Kommentti: Kotimaan GP-sarja häpäisee suomalaisen yleisurheilun
Motonet GP -sarja käynnistyi eilen Lahdesta. Tapahtumasta tuli enemmän mieleen kyläkisat, jotka Yle televisioi. Urheilijat ansaitsevat parempaa kirjoittaa Aition Anssi Mertaranta.
Haluan esittää ensin kysymyksen Suomen Urheiluliiton suuntaan. Kenen vastuulla on huolehtia tästä tuotteesta ja brändistä? Siis tästä Motonet GP:stä. Nimittäin jollain on jäänyt työt tekemättä. Tilanne toki ei varsinaisesti ole uusi. Mutta ajattelin, että nyt viimeistään on nostettava kissa pöydälle.
Kaikkiaan tänä kesänä osakilpailuja on viisi. Kun jätetään Turussa järjestettävä PNG pois laskuista, niin Motonet GP:n pitäisi olla ykköstuote ja lippulaiva suomalaiseen yleisurheiluun.
Lähtökohdat kilpailujen järjestämiseen ja näkyvyyden maksimoimiseen ovat loistavat. Tarjolla on Ylen maksimaalinen tv-näkyvyys ja suomalaisia urheilijoita on kivunnut kansainväliselle tasolle enevissä määrin.
Miten tämä sitten hyödynnetään? Tai se näkyy? Niimpä niin.
Oli surullista katsoa Lahden osakilpailua, kun katsomot ammottivat tyhjyyttään, ja tuntui kuin koko tapahtumasta olisi puuttunut tietynlainen arvo. Paikalla oli kuitenkin moukarin kuumimmat nimet ihan kansainvälisestikin, Krista Tervo ja Silja Kosonen. Pika-aidoissa Nooralotta Neziri ja niin edelleen.
Asun itse Lahdessa ja rehellisyyden nimissä tapahtuma ei näkynyt eikä kuulunut kaupungissa. Kovimmat yleisurheiluseuraajat toki tiesivät, mutta muuten on hiljaista.
Ilman Krista Tervon heittämää Suomen ennätystä moni tuskin edes tietäisi, että eilen kilpailtiin.
Vuonna 2018 yleisurheilun GP-kisat alkoivat kantaa sponsorin nimeä. Se korvasi vuonna 2017 lopetetun Eliittikisat-sarjan. Uudistuksella haluttiin muuttaa kisojen painopistettä ja näkyvyyttä.
No sanotaan kiltisti, että suunnitelmista on ehkä poikettu.
Tällä hetkellä on kaksi asiaa, josta käy kiittäminen yleisurheilun pinnalla olemista. Televisiointi ja yksittäiset urheilijat, jotka nakuttavat kovia kansainvälisen tason tuloksia ja ennätyksiä.
Vaikuttaa, että koko GP-sarja on jätetty heitteille. Kuin se pyörisi tuossa sivussa. Kyllähän me saamme maksimaalisen näkyvyyden television kautta. Olkoonkin, että muutama poikkeus viidestä osakilpailusta löytyy. Markkinointi ja brändityö on olematonta. Voi olla tyytyväinen, kun aikataulut ja osallistujalistat löytyvät muutamaa päivää aiemmin kilpailun sivuilta.
Ehkä sitä painopistettä tosiaan muutettiin. Mutta ei ainakaan markkinointiin.
Urheilijoiden näkökulmasta isoin ongelma on startti- ja palkintorahat. Ne ovat olemattomat. Lajivoittaja saa joko 1000€ tai 500€ riippuen lajikategoriasta. Ja niin edelleen. Päälle on mahdollista ansaita vielä kisabonuksia, mutta päätä ei palkintorahat huimaa.
Saksan EM-kisoissa 2022 Suomi sai juhlia seiväshyppääjä Wilma Murron ja estejuoksija Topi Raitasen kultamitaleita. Kolmiloikassa Kristiina Mäkelä loikki hopealle. Samalla yhä useampi suomalaisurheilija oli nostanut tasoaan entistä lähemmäksi EM-tason kärkeä.
Yleisurheilubuumi oli aidosti nähtävissä ja sen pystyi tuntemaan.
Puhuttiin lajin uudesta tulemisesta ja niin edelleen. On totta, että siinä kohtaa liiton puolelta olisi pitänyt painaa kaasua, ja tehdä lisää töitä. Ei nostaa jalkaa kaasulta. Tilaisuuteen olisi pitänyt tarttua tiukemmin.
On totta, että jos katsoo isoa kuvaa yleisurheilusta tällä hetkellä, niin se näyttäytyy hyvänä. On paljon nuoria eteenpäin meneviä urheilijoita ja pidempään bisneksessä mukana olleita, jotka edustavat arvokilpailuissa. Mutta lajin näkyvyys on täysin urheilijoiden yksilösuoritusten varassa. Lajiliitto ei juuri ole työntämässä lajia eteenpäin. Tai siltä se ainakin tuntuu.
Samaan aikaan suomalaisille aukeaa yhä enemmän paikkoja kansainvälisistä kovatasoisista kilpailuista ja jopa Timanttiliigasta.
Jos aiempina vuosina on voitu luottaa siihen, että moni kärkinimi saapuu paikalle, kun muita kilpailuja ei juuri ole tarjolla. Niin tilanne on nyt toinen. Yhä useampi kilpailee ymmärrettävästi ulkomailla. Jos siihen vain mahdollisuus aukeaa. Lotta Harala loisti poissaolollaan Lahdessa, kun hän kilpaili paria päivää aiemmin Sveitsissä. Estejuoksija Ilona Mononen sentään nähtiin kilpailemassa, vaikka tarjolla olisi ollut paikka Timanttiliigassa.
On toivottavaakin, että Suomen kärkinimet haastavat itseään ulkomailla, mutta eikö kannattaisi yrittää kehittää omaa tuotettaan niin, että täällä voitaisiin nähdä kovia kansainvälisen tason kilpailuja?
Yrittänyttä ei nimittäin laiteta. Jotain kannattaa tehdä, ennen kuin on liian myöhäistä.
Muokattu: Muutettu oikeat palkintosummat. Summat ovat joko 1000€ tai 500. Ei 500€.
