Puheenaiheet
Image

Kolme kesän kuukautta

Kolme kesän kuukautta

Riku Korhonen kertoo siitä, kuinka meinasi erota. Huumeet ja viina olivat viedä miehen.
Teksti Riku Korhonen
Kuvat Reetta Niemensivu
Mainos

Riku Korhonen ei tahtonut tunaroida rakkaudessa, mutta niin siinä kävi ja syynä olivat addiktiot.

Jos tahdotte apua avioliittonne tuhoamiseen, kysykää minulta neuvoa. Minulla on asiasta tuoretta kokemusta. Se ei ole vaikeaa. Sen voi tehdä melkein tiedostamattaan. Omaa avioliittoani tuhosivat addiktioni ja niiden aiheuttama epäluotettavuus. Kesän alussa käytökseni poltti kumppanini kärsivällisyyden loppuun. Avioero näytti varmalta. Olin yksin, katselin itseäni. Tuurijuoppoudestani ja satunnaisesta huumeidenkäytöstäni oli karissut viehätys kuin yövieraasta, joka kuorsaa sohvalla yön ilojen mentyä. Koska olin elänyt arkeni selvin päin enkä kokenut fyysisiä oireita, luulin hallitsevani päihteidenkäyttöäni. Totuus yllätti. Riippuvuuksieni pöydässä neuvottelumandaattini oli umpeutunut. Oli kaksi vaihtoehtoa: joko antautua niille tai katkaista ne kokonaan. Haparoin vertauskuvia. Addiktioni oli kehittynyt kuin loinen, jota minä sen isäntänä suojelin ja puolustin. Se vääristi totuuksiani ja sitä, mitä paremman sanan puuttuessa kutsun sielukseni. Ja se valitsi vihollisikseen ne, jotka vastustivat sen toteuttamista, toisin sanoen välittivät minusta. Jokin prosessi tuli valmiiksi, päätös päätti itse itsensä. Vaihdoin päihteet maaniseen kuntoiluun. Tein päivittäin parin tunnin soutulaitetreenin ja pyöräilin sadan kilometrin lenkkejä ympäri Varsinais-Suomea. Lenkin jälkeen kahlasin Halisissa Aurajokeen, endorfiini veressä hehkuen. Hellekausi jatkui. Päivieni rytmi oli primitiivinen. Soudin, pyöräilin, uin, luin. Ystävystyin joella kalastavien kymmenvuotiaiden poikien kanssa, heittelin vedessä palloa, painin ja juttelin. Uinnin jälkeen makasin niitynlaidan korsien keskellä, iho savimaalta tuoksuen, ja luin John Donnen ja William Wordsworthin runoja pilvien lipuessa iltaan. Joskus yli kulki ukonilma. Tarkkailin uuttukyyhkyjä, näin harmaahaikaran. Istuin sateessa Virnamäen rautakautisen kalmiston uhrikivellä, kesän vihreän tummuessa, valon muuttuessa sovinnollisemmaksi, ja kaipasin vaimoani. Puhuin ystävien kanssa avioliitoista, eroista ja riippuvuuksista, paljon vähemmän Gazasta, Ukrainasta ja Irakista. Paradoksi: maailma kutistui, kun menetin pienen perheeni. Myös tämä yllätti: En tiennyt raitistumisen voivan olla niin hienoa, syveneviä rauhan, hyvinvoinnin ja olemassaolon kokemuksia. Vaikeampaa oli myöntää vaimolle tuottamani henkinen kärsimys ja pettymys. Hän oli joutunut luottamaan epäluotettavaan mieheen, ja luotto loppui, niin kuin näissä tapauksissa ennemmin tai myöhemmin käy. Puhuimme silloin tällöin puhelimessa, ja hän kuulosti tyyneltä ja vapaalta, niin vihasta kuin rakkaudestakin. Minä ajattelin häntä pakonomaisesti. Elokuussa luin Lena Anderssonin Omavaltaista menettelyä -romaanin. Sen alaotsikko on Romaani rakkaudesta. Se ei kerro kypsästä suhteesta, mutta on viisas. Päähenkilö Ester rakastaa yksipuolisesti taiteilijaa nimeltä Hugo. Suhde tuottaa kärsimystä, eikä tule johtamaan mihinkään, vaikka Ester niin uskottelee. Romaani kuvaa, miten toivo tapetaan, miten se pahassa tilanteessa täytyy tappaa. Ryhdyin toimeen ja uskoin vahvistuvani murhatyöstä niin kuin iloitsin päihderiippuvuuden tappamisesta. Ja sitten, toivon todella kuoltua, tapahtui jotain niin omituista, että se pitää ilmaista tuhannesta haastattelusta tutulla kliseellä: ”Löysimme toisemme uudelleen.” Löysimme kenet? Mistä? Katson taaksepäin, enkä ymmärrä ihmeellisimpiä kokemiani asioita. Vain kolme kesän kuukautta, ja tarpeeksi muutoksia pitkään tulevaan elämään. ■

1 Vaikka päihderiippuvuuksien ja pakko-oireisen häiriön välillä on suuria eroja, niitä yhdistää vapaan tahdon ongelma. Sain raitistumiseeni tukea ja iloa David Adamin hauskasta kirjasta The Man Who Couldn’t Stop: OCD, and the True Story of a Life Lost in Thought. 2 Läheis- ja päihderiippuvuuden samankaltaisuuksista keskustelua herättänyttä Stanton Peelen ja Archie Brodskyn Love and Addiction -populaariklassikkoa saa nyt myös Kindle-versiona.

3 Romanttisia riippuvuussuhteita ja niiden pimeitä puolia käsittelevät Aaron Ben-Ze’ev ja Ruhama Goussinsky teoksessa In the Name of Love: Romantic Ideology and Its Victims.

Julkaistu: 7.10.2014