Toni, 38, tienasi tuhansia euroja viikossa kokaiinia myymällä, kunnes kaikki meni pieleen – ”Vaikeinta on ollut luopua helposta rahasta”

Valoisa ja vaalean sävyillä sisustettu kaksio huokuu rauhaa ja järjestystä. Keittiön syvällä ikkunalaudalla kasvaa rahapuu, olohuoneen seinää hallitsee yli satatuumainen televisio. Toni pyytää vieraan istumaan pöydän ääreen ja kaataa oluttuopin kokoisen mukin täyteen tuoretta kahvia.

38-vuotias Toni alustaa varsinaista haastattelua kertomalla lennokkaita tilanteita entisestä elämästään kokaiinikauppiaana. Jutuissa vilahtelevat ajat sitten ovensa sulkeneet yökerhot, toissapäivän pintajulkkikset ja konkursseihin päätyneet kohuliikemiehet, urheilutähdet ja tunnetut rosvot.

– Niitä tarinoita ei voisi todellakaan mihinkään lehteen laittaa, hän naurahtaa ja lisää, että hänen entisestä myyntituotteestaan, kokaiinista, on tullut todella suosittua.

Näkemystä puoltaa haastattelupäivänä uutisissa ollut Tullin tilasto, joka kertoo ennätyksellisestä 53 kilon takavarikoista viime vuodelta. Toni laskee sen arvon olevan Suomen katuhinnoilla yli 10 miljoonaa euroa.

– Ja tuossahan on vain murto-osa, mitä on saatu myynnistä takavarikkoon, hän huomauttaa.

Kokaiinikaupassa liikkuvat todella isot rahat. Nykyisin valtavirtaa oleva aine tuli Suomeen isosti 2000-luvun puolivälistä alkaen. Se aika oli Tonin huumebisnesten kulta-aikaa. Ainetta halunneet tiesivät saavansa hänen kauttaan rahalleen parasta vastinetta.

Entinen huumekauppias esiintyy tässä jutussa tekaistulla nimellä eikä suostu kuvattavaksi kasvot tunnistettavana. Toni on istunut vankilassa kahdesti kokaiiniin liittyvien rikosten takia. Lisäksi hänen syykseen on luettu ampuma-aserikos ja muutamia pienempiä rötöksiä.

Viimeinen huumetuomio tuli kaksi vuotta sitten. Sitä Toni kuvaa sanoilla "käänteentekevä prosessi". Palataan siihen kohta.

Ulkoisesti Tonissa ei ole mitään mikä toisi mieleen rikoksen. Hän on kantasuomalainen, vantteran atleettinen ja yli 180 senttiä pitkä. Hiukset on trimmattu ja parta ajettu, tatuointeja ei ole. Yllään miehellä on siistit urheiluvaatteet.

Raittiutta ja rikoksetonta elämää on takana nyt viisi vuotta. Tie ei ole ollut helppo, mutta Toni sanookin olevansa harvinaisen kovapäinen ihminen.

– Olen tarkoituksella katkonut linkit rikollisporukoihin ja säätäjiin. Saan olla rauhassa, koska en ole koskaan puhunut kuulusteluissa muista kuin omista tekemisistäni. Ei tarvitse pelätä ja voi elää normaalia elämää.

Normaalia elämää edeltänyt rikosten ja päihteiden täyttämä elämänvaihe kesti nuoruudesta pitkälle yli kolmekymppiseksi.

Aktiivivuosinaan Toni oli pääkaupungin huumemarkkinoilla keskisarjaa, eli tukkumyyjien ja grammakauppiaiden välissä. Tonin "linkit" eli huumemaailman kontaktit olivat hyvät ja ”tuote” eli kokaiini liikkui ripeästi. Välillä Toni rikostovereineen sääti myös muita huumeita, mutta kokaiinista tuli paras tuotto.

Käyttäjiä ja kokeilijoita oli silloin ja on yhä kaikissa yhteiskuntaluokissa, hän tietää.

– Me saatiin kama maastokätköstä koordinaateilla, blandattiin ja levitettiin. Osa tietysti vedettiin itse, mutta pidin huolen, että myyntitavara oli Suomen oloon todella laadukasta. Sillä teki hyvin rahaa, parhaimmillaan käteen jäi useita tuhansia euroja viikossa.

Huumehierarkiassa keskiportaan tekijät ovat niitä, jotka muuttavat maahantuodut aineet euroiksi. Kun kauppa käy, rahaa sataa taskuihin.

Gramma kokaiinia saattoi maksaa Tonille 60-70 euroa. Sen jälkeen aineen määrä kaksinkertaistettiin jatkamalla sitä. Lopuksi se myytiin pienissä pusseissa 120-130 euroa grammalta. Näin myydyn aineen tuotto saattoi olla ostohintaan verrattuna kolmin- tai nelinkertainen.

– Laske siitä, paljon vaikka sadalla grammalla voi tehdä voittoa.

Toisaalta keskisarjan kauppiaat ottavat suurimman riskin, koska he jatkuvasti käsittelevät huumeita ja niistä tulleita käteisvaroja. Kun poliisi iskee, selitys ”omaan käyttöön” ei mene läpi.

Toni etsii nikotiinipussin huulen alle, sillä hän ei vesisateella viitsi lähteä kadulle tupakoimaan. Asunnon jakava kihlattu ei pidä siitä, että Toni polttaa joskus ikkunasta. Tupakka tai nikotiini onkin ainut pahe, mitä hänellä enää on.

– En voi polttaa marisätkää tai ottaa edes yhtä lonkeroa. Siitä seuraisi varmuudella ketjureaktio, ja pian olisin taas kokaiinipilli nenässä.

Toni ei selittele tai pyytele anteeksi menneisyyttään. Sen sijaan hän tuntee suurta kiitollisuutta nykyisen elämäntapansa mahdollistajia kohtaan. Tyylikkäästä asunnosta, kauniista naisystävästä, koko nykyisestä elämästään Toni kiittää vertaistukiryhmiä, jotka mahdollistivat hänelle toipumisen huumeaddiktiosta.

Vertaistukiryhmät ovat ulkopuolisilta suljettuja kokouksia, joita pidetään pari kertaa viikossa. Toni on käynyt ryhmissä viiden vuoden ajan. Hän ei voi puhua niistä mitään, sillä vaitiolovelvollisuus on pyhä.

Ryhmien jäsenet ovat sitoutuneet päihteettömyyteen ja tukevat toinen toistaan päätöksessä pysymiseen. Ilman ryhmiä Tonin elämänmuutos olisi jäänyt yritykseksi.

Irtautumisen huumekaupasta, huumeiden käytöstä ja rikollisesta alamaailmasta käynnisti tapahtumien sarja kesällä 2020. Eron myötä kodittomaksi jäänyt Toni vietti tuolloin hiljaiseloa tuttavan luona maaseututaajamassa. Majapaikan valintaan vaikutti myös eräs ryhmittymä, jonka kanssa asiat olivat menneet pieleen. Tonille oli annettu ymmärtää, että jos tiet kohtaisivat, niin ”lyijyä olisi tulossa”.

Toni mietti kuumeisesti, mitä tehdä. Kokaiinikauppa ja huumeiden säätäminen oli käytännössä ainut työ, mistä hän jotain tiesi. Mutta säätäminen oli raskasta, turhauttavaa ja vaarallista. Moni oli hänelle velkaa. Myös oma käyttö oli riistäytynyt hallinnasta ajat sitten.

Keskellä vierasta maisemaa Toni voi todella pahoin. Tunteita pystyi säätelemään vetämällä pään täyteen. Lopputulos oli vielä huonompi olo.

Toni totesi olevansa jo yli kolmekymppinen, jolla oli pari linnatuomiota, vatsahaava ja vakava päihdeongelma. Hän tajusi, että jotain oli tehtävä, mutta ei tiennyt mitä.

Kesän vaihtuessa syksyksi hän harkitsi muuttoa Espanjaan, jonne hänellä oli kontaktit. Mutta korona piti rajat ja lentoasemat kiinni.

Eräänä kuulaana syysaamuna Toni havahtui maastosaappaiden kopinaan väliaikaisen kämppänsä eteisessä. Se enteili huonoa. Paikalla oli Tullin iskuryhmä, jonka vetäjä pyysi hänet mukaansa.

Lentotullissa Helsinki-Vantaalla selvitystä odotti paketti, jossa oli rahtikirjan perusteella naisten sandaaleja. Sandaalit oli laitettu matkaan tukkuliikkeestä Espanjan Aurinkorannikolta, Torremolinoksen kunnasta. Lähetyksen määränpääksi oli merkitty Tonin kesäosoite.

Sandaalien seassa oli neljä kiloa marihuanaa ja sata grammaa 80-prosenttista kokaiinia. Toni kirosi ja laski, että jo alla olleen ehdonalaisen tuomion päälle hänelle haettaisiin kolmen tai neljän vuoden vankeustuomiota.

Kuulustelujen jälkeen Toni palasi Helsinkiin ja päätti, että nyt sekoilu saa loppua. Yli kuukauden jonottamisen jälkeen hän pääsi Auroran sairaalaan katkohoitoon.

Alkuajoista hän ei muita paljoakaan.

– Ensimmäisen viikon siellä saa rauhoittavaa lääkettä, että ei hypi seinille.

Hoitojakson jälkeen hoidettavilla on aina suuri riski ajautua uudelleen vanhoihin kuvioihin. Myös Tonilla todennäköisyys onnistua ei ollut suuri. Taustalla oli pieleen mennyt yritys irtautua aineista.

Tällä kertaa hän oli kuitenkin päättänyt onnistua.

Toni astuu sisään mannermaiseen kahvilaan ja haluaa laskiaispullan vadelmahillolla. Edellisestä tapaamisestamme on kulunut viikko. Kesän 2020 sandaalilähetyksestä käräjäoikeus luki Tonille tuomionsa noin kaksi vuotta sitten, alkuvuodesta 2023.

Miksi hän on nyt vapaana miehenä pullakahvilla eikä vankilassa?

Tonin kohdalla oikeuden päätös oli poikkeuksellinen. Hänen todettiin syyllistyneen törkeään huumausainerikokseen, josta säädettävä rangaistus on vähintään vuosi ja enintään kymmenen vuotta vankeutta. Mutta oikeus otti huomioon sen, että Toni oli onnistunut pysymään kuivilla ja käynyt vertaistukiryhmissä.

Tuomiossa puhutaan ”vakuuttavasta elämäntapamuutoksesta”. Toni selvisi ehdollisella vankeudella ja yhdyskuntapalvelulla.

Linnan välttänyt Toni kokee päässeensä tavallaan kuin koira veräjästä. Toisaalta ratkaisun voi katsoa olevan oikeudenmukainen, sillä päätös raittiudesta ja rikollisen elämän jättämisestä on pitänyt.

Pullan ääressä pohdimme, että keski-ikäistyvä entinen kamakauppias ja bilekunkku on samassa tilanteessa kuin moni tavallinen alanvaihtaja. Entistä työtä tai elinkeinoa ei ole ja jotain pitäisi keksiä. Vaikeaa se on.

Kuumina vuosina Toni saattoi myös tuhlata surutta tienaamiaan rahoja, sillä lisää oli tulossa. Varakkaiden ostajien myötä oli bileitä, luksusta ja ilmaisia drinkkejä.

– Vaikeinta tässä ei ole pysyä raittiina vaan luopua helposta rahasta.

Nyt rahaa ei entiseen verrattuna juuri ole. Toisaalta sitä ei paljon menekään, sillä raitis elämä on paljon edullisempaa kuin hedonistinen yökerhoelämä. Tonin mukaan kolmannes hänen palkastaan menee suoraan ulosottoon, jos hän onnistuu löytämään töitä. Taakse jätetyn huumemaailman varjot ovat pitkät.

– Huumejutuista, joissa luetaan syyksi myynti, joutuu maksamaan kovauksia. Ne kasvavat korkoa seuraavat kaksikymmentä vuotta eikä ole toivoa mistään velkajärjestelyistä. En edes tiedä paljon mulla niitä velkoja on, en ole jaksanut katsoa.

Helppo raha toistuu Tonin jutuissa usein. Huumerikoksilla tienaa nopeasti, jos tietää mitä tekee.

Toni arvelee, että aika moni tämän päivän parikymppinen lähtee peliin mukaan nimenomaan rahantarve edellä. ”Pikkusäätäjä” voi verkon ja sosiaalisen median kanavien kautta tilata vaikka sata ecstacy-tablettia tai vähän kokaiinia ja myydä ne eteenpäin nuorille käyttäjille Snapchat-palvelussa, tehden omasta mielestään hyvän tilin.

Helpon rahan kiusaus on välillä käynyt Toninkin mielessä, hän myöntää. Mutta paluuta vanhaan ei enää ole. Säätäminen tietäsi ehkä pikavoittoja, mutta samalla kaikki vesittyisi. Rakas kihlattukin lähtisi saman tien.

– Elän päivän kerrallaan. Osallistun ryhmiin ja puhun. Se on kuin työssä kävisi.

Nyt suunnitelmissa ovat päihdekuntoutustyöntekijän opinnot. Vakavimmat rikosrekisterimerkinnät ovat jo vanhentuneita eivätkä enää estä sosiaalialan opintoja. On Tonilla sentään peruskoulu suoritettuna. Seuraava askel olisi opiskella ammatti.

Toni uskoo, että hän voisi olla hyvä tuki niille, jotka yrittävät nousta päihdehelvetistä.

– Ainakin ne kuuntelisivat minua mitä sanon. Ja jos en itse olisi saanut apua, olisin nyt varmuudella joko linnassa tai haudassa.