”Mäyräkoira on kuin puoliksi ihminen” – Henna kuvitteli, että hänellä ja Noora-koiralla olisi 15 yhteistä vuotta, mutta sitten alkoi painajainen

Lapsiperheen riemulla ei ollut rajoja, kun heidän pitkään odottamansa koiranpentu saatiin hakea kotiin. Henna Viitaluodon ja hänen lastensa sydämet olivat sykkyrällä, kun karkeakarvaisen mäyräkoiran ja kääpiömäyräkoiran sekoitus Noora tutustui elämään häntä heiluen ja kuono ahkerasti nuuskien.

– Mäyräkoira ei ole pelkkä koira, se on kuin puoliksi ihminen. Se on todella itsepäinen, ja pidin Nooraa tyttövauvanani. Lenkilläkin se halusi välillä pussailla, ja nukkui kanssani saman peiton alla, Viitaluoto muistelee itku kurkussa.

Viitaluoto on ahkera sienestäjä ja metsässä kulkija. Niille retkille Noorakin lähti aina mukaan. Pihahommiin se antoi oman panoksensa kaivamalla kuoppia.

Viitaluoto ajatteli koiran elävän ainakin 13–15 vuotta.

Painajainen alkoi, kun Noora ei eräänä päivänä halunnut liikkua. Se makoili ja kärsi selkeästi kivuista. Viitaluoto vei Nooran eläinlääkäriin, missä sitä tutkittiin pitkään. Se piti viedä leikattavaksi eläinsairaalaan.

Herättyään Nooralla oli selässään pitkä arpi, mutta silti se otti Hennan ja lapset vastaan iloisesti häntä heiluen.

Noora oli vasta kolmevuotias ensimmäisen mäyräkoirahalvauksen iskiessä. Sen piti olla häkissä pari, kolme viikkoa leikkauksen jälkeen.

Seuraava vuosi sujui ongelmitta, mutta sitten halvaus uusiutui.

– Koin syyllistyväni eläinrääkkäykseen, kun sitä täytyi pitää häkissä pitkiä aikoja ja syöttää vahvoja kipulääkkeitä. Kannoin sen ulos pissalle ja kakalle. Sellainen ei ole koiran elämää.

Maailmassa on tälläkin hetkellä miljoonia eri rotuisia koiria, jotka saattavat kärsiä Nooran tavoin kääpiökasvuisuuden ja lyhytraajaisuuden aiheuttamista vakavista terveyshaitoista.

– Lyhytjalkaisuus on koirilla epäterve ominaisuus, jonka ihminen on aiheuttanut jalostuksella. Se tuo merkittäviä selkä- ja jalkaongelmia, eläinlääketieteen lisensiaatti, dosentti ja pieneläinsairauksien erikoiseläinlääkäri Anu Lappalainen avaa.

Lyhytjalkaisilla roduilla etutassut kääntyvät ulospäin, ovat kaareutuneet ja taipuneet. Mutaatio FGF4-nimisessä kasvutekijägeenissä aiheuttaa sen, että tassujen pitkien luiden kasvuvaihe ajoittuu väärään hetkeen sikiövaiheessa.

– Tämä kromosomin 18 FGF4-retrogeeni on syynä siihen, että meillä on lukuisia ulkomuodoltaan melko pitkänomaisia ja lyhytjalkaisia rotuja kuten esimerkiksi mäyräkoirat, welsh corgit, kiinanpalatsikoira ja länsigöötanmaanpystykorva, Lappalainen toteaa.

Välilevyjen varhaista rappeutumista aiheuttaa toinen retrogeeni, joka sijaitsee kromosomissa 12. Monilla roduilla on nämä molemmat retrogeenit.

Lisäksi on kymmeniä rotuja, joilla on vain kromosomin 12 mutaatio erittäin yleisenä.

– Tällaisia rotuja ovat esimerkiksi cockerspanieli, rankanbulldoggi, beagle ja cavalier kingcharlesinspanieli.

Valtaosalla näiden rotujen edustajista selän nikamavälilevyt rappeutuvat ennenaikaisesti. Se voi johtaa välilevyn tyräytymiseen selkäydinkanavaan.

– Tietyillä lyhytjalkaisilla koirilla nikamavälilevyt alkavat rappeutua jo ensimmäisen elinvuoden aikana, ja jo muutaman vuoden iässä suuri osa välilevyistä on täysin rappeutuneita.

Henna Viitaluoto ei ollut lukenut mistään geeneistä, vaikka oli kuullut mäyräkoirahalvauksesta.

– En ymmärtänyt, että halvaus olisi näin vakava ongelma. Ja vaikka kasvattaja olisi sanonut siinä vaiheessa, että koira voi saada halvauksen, olisin silti ottanut sen.

Mäyräkoirahalvausta arvioidaan esiintyvän peräti 20–30 prosentilla mäyräkoirista. Osalla on vain kipuoireita, joita kaikki omistajat eivät yhdistä selkään.

– Lyhytkarvaisella kääpiömäyräkoiralla on huonoin tilanne Suomessakin. Ranskanbulldoggi on toinen suosittu rotu, joilla välilevytyrät ovat yleisiä, ja niillä se tulee vielä nuorempana kuin mäyräkoirilla, Lappalainen tietää.

Useiden eri tutkimusten mukaan tehokas keino estää mäyräkoirahalvauksia olisi jalostuksessa käytettävien yksilöiden selkien röntgenkuvaus. Siihen on ollut mahdollisuus jo 20 vuotta.

– Jostain merkillisestä syystä harvat ovat siihen tarttuneet. Nyt vuoden alusta se tuli pakolliseksi. Toivottavasti kasvattajat eivät käytä jalostukseen yksilöitä, joilla on paljon kalkkeumia välilevyissä, Lappalainen toivoo.

Maailman eläinlääkärijärjestöt ovat kampanjoineet sitä vastaan jo vuosia, ettei sairaita koirarotuja mainostettaisi minkään asian yhteydessä.

Lappalainen on itsekin kasvattanut mäyräkoiria, ja hänellä on tälläkin hetkellä kaksi kääpiömäyräkoiraa. Iines on viisi- ja Minni neljävuotias. Hän osti mäyräkoiransa ruotsalaiselta kasvattajalta, joka on jo useita sukupolvia kuvauttanut käyttämiensä yksilöiden selät.

– Suomesta ei sellaisia kasvattajia juurikaan löydy, siksi hain häneltä. Ainakin se asia on kunnossa.

Hän ei suostu nykyään suosittelemaan mitään rotua, ainoastaan antamaan neuvoja.

– Sen sanon, että ottaa sellaisesta paikasta, missä terveystutkimukset on tehty asianmukaisesti.

Omaa rotua miettiessä on tärkeä tietää, mitä koiran kanssa haluaa tehdä.

– Ei kannata ottaa huippuunsa viritettyä estetyyppiä, jos haluaa tätiratsun, Lappalainen naurahtaa.

Palataan Nooraan. Tämän vuoden alussa sille tuli viimeinen halvaus. Noora oli vaisu ja vain makasi viltillä.

– Lenkeillä se halusi istua. Kun se meni puskaan piiloon, tajusin, että se ei pysty liikkumaan ja johonkin sattuu lujaa. Vein sen eläinlääkäriin, Viitaluoto toteaa.

Hän sanoo syyttäneensä itseään, että on tehnyt jotain väärin, koska halvaus uusiutui. Lappalainen kuitenkin sanoo, että mikäli Nooralla on ollut useissa välilevyissä rappeutuneita kalkkeumia, uusiutuminen johtui niistä.

Lopulta Viitaluoto joutui tekemään surullisen päätöksen.

– Annoin Nooran mennä vielä viimeisen kerran pihaan päivystyspaikalleen. Pelkäsin, että sen selkä pettää lopullisesti. Se katseli ympärilleen hetken ja alkoi nukkumaan. Annoin sen olla siinä kymmenisen minuuttia ja sanoin, että nyt lähdetään.

Aurinko paistoi heidän ajaessaan pieneläinklinikalle.

Viitaluodolle Noora ei ollut vain koira.

– Ainoa helpotus on, että se on päässyt kivuistaan. Koti on tyhjä.