Koirakouluttaja neuvoo, miten ratkoa tavallisimpia koiran ongelmia – ”Netistä löytyvistä nikseistä voi pahimmillaan olla enemmän haittaa kuin hyötyä”

Päivisin Jenni Saksio työskentelee insinöörinä, iltaisin ja viikonloppuisin hän kouluttaa ongelmakoiria. Limingan Tupoksen kylässä asuva Saksio on eläintenkouluttajan ammattitutkinnon lisäksi opiskellut biologiaa yliopistossa ja päässyt sitä kautta perehtymään eliöiden käyttäytymisekologiaan.

Kysyntää kouluttajalle riittää. Saksio laskee auttaneensa parin vuoden sisällä yli tuhatta koiraa.

– Ei ole olemassa yksinkertaisia niksejä, joiden avulla koira saadaan noin vain luopumaan jostakin tavasta. Kaikissa käyttäytymisongelmissa pitää ensin kartoittaa koiran taustaa. Teen yleensä tunnin tai kahden tunnin kotikäynnin, jolloin selvitän asioita koiran arjesta ja hyvinvoinnista, Saksio sanoo.

Käytösongelmien korjaaminen on kuitenkin tietyissä tapauksissa pitkäjänteistä ja malttia vaativaa hommaa, etenkin jos väärä käytös on päässyt vahvistumaan pitkään.

Haukkuminen on yleisimpiä ongelmia, jonka takia kouluttajan puoleen käännytään. Koira saattaa haukkua kadulla vastaan tulevia tai pihalla ohikulkevia. Miten haukkumista voisi vähentää?

Haukkuminen on Jenni Saksion mukaan yleensä oire, joka saadaan poistettua, kun sen syy selvitetään. Eri tilanteissa haukkumiseen voi myös olla eri syitä.

Moni pyytää Saksiolta apua ohitusongelmiin eli siihen, että koira alkaa haukkua, kun toinen koira tulee vastaan. Tällöin on tärkeää tarkistaa, millaista koiran arki on ja onko hyvinvoinnissa puutteita, jotka aiheuttavat ylireagointia. Haukkuminen saattaa johtua myös ruoansulatusongelmista.

– Monesti syynä on liian vähäinen tai liian laaduton liikunta. Pienille koirille saattaa riittää hihnakävely kaupungilla, mutta isommille tai aktiivisille koirille se ei riitä. On mentävä koirametsään ja päästettävä koira juoksemaan vapaana.

Saksion mukaan yleinen syy on myös se, että lenkkeily stressaa liikaa.

– Koiraeläintä ei ole luotu elämään vilkkaassa kaupunkielämässä. Joillekin koirille se on liikaa ja aiheuttaa rähinää. Pitkä lenkki vähän rauhallisemmassa paikassa, vaikkapa autolla ajaen ensin kauemmaksi, voi jo helpottaa asiaa.

Tanskandoggi Diego on Jenni Saksion mukaan nöyrä ja rauhallinen huumoriveikko – ja melkein piha-aidan korkuinen.

Pihalla haukkuminen on Saksion mukaan ylikorostunutta vahtimiskäytöstä. Sitäkin on mahdollista muuttaa koulutuksella, mutta jos käytös on vahvistunut pitkään, koulutus onnistuu harvoin ilman ongelmakoirakouluttajaa, hän sanoo.

– Yleensä yksi käynti riittää. Kouluttaja antaa työkalut ja koiranomistaja tekee koulutustyöt. Haukkumisen vähentäminen edellyttää, että koira alkaa sietää ympäristöä. Se tapahtuu vaiheittain, ja sitä pitää ohjata.

On tärkeää myös tiedostaa, että koirat on luotu haukkumaan ja puolustamaan reviiriään. Joillakin roduilla on jalostuksessa korostunut vahtiminen tai äänen käyttö tietyissä tilanteissa.

– Rotua valitessa kannattaa huomioida, mitkä asiat itselle ovat koirassa tärkeitä. Vaikka haukkuminen ja vahtiminen on koiralle normaalia ja joillekin roduille tarkoituksen mukaisesti jalostettua, ei se tarkoita sitä, ettei sitä voisi kouluttaa. Koiralle voi opettaa melkein rajattomasti eri käytösmalleja eri tilanteisiin, Saksio sanoo.

Koira voi haukkua myös, kun se on yksin kotona. Mitä tehdä silloin?

Koira saattaa stressaantua yksinolosta kotona. Saksio sanoo, että se pitää silloin totuttaa yksinoloon.

– Koira pitää viedä asteittain epämukavuusalueelle niin, että se oppii stressinsietokykyä. Ellei koira saa mahdollisuutta oppia stressinsietokykyä arjessa, sille voi tulla suurella todennäköisyydellä ongelmia myös myöhemmin.

Koirakouluttaja voi ohjeistaa tähän joko yksityistunnilla tai etäneuvonnalla. Saksio sanoo, että jokainen koira tarvitsee yksilöllisen ”siedättämisprosessin”, joka on tehty sen sopeutumisen ja ominaisuuksien mukaan.

– Jos lähtee kouluttamaan tyyliin ”kaikkea kaikille”, ei yleensä päästä haluttuun lopputulokseen. Siksi esimerkiksi netistä löytyvistä yleisistä nikseistä ja vinkeistä voi pahimmillaan olla enemmän haittaa kuin hyötyä.

Jenni Saksio sai kainaloonsa kleinspitz Fannin ja dobermanni Theean.

Moni koiranomistaja kamppailee lemmikkinsä kanssa, jottei tämä vetäisi hihnassa niin kovasti. Mistä vetäminen johtuu?

– Se voi olla merkki siitä, että koiralla on liikaa energiaa. Tässäkin tapauksessa liikunnan määrä saattaa olla liian vähäistä. Keskimäärin tunti päivässä on ehkä sopiva määrä monelle koiralle, sanoo Jenni Saksio.

Jos koira on raukean ja tyytyväisen oloinen kotona ja rauhallinen myös lenkillä pomppimatta joka suuntaan, se on osoitus siitä, että koira saa tarpeeksi liikuntaa.

– Myös vapaa liikunta olisi koiralle tarpeellista. Se edellyttää, että esimerkiksi kaupungeissa pitää suunnata koirametsiin ja -puistoihin.

Jos koiran vetäminen vaikeuttaa lenkkejä, on hyvä pyytää apua koirakouluttajalta.

– Ammattilainen voi jo yhdellä kotikäynnillä opastaa, millaisiin seikkoihin kannattaa kiinnittää huomiota ja miten opettaa koiraa. Koiran arki ja hyvinvointi ovat peruspilareita, joiden tulee olla kunnossa, jotta kouluttaminen on tehokasta. Tästä syystä ammattilainen kartoittaa myös koiran kokonaisvaltaisen hyvinvoinnin. Koulutus on vain osa ongelmien ratkaisua.

Jenni Saksio arvelee, että kaikki koirat oppivat perusasiat samalla tavoin.

– Peruskäskyjen, kuten istu, juokse, pysähdy, rauhoitu – niiden oppimiseen ei tarvita mitään erikoista oppimiskykyä. Erityistä älykkyyttä koiralta vaaditaan vasta silloin, kun aletaan opettaa tosi vaikeita asioita, kuten eri tehtävissä toimiville palvelukoirille.

Pitääkö huolestua, jos koiralla on aggressiivisia taipumuksia?

– Aggressiivisuus on koiraeläimelle tyypillinen ominaisuus ja tärkeä sen oman eloonjäämisen kannalta. Vaikka mielellämme inhimillistämmekin eläimiä, emme voi poistaa lajikohtaisia ominaisuuksia. Koira ei ole aggressiivinen pahuuttaan, vaan se on merkki jostakin, Saksio sanoo.

Aggressiivisen koiran fyysisessä hyvinvoinnissa voi olla ongelmia. Se saattaa tuntea jatkuvaa kipua tai kutinaa vaikkapa allergian vuoksi. Se voi myös tuntea pelkoa ja puolustautumisen tarvetta. Yksi syistä voi olla, että se vahtii omaa ihmistään, ruokaansa tai kotipihaansa.

– Mistä ikinä se johtuukaan, sitä pitää lähteä eri tavoin kartoittamaan. Jos esimerkiksi koira tuntee kipua, sitä pitää tietenkin auttaa. Jos koira on perusluonteeltaan aggressiivinen, sitä pystytään kouluttamaan niin, että siitä tulee ’yhteiskuntakelpoinen’. Tuolloin se ei reagoi vihaisesti tai käy kimppuun. Jos koira on taipuvainen aggressioon, eikä sitä kouluteta, se on ympäristölle vaarallinen. Ongelmaa kannattaa käydä purkamaan ajoissa kouluttajan kanssa.

Kaksivuotias Theea saa namin Jenni Saksiolta. Theea on nopea oppija, ja Saksio harrastaa sen kanssa tottelevaisuuslajeja.

Osoittaako hännän heilutus aina iloa?

Moni koiranomistaja arvelee, että kun koira heiluttaa häntäänsä vastaantulevalle koiralle tai ihmiselle, se on merkki ilosta ja ystävällisyydestä. Jenni Saksio yllättää: hännän heiluttaminen ei aina tarkoita myönteistä asiaa.

– Sitä se on tietysti vaikka silloin, kun omistaja saapuu kotiin ja koira on siitä innoissaan. Mutta kun koira on remmissä ja joku lähestyy, hännän heiluttaminen mielistelyn yhteydessä voi olla tapa reagoida uhkaan.

Omistaja saattaa kuitenkin luulla, että koira on innoissaan, ja päästää tulijan lähelle.

– Koira alistuu silloin ja mielistelee, heiluttaa häntää, korvat ovat luimussa ja se saattaa mataa lähes vatsallaan maata pitkin. Mielistely ja hyökkäys ovat hyvin lähellä toisiaan, eikä voi varmasti tietää, kuinka käy. Etenkin jos häntä on jäykkä ja heiluu korkealla korvien ollessa höröllä, se on aggressiivinen ele. Jos koko olemus samalla jäykistyy, se edeltää hyökkäystä, Saksio kuvaa.

Jos huomaa koiransa käyttäytyvän näin, täytyy lähteä pois tilanteesta. Koiran pieniäkin eleitä kannattaa oppia lukemaan, jotta hyökkäystilanteet saadaan ehkäistyä. Siinä vaiheessa, kun koira on jo jäykistynyt tuijottamaan, voi olla liian myöhäistä. Reaktiot ja eleet saattavat edetä sekunneissa.

Nuoret koirat tahtovat välillä innostua liikaakin leikkimään omistajan kanssa, näykkivät ja purevat hihoja. Miten tähän pitäisi suhtautua?

Jenni Saksio kertoo nauraen puhuvansa ”demonikohtauksista”, kun koirat villiintyvät joskus täysin.

– Silloin kannattaa pyrkiä tekemään lenkit hyvin rennoiksi, keksiä sinne väliin monenlaista mukavaa tekemistä, ja heitellä maastoon vaikka nameja, jotta koira voi etsiä ja nuuskia niitä. Se purkaa hieman intoa ja stressiä ja ehkäisee ennalta seuraavaa kohtausta.

Kouluttajana Saksio on luonut ”kolmen een” ohjelman, joka käy ongelmaan kuin ongelmaan. Kolme eetä ovat ennakointi, estäminen ja ehdollistaminen.

Ennakoinnilla saadaan karsittua hallitsemattomat väärät toistot pois, kuten esimerkiksi reagointi toisen koiran ohitukseen.

– Koiralle ei ole tarpeen antaa palkkiota, vaan ennakoidaan vain tilanteet niin, ettei niitä tulisi paljon. Koiralle on huomattavasti helpompaa, jos viikossa on vain kaksi ohitusta sen sijaan, että niitä on kaksikymmentäviisi. Jos asiakas asuu vaikka kaupungin keskustassa, mietimme hänen kanssaan yhdessä ratkaisua, miten ohitukset saataisiin vähenemään.

Jos väärä toiminta alkaa ennakoinnista huolimatta, se estetään eli katkaistaan toiminta jatkumasta.

Saksio sanoo, että tässä käytettävät keinot on tärkeää käydä kunnolla läpi kouluttajan kanssa. Jos niin ei tehdä, niistä voi olla enemmän haittaa kuin hyötyä. Väkivalta on ehdottomasti kielletty kaikessa koulutuksessa.

– Ehdollistaminen taas tarkoittaa sitä, että vastaehdollistetaan epämiellyttävä ehdollistuma miellyttäväksi tai neutraaliksi. Jos koira esimerkiksi pelkää jotain, voidaan antaa nami aina, kun koira kohtaa pelottavan asian. Tuolloin koira alkaa yhdistää pelottavan asian positiiviseen namiin, eikä asia ehkä enää pelota.