Klaanin veri on vettä sakeampaa – Oliver Kapasen läpimurto Leijonissa on osa ainutlaatuista sukusaagaa
Aition jääkiekkokynä Petteri Sihvonen analysoi ja sijoittaa Leijonien maalitykki Oliver Kapasen osaksi lähtökohtaansa eli Kapasten klaania, joka jakautuu kahtaalle kantaisä Hannun ja kantaäiti Sinikan linjoihin.
Tullooko Late? kysyi Hannu Kapanen huolissaan mutta äärimmilleen pingottuneen terhakkana Joensuussa 1960-luvulla, kun muuan poikaporukka lähestyi ja teki taivaltaan yli jäätyneen Pielisjoen luistimet mailanvarressa olalla. Luvassa oli rajuakin rajumpi, kilpahenkisin mahdollinen lätkäpeli kahden eri kaupunginosan nuorukaisten kesken.
Tarinan Late on entisten aikojen legendaarinen, jopa myyttinen Leijonat-pelaaja Lauri Mononen, pelaaja, josta lopulta kehittyi Hannu Kapasta parempi jääkiekkoilija.
”Leuka” Mononen oli parhaimmillaan pelaaja, jonka kyvyt olivat aina hetkellisesti ylitse jopa Veli-Pekka ”Vellu” Ketolan, Matti ”Mölli” Keinosen Lasse ”Oka” Oksasen ja Juhani ”Tami” Tammisen kykyjen.
Jos Latekin, lempo soikoon, oli ylittämässä Pielistä, se tiesi ”Hannes” Kapaselle korkeinta kuviteltavissa olevaa ponnistusta ja pelipuhdetta. Voittaa oli kummankin joukkueen pakko, hävitä ei kerta kaikkiaan saanut. Tappio kylänosien välisessä matsissa olisi tiennyt sietämätöntä häpeää ja tuskaa henkisesti. Voittajien lesoilu olisi käynyt yli sietokyvyn.
Hannu ”Hannes” Kapanen on Kapasten klaanin kantaisä, klaanipäällikkö ja vaari vailla vertaa. Hannun poikia ovat entinen NHL-pelaaja Sami Kapanen ja huippumaalivahti Kimmo Kapanen.
Samin pojista Kasperi on nykyään NHL-pelaaja, Konsta KalPan liigajoukkueen pelaaja.
Vuorostaan tällä hetkellä Leijonissa tähtiluokkaan Tshekin MM-kisoissa kimmahtanut, niin ikään KalPassa pelannut ja Timrå IK:n rieveihin ensi kaudeksi siirtyvä Oliver Kapanen on Kimmon poika.
Enkä minä voi olla mainitsematta erikseen hänen korkeuttaan, Kapasten klaanin matriarkkaa, Sinikkaa. Kaiken takana on Sinikka, Hannun vaimo, poikien äiti ja pojanpoikien isoäiti. Hattu päästä!
Kuvittelen tai oikeastaan tiedän klaanipäällikkövaari Hanneksen tällä hetkellä miettivän ja toivovan, mahtaako se tuo Oliver piru lyödä laudalta Monosen Laten ennätyksen? ”Voa oisha se tuo aika siirttää ennätys meiä suvu puolelle!”, ja hannesmainen leveä virnistys päälle.
Mikä ennätys, mitä ennätystä se vaari ajattelee?
Jääkiekkoilun yhden MM-turnauksen suomalaisten pelaajien maaliennätystä pitää hallussaan tämän tarinan antagonisti Lauri Mononen yhdeksällä maalillaan. Samaan maalimäärään ovat Leijonissa yltäneet Hannu Järvenpää, Jarkko Varvio ja Jarkko Immonen.
Kapasten klaanin silmin ennätystä pitää hallussaan yhdeksään maaliin ensimmäisenä suomalaisen yltänyt Mononen.
Nyt jos koska se Laten piänahka pittää ottaa ja korkoje kera, Oliver sen tekkee, suoatte nähä, olen kuulevinani klaanipäällikön suusta.
Oliver Kapasella on nyt kolmen Prahassa pelatun pelin jälkeen tilillään viisi maalia. Otteluja hänellä on vielä tähteellä ainakin viisi. Monosen ennätyksen lyöminen ei ole helppoa, mutta mahdollista se on, jos kaikki menee aivan nappiin.
Tosin tokko Kapanen moista ennätyksen tekemistä määräänsä enempää miettii, tärkeämpää hänelle on pelata kokonaisvaltaisesti oman viisikkonsa sentterinä.
Sentterinä! Se, että Oliver Kapanen pelaa keskushyökkääjänä, koettelee Kapasten klaanin sääntöä. Laitureitahan nuo kaikki muut kenttäpelaajat ovat olleet: Hannu, Sami, Kasperi ja Konsta.
Leikin hieman ajatuksella, ilman että kyse on varsinaisesti leikistä, sillä ajatuksessani on hyvä totuuden siemen, sen verran Kapasia tunnen. Klaanissa on kaksi linjaa, toinen tulee isoisästä, toinen isoäidistä.
Nuo tuolisieluiset humanterit, tuittupäälaitahyökkääjät Hannu, Sami, Kasperi ja Konsta ovat yksi linja, isoisä Hannusta lähtevä siipi.
Toinen linja, rauhallisempien ihmisten porukka on isoäiti Sinikasta: Kimmo ja Oliver.
Eroa on kuin yöllä ja päivällä. Ennen muuta se on temperamenttiero!
Oliver Kapanen poikkeaa sopivasti isoisästään, sedästään ja serkkupojistaan. Oliverilla on sentterille sopivampi luonne. Hän on älypelaaja, taitoniekka ja loivempiliikkeinen. Melko klassinen sentteri juonikkaine syöttöinen ja pelin rytmittämisineen.
Muu Kapasten klaani on pelannut ja pelaa aggressiivisemmin mahanalus täynnä jalkoja sinne tänne impulsiivisemmin kimpoillen.
Näkee sekä siviilissä että etenkin kaukalossa otsaluullakin, että nuo Kasperi ja Konsta ovat pirskahtelevan Samin poikia, tuo Oliver on seesteisemmän Kimmon poika.
”Se, että Oliver Kapanen pelaa keskushyökkääjänä, koettelee Kapasten klaanin sääntöä.”
Kuvittelen mielessäni melko täydellisen hyökkäyskolmikon Leijoniin yli aikojen, hehän kaikki ovat nyt pelanneet Leijonissa: Sami Kapanen-Oliver Kapanen-Hannu Kapanen. Voi veljet! mikä vitja.
Muistan mestarivalmentaja Pekka Virran sanoneen joskus vain hyvää tarkoittaen suurin piirtein seuraavaa. Vaikka Kapasten klaani pelillisesti jakaantuukin kahtaalle, yksi on varmaa, klaanissa veri on aina vettä sakeampaa. He pitävät yhtä, todella yhtä. Sitä joko kuuluu näihin Kapasiin, tai sitten ei.
Virran Kapasten klaani hyväksyi KalPassa eräänlaiseksi klaaniin kuuluvaksi ulkosisäjäseneksi siksi, että klaanissa tajuttiin Virran tuovan klaanille sitä bensaa, josta klaani elää: voittoja.
Ja lopuksi vinkki, seuratkaa tänään tarkasti Suomen ja Itävallan ottelusta sitä, miten se numero 27, O. Kapanen, luikertelee ovelasti sinne Itävallan maalin eteen aikeenaan ilmasta ohjata turnauksen kuudennen maalinsa.
