Koulukiusaaminen voi jatkua ikuisesti, koska kukaan ei halua kiusaajan kiinnittävän huomiota itseensä
Jos jotakuta kohdellaan huonosti, ympärillä olijat muuttuvat yleensä lapasiksi. Jälkeenpäin he pahoittelevat sitä, etteivät puuttuneet, kirjoittaa Anna-Leena Härkönen.
Ostin kerran lentokentän myymälästä lähdevesipullon. Jono oli pitkä ja minulla jano, joten korkkasin pullon ja hörppäsin.
– Sä avasit ton pullon ennen ku maksoit sen, myyjä sanoi tylysti päästyäni kassalle. – Tuo voitaisiin katsoa varkaudeksi.
Pyytelin nolona anteeksi. Matka alkoi ikävissä merkeissä.
”Näillä ihmisillä on valtaa. Jos soitat heille suutasi, saatat joutua putkaan ja missaat lentosi. He tietävät tämän ja ottavat siitä ilon irti.”
Lentokentistä on tullut valtavia poliisiasemia. Varsinkin turvatarkastuksissa näyttää siltä, että hymyileminen on kielletty. Ehkä siksi, että kaikki tajuaisivat, miten tärkeä asia lentoturvallisuus on?
Varsovan lentokentän turvatarkastuksessa oli vanha kiinalaismies, joka ei ymmärtänyt ottaa heti hattuaan pois kun käskettiin. Virkailija ilmehti ivallisesti ja pyöritteli silmiään, yritti hakea minusta tukea halveksunnalleen, mutta ei saanut. Jännitin kostaako hän sen minulle, sillä olin seuraavana jonossa.
Näillä ihmisillä on valtaa. Jos soitat heille suutasi, saatat joutua putkaan ja missaat lentosi. He tietävät tämän ja ottavat siitä ilon irti.
En minäkään haluaisi olla lentokentällä töissä, se on varmasti raskasta ja huonosti palkattua. Mutta ei ole muitten syy, jos joku ei ole saanut unelmiaan toteutettua. (Nyt täytyy lisätä, että Helsinki-Vantaan turvatarkastuksessa on aina ystävällinen ja asiallinen palvelu. Hyvä, me!)
Myös kauppojen kassat tekevät raskasta työtä huonolla palkalla, mutta minua ei ole yksikään kassa kyykyttänyt. Sen sijaan heitä kyykytetään. Asiakas ei ole aina oikeassa. Varsinkaan silloin, kun paha olo puretaan kassatyöntekijään olemalla inhottava. Heillä pitäisi olla virallinen oikeus vittuilla takaisin.
Jos jotakuta kohdellaan huonosti, ympärillä olijat muuttuvat yleensä lapasiksi. Jälkeenpäin he pahoittelevat sitä, etteivät puuttuneet. On täysin ymmärrettävää, että törkeän käytöksen todistaja halvaantuu, mutta pitäisi silti opetella viheltämään peli poikki. Voi vaikka sanoa rauhallisesti: ”Noin ei puhuta toiselle ihmiselle.” Paljon mahdollista, että törkyä kaadetaan sen jälkeen omaan niskaasi, mutta ehkä joku toinen sitten puolustaa sinua?
”Miesnäyttelijä oli puolustanut naiskollegaansa, jota oli haukuttu rumaksi. Hän oli potkaissut haukkujaa päähän. Eihän sekään tietenkään oikein ole.”
Tai sitten ei. Koulukiusaaminenkin voi jatkua ikuisesti, koska kukaan ei halua kiusaajan kiinnittävän huomiota itseensä. Eikä itse kiusaamiseenkaan kuulemma kannattaisi kiinnittää huomiota. Huomiotta jättäminen kylläkin usein kiihdyttää sitä entisestään.
Eräällä nyt jo edesmenneellä näyttelijäkollegalla oli tapana matkia nauruani ja käyttäytyä muutenkin loukkaavasti. Kutsutaan häntä vaikka Artsiksi. Artsi aukoi minulle päätään baarissa. Ohitin hänet täysin. Hän tarttui minua ranteesta kiinni ja nykäisi itseään vasten. Pöytä heilahti, olut-tuopit olivat vähällä kaatua.
”Artsi Artsi”, joku rauhoitteli laimeasti.
”Artsi on Artsi”, toinen puolusteli, kun otin myöhemmin tilanteen puheeksi. No, ei ole enää.
OIen kyllä kuullut, että eräs toinen miesnäyttelijä oli puolustanut naiskollegaansa, jota oli haukuttu rumaksi. Hän oli potkaissut haukkujaa päähän. Eihän sekään tietenkään oikein ole. Vai onko?
