Apu

Kitkaa Kuusamossa



Kitkaa Kuusamossa

Kaivosyhtiö on iskenyt silmänsä Rukan ja Karhunkierroksen maisemiin. Elinkeinojen välinen kiista jakaa kuusamolaisten mielipiteitä. Voiko matkailuala selviytyä louhoksen naapurissa? Teksti Hanna Nikkanen, kuvat Meeri Koutaniemi
Teksti Apu-toimitus
Kuvat Meeri Koutaniemi

Rukan huipulla tuulee mahtavasti. Pilvien välistä pilkahteleva aurinko valaisee maisemaa, joka muuttuu pian, jos lupaviranomaiset näyttävät vihreää valoa australialaisen Dragon Miningin suunnitelmalle louhia Rukan kupeesta kultaa, uraania ja muita mineraaleja.

Tuolihissi tuo Jokke Kämäräisen tunturin päälle.

Kämäräinen perusti 25 vuotta sitten ohjelmapalveluyritys Rukapalvelu Oy:n. Silloin tulevan kaivosbuumin taisivat aavistaa vain mittauksiaan kaikessa rauhassa tehneet geologit. Nyt Kuusamossa ei juuri muusta puhutakaan.

– Onko ollut riitaisaa?

 Iso mies hörähtää nauramaan.

– Kuule, ihan riittävästi. Sanotaan niin, että miestappoja ei onneksi ole ollut.

Rukan ja kuuluisan Kitkajärven välissä kulkee erityisen lupaava malmivyöhyke, niin sanottu Käylän muodostuma. Sen on jo pitkään tiedetty sisältävän erittäin korkeita mineraalipitoisuuksia. Siitä Kuusamossa nyt riidellään.

Australialainen kaivosyhtiö Dragon Mining aikoo hakea ensi vuonna lupaa aloittaa kaivostyöt kolmessa avolouhoksessa Juomasuolla, joka sijaitsee 15 kilometrin päässä Rukalta ja kilometrin päässä Kitkajoesta. Tavoitteena on kaivostoiminnan käynnistäminen vuosina 2017–2018.

Kuusamon maaperästä louhittaisiin ensisijaisesti kultaa. Lisäksi malmista eroteltaisiin esimerkiksi kannettavien laitteiden akkuihin käytettävää kobolttia, ydinpolttoaineeksi jalostettavaa uraania ja teknologiateollisuuden tarvitsemia harvinaisia maametalleja.

Lupaus sadasta ympärivuotisesta työpaikasta merkitsee paljon muuttotappiokunnassa. Naapurissa sijaitsee Salla, jonka työttömyysaste on Suomen korkein.

Paikka on kuitenkin kaikkea muuta kuin helppo. Malmivyöhyke ulottuu Oulangan kansallispuistoon, ja kaivoksen jätevedet olisi laskettava Kitkajokeen, joka kulkee kansallispuiston halki Venäjälle. Seudulla sijaitsevat Suomen parhaat taimenjoet ja suosituimmat luontomatkailukohteet; National Geographic -lehti kävi pari vuotta sitten siellä ihmettelemässä naavaisia puita ja sienestäviä suomalaisia.

Jos Dragon Mining toteuttaa muutkin parhaillaan arvioitavana olevat hankkeensa, parin kilometrin päähän Rukalta perustetaan kaksi uutta louhosta. Tunturin eturinteiltä näkyy silloin avolouhoksia sivukivikasoineen.

Kultakuume on riskibisnestä seudulla, joka hengittää matkailun tahtiin. Se on jakanut Kuusamon kahteen leiriin.

Jos lupaviranomainen kumartaa kaivosyhtiölle, se pyllistää alueen muille elinkeinonharjoittajille, joiden leipä riippuu luonnosta. Poromiehet, kalastajat ja enemmistö alueen matkailuyrittäjistä vastustavat kaivosta.

Jos lupaa ei anneta, suuttuvat kaikki ne, joille uusi kaivos olisi tuonut töitä.

Kun Elmi Kilpivaaran tyttäret tulevat kylään, he pyytävät heti saapuessaan, että tällä kertaa ei puhuttaisi kaivoksesta. Aina kuitenkin puhutaan, usein aamuyöhön asti.

– Ei siitä voi olla puhumatta. Se on niin iso asia.

Kilpivaara, 70, asuu Kantojärven rannalla viiden kilometrin päässä tulevasta Juomasuon kaivoksesta. Hän on kalastajatar, kuten täällä sanotaan – yksi Kitkajoen parhaista. Kilpivaara vastustaa kaivosta niin kovasti, että ihmissuhteet välillä kärsivät.

– Missä vain kaksi tai kolme ihmistä tapaa, siellä puhutaan kaivoksesta, Kilpivaara sanoo.

– Kaivoshullutus on sellainen, että ihmisten välit menevät poikki. Kyllä minä sen itsessänikin myönnän. Moni suku on jakautunut, kun on sukulaisia eri leireissä.

Yksi parhaista ystävistä paljasti Kilpivaaralle keväällä kannattavansa kaivosta. Toveruus on ollut sen jälkeen koetuksella.

– Kaipa välit palaavat myöhemmin, ajan ja järjen kanssa.

Vastakkaiseen leiriin kuuluu muun muassa arkkitehti Hannu Hiltula, kokoomuslainen valtuutettu ja näkyvä kaivoksen kannattaja. Desibelitaso nousee, kun Hiltula puhuu hanketta vastustavasta luonnonsuojeluväestä.

– Kyllä minua ärsyttää, kun kehä kolmosen sisältä tullaan neuvomaan meitä, Hiltula napauttaa.

– En minäkään sinne mene kertomaan, miten asiat pitää hoitaa.

Oulangan kansallispuiston Karhunkierros on Suomen suosituin vaellusreitti. Kansallispuistossa käy joka vuosi 180 000 vierasta. Muutaman kilometrin päässä Rukan rinteissä laskee vuosittain 130 000 lomailijaa.

Matkailuelinkeino on tehnyt Kuusamosta kokoaan suuremman kaupungin. Vajaan 20 000 asukkaan paikkakunnalle mahtuu lähes yhtä paljon palveluita kuin kolme kertaa suuremmalle Rovaniemelle.

Mahtuvatko kaivokset ja matkailuelinkeino samaan kylään?

Kaivoksen kannattajien mielestä ongelmaa ei ole. Onhan kaivoksista tehty maailmalla jopa matkailunähtävyyksiä.

Kansallispuiston reunalla sijaitsevan Oulanka Base Camp -hotellin yrittäjä Keijo Salenius uskoo, että kaivostöiden alkaessa ekoturismiin perustuva bisnes kuolisi heti.

– Asiakkaistamme 90 prosenttia tulee Keski-Euroopasta ja Britanniasta. Ne ovat maita, joissa uraaninlouhinta on kielletty ympäristöriskien vuoksi. Jos sanot heille ”uraani”, he lähtevät heti, Salenius sanoo. 

– Silloin meiltä loppuu kaikki ja suljemme ovet.

Talvivaaran kaivoksen huonoja uutisia on kuunneltu tarkkaan Kuusamossa. Dragon Miningillakin on ollut ongelmia Oriveden ja Ruotsin Svartlidenin kultakaivosten päästöjen hallinnassa. Salenius on huolissaan siitä, pysyykö päästöjä valvova Pohjois-Pohjanmaan ELY-keskus tehtäviensä tasalla.

– Heidän resurssinsa pienenevät koko ajan. ELY-keskuksessa ei saa täyttää virkoja, ja samaan aikaan alueella on meneillään valtava kaivosbuumi.

Kun Hannu Hiltula oli nuori poika, Kuusamossa liikkui paljon geologeja. Vanhempiensa pesulassa apumiehenä ollessaan Hiltula päätyi usein noutamaan haalaripyykkiä tutkijoiden omakotitalosta.

– Mietin aina, mitä ihmettä ne täällä tutkivat: tuskin ne täällä turhaan ovat, Hiltula muistelee.

Geologian tutkimuskeskusta kiinnostivat jo tuolloin, 1980-luvun alussa, Kuusamon maaperän poikkeuksellisen rikkaat mineraaliesiintymät. Nyt kiinnostavimmat paikat voi tunnistaa oranssein lipuin merkityistä kairausaukoista. Juomasuolla, Käylän kylän kupeessa, lippuja on paljon. Tulevan louhoksen alueelle on jo rakennettu uusia teitä.

Työmaan reunalla asuu Sari Kurtti, kotiäiti, myyjä ja yrittäjän puoliso. Häntä hanke ei harmita.

– Täällä ei riitä ympärivuotisia töitä kaikille, ja porukka lähtee, Kurtti kuvaa Kuusamon elämää.

Se on totta. Vaikka matkailualalla näyttää menevän hyvin, Kuusamo menettää parisataa työikäistä asukasta joka vuosi. Samalla vähenevät niin lentovuorot kuin verokertymäkin. Tämä vahingoittaa kaikkia, myös matkailualaa.

– Jo malminetsintä on piristänyt aluetta. Kairaajien ja geologien läsnäolo on näkynyt lähikaupassa ja majoitusyrityksissä.

Dragon Miningin mukaan kaivos loisi Kuusamoon satakunta työpaikkaa. Kerrannaisvaikutukset ulottuisivat muun muassa kuljetukseen, rakennusalalle ja kauppaan. Ne voisivat jopa kolminkertaistaa uusien työpaikkojen määrän.

Kurtti on sovitteleva: ei hänkään halua kaivosta kylään hinnalla millä hyvänsä. Jätevedet olisi tietenkin puhdistettava kunnolla. Koneyrittäjäaviomiehen työn vuoksi kaivos olisi perheelle merkittävä, mutta Kitkajoki on heillekin rakas. Sen pilaamista ei toivo kukaan.

Hannu Hiltula muistuttaa, että alun perin myös Rukan laskettelukeskusta vastustettiin. Oli Kuusamon onni, etteivät kuntapäättäjät tuolloin kuunnelleet vastustajia päätöksiä tehdessään.

– Kaivos antaa kuusamolaisille toivoa ja uskoa huomiseen. Me tarvitsemme tänne lisää perheitä, jotka kuluttavat ja maksavat veroja.

– Toinen vaihtoehto on se, että tehdään niin kuin nämä luonnonystävät vaativat. Tehdään Kuusamosta reservaatti ja kielletään kaikki.

Kun työ- ja elinkeinoministeriön alaisuudessa toimiva GTK oli aikanaan tunnistanut Kuusamon maaperästä lupaavat malmiot, alkoi varovainen kultaryntäys. Kansainväliset kaivosyhtiöt, Dragon Miningin ohella muun muassa kanadalaiset Belvedere Resources ja First Quantum Minerals, ovat tehneet vuosien varrella Kuusamon alueella laajoja kaivosvarauksia ja -valtauksia.

Suomen kaivoslaki perustuu Ruotsin kuningaskunnan vanhaan valtauskäytäntöön, joka otettiin täällä käyttöön 1720-luvulla.

Sen mukaan raaka-ainevarat kuuluvat sille, joka ehtii ne ensimmäisenä ottamaan.

Kesällä 2011 voimaan astunut kaivoslain uudistus toi maanomistajien, ympäristönsuojelijoiden, kuntapäättäjien ja lähiseudun elinkeinonharjoittajien äänen aiempaa paremmin kuuluviin. Uusi laki takaa kunnanvaltuustolle käytännössä veto-oikeuden kaivosasioissa ja tekee erityisesti uraaninetsinnästä entistä hankalampaa.

Muutos teki Kuusamon tilanteesta entistä sekavamman: sovellettaisiinko Dragon Miningin hankkeeseen vanhaa vai uutta lakia?

Tämä voi ratkaista kaivoshankkeen kohtalon, sanoo tutkija Mika Flöjt, joka on kaivoksen näkyvimpiä vastustajia. Flöjt nousi syksyn kunnallisvaaleissa Vihreiden ääniharavaksi yksinkertaisella vaalikampanjalla, jonka kuvissa esiintyi ehdokkaan sijaan Kitkajoki.

Flöjt uskoo, että vanhan lain puitteissa kaivoshanketta olisi lähes mahdoton estää, vaikka sitä vastustaisi koko Kuusamo.

– Vanha laki on lupa-automaatti. Sillä ei ole ikinä estetty yhtään hanketta, Flöjt huomauttaa.

– Ja kun lupa saadaan, kaivospiirit laajenevat aina. Dragon Mining ei jättäisi hanketta vain Juomasuolle, vaan lopulta alueen ympärillä olisi satelliittilouhosten verkosto.

Dragon Miningin tuotantojohtaja Heimo Pöyry myöntää, että tilanne kahden lain välissä on poikkeuksellinen. Tulkinnasta ei päätä yhtiö, vaan ympäristöministeriö, jonka lausuntoa vielä odotellaan. Se tulee vaikuttamaan monen muunkin valtauksen tulevaisuuteen.

– Meillähän on jo ollut Juomasuolla koekaivostoimintaa vanhan lain puitteissa. Jos sinne haetaan laajennusta, kumman lain mukaan se menee? Tietenkään meillä ei voi olla kahta lakia samassa louhoksessa.

Kesällä 2012 konsulttiyritys Ramboll selvitti kuusamolaisten kaivoskantoja. Voimakkaimmin kaivosta vastustivat Juomasuon suunnitellun louhoksen lähellä asuvat ja mökkeilevät ihmiset: 77 prosenttia vastanneista suhtautui asiaan kielteisesti. Kaikissa muissakin tutkituissa asukasryhmissä vastustajia oli enemmän kuin kannattajia.

Myös matkailuyrittäjät olivat vastahakoisia. Heistä 73 prosenttia löysi hankkeesta enemmän kielteisiä kuin myönteisiä puolia.

Ramboll toteuttaa parhaillaan hankkeen ympäristövaikutusten arviointia, joka valmistunee vuoden 2013 alkupuoliskolla. Sen jälkeen Dragon Mining ryhtyy hakemaan lupia.

Jos lupaprosessi hoidetaan uuden kaivoslain mukaan, luvat päätyvät Kuusamon kaupunginvaltuuston käsittelyyn. Siellä ne todennäköisesti kaatuvat paikallisten asukkaiden vastustukseen.

Eräopas kaataa vettä nokipannussa kelluvien kahvinporojen päälle, jotta porot sekoittuisivat kahviveteen. Pannu on täytetty Kitkajoesta. Kirkasvetinen joki heittäytyy nuotiopaikan vieressä komeaan Myllykoskeen ja katoaa vauhdilla Oulangan kansallispuiston lumisten puiden väliin.

Mikko Sova, Karhunkierroksen huoltomies, tarkkailee kahvinkeittoa nuotion vierellä. Hän ojentaa nuorempaansa hyväntahtoisesti.

– Ei noin tule hyvää. Porojen pitää saada painua pannun pohjalle omia aikojaan.

Eräopas Janne Tahkola on tottunut aikataulutettuihin eräretkiin.

– Juu juu, mutta valitettavasti siihen menee aikaa.

– Sehän tässä on ongelmana, Sova toteaa.

– Kaikki tehdään nykyään niin kellon mukaan.

Nokipannukahvin valmistuessa Mikko Sova pohtii naapuriin suunnitellun kaivoksen elinkaarta. Tämänhetkisten tietojen mukaan Juomasuolla riittää louhittavaa noin kymmeneksi vuodeksi.

– Se on lyhyt aika. Karhunkierrosta on tehty 50 vuotta, pidetty kunnossa ja paranneltu. On rakennettu perustaa matkailulle. Nyt se kantaa hedelmää. En ymmärrä, mikä kiire malmia on ryhtyä juuri nyt nostamaan, kun ei se sieltä maan sisältä mihinkään karkaa, Sova sanoo.

Sova kantaa ympäri vuoden polttopuita lähes 50 nuotiopaikalle Karhunkierroksen varrella. Samalla hän siivoaa polkuja, tekee korjaushommia ja sytyttää nuotioita retkeilijöille, joita on vuosi vuodelta enemmän.

– Miksi me kaivaisimme kultaa, kun meillä on tässä timantti? ●

Julkaistu: 28.12.2012