Muinaisessa Egyptissä kissa oli pyhä eläin, jonka tappamisesta saattoi saada kuolemanrangaistuksen. Kissaa on aina pidetty salaperäisenä olentona. Kissanhoidon käsikirjan kirjoittajan Päivi Ylikorven mukaan salaperäisyys liitetään nykypäivänä siihen, että kissa viettää paljon aikaa omissa oloissaan.
– Ehkä ihmisen mielikuvitus pyrkii täydentämään aukkoja ja keksimään selityksiä asioille. Tietoa kissasta lajina on ollut vähemmän kuin koirasta, joten uskomuksia ja keittiöteorioita syntyy helpommin, sanoo Ylikorpi.
Yksi yleisimmistä harhaluuloista koskee kissan luovutusikää. Moni kissanomistaja on harmistunut, koska kissa on pentuna oppinut liian raisut otteet mutta ei sitä, että voimaa tulee säännöstellä ja irtikin päästää. Se on usein seurausta liian varhaisesta luovutuksesta.
– Lajin sisäinen viestintä ja sosiaalisten suhteiden pelisäännöt opitaan erityisesti toisen ja kolmannen elinkuukauden aikana. Jos pentu luovutetaan aiemmin, se ei opi leikkimään varovasti.
Toinen yleinen uskomus on, että kissa osoittaa mieltään pissaamalla väärään paikkaan. Hutipissailun taustalla voi olla sairaus, kissan tyytymättömyys hiekkalaatikkoon tai vaikka sen likaisuuteen.
– Jos vääriin paikkoihin pissailu on alkanut nopeasti, taustalla voi olla vakava tai nopeasti vakavaksi muuttuva sairaus. Virtsatien tukkeutuminen vie kissan hengenvaaralliseen kuntoon jo vuorokaudessa.
Usein kyse on myös kissojen välisestä viestinnästä. Kun talouteen otetaan uusi kissa, on hyvin tavallista, että kissat viestivät keskenään virtsamerkkailun kautta. Mitä enemmän taloudessa on kissoja, sitä todennäköisempää virtsalla viestiminen on.
Ylikorpi arvelee, että maaseudulla tunnetaan kissojen luontaista käyttäytymistä, kun taas kaupungissa asuvan sisäkissan omistaja tuntee lemmikkinsä ehkä yksilöllisemmin.
– Ilahduttavan paljon on alkanut olla kissaharrastajia, jotka oikeasti pyrkivät hakemaan tietoa ja ymmärtämään kissaa kissana.
Näin kissoista uskotaan
1. Naaraskissan täytyy saada vähintään yhdet pennut elämänsä aikana.
Myytti perustuu ajatukseen, että kissan täytyy saada kokea äitiys. Kissan ajatellaan näkevän elämänsä kokonaisuutena, jossa on elämänkaari. Kyse on siis inhimillistämisestä. Toisaalta uskomus perustuu aikaan, jolloin kissa nähtiin eri tavoin kuin nykyään. Naaraskissa, jolla on pennut, saalistaa hurjia määriä, mikä on pitänyt jyrsijäkannan kurissa.
2. Naaraskissan täytyy saada yksi kiima ennen sterilointia.
Kissa on leikattava terveyden ja hyvinvoinnin takia, mikäli sitä ei aiota käyttää kasvatukseen. Toistuvat kiimat rasittavat elimistöä, ja leikkaamattomalla naaraalla on korkea riski sairastua kohtutulehdukseen. Uskomus perustuu ajatukseen, että kissan täytyy kehittyä fyysisesti sukukypsäksi ennen sterilointia, jotta muun muassa virtsatiet kehittyvät normaaleiksi. Nykytiedon mukaan edes ennen luovutusta leikatulla pennulla ei kuitenkaan esiinny enempää virtsatieongelmia kuin kiiman jälkeen leikatulla.
3. Kissanpennun voi luovuttaa, kun se syö kiinteää ruokaa.
Kissa alkaa syödä kiinteää ruokaa 3–4 viikon iässä, ja 5–6 viikon iässä kiinteän ruoan osuus on jo merkittävä. Jos pentu siinä iässä vieroitetaan emostaan ja sisaruksistaan, on iso riski, että kissasta tulee arka ja stressiherkkä. Lisäksi vääriin paikkoihin pissailun riski kasvaa. Kissanpentu oppii niin sanotusti kissan tavoille erityisesti toisen ja kolmannen elinkuukauden aikana. Suomessa suositellaan yleisesti 12 viikon luovutusikää.
4. Kissa osoittaa mieltään pissaamalla väärään paikkaan.
Väärään paikkaan pissaaminen voi olla kissojen välistä viestintää. Hiekkalaatikko voi myös olla likainen tai siellä voi olla kissan mielestä epämiellyttävää kuiviketta. Omistaja kokeilee mielellään uusia kuivikkeita, mutta kokeilut pitäisi tehdä hitaasti sekoittamalla uutta kuiviketta vanhaan. Kissa saattaa silti karsastaa muutosta. Toisaalta hutipissailun taustalla voi olla sairaus. Ellei hutipissailulle ole selvää syytä, on muiden vaihtoehtojen pohtiminen turhaa, ellei kissaa ole ensin käytetty eläinlääkärin tutkimuksissa.
5. Kissasta voi saada monenlaisia tauteja.
Kissa on yleisesti ottaen erittäin puhdas eläin, joka pitää turkistaan hyvää huolta. Riski saada tauteja kissan turkista on siis häviävän pieni. Sen sijaan jos kissa puree ihmistä, haavaan tulee todennäköisesti bakteeritulehdus kissan suun bakteerien takia. Lasten on mahdollista saada suolinkaistartunta, jos suolinkaisia erittävä kissa on tehnyt tarpeensa hiekkalaatikkoon ja madot päätyvät lapsen suuhun hiekkalaatikkoleikkien tiimellyksessä.
6. Raskaana olevan täytyy luopua kissoista toksoplasmoosiriskin takia.
Riski saada toksoplasmoositartunta suoraan kissasta on hyvin pieni. Jos kissa on sisäkissa ja se syö teollista tai kypsennettyä ruokaa, riski on olematon. Jos kissa ulkoilee vapaasti tai syö raakaa lihaa, riski on olemassa mutta vältettävissä. Kissa erittää toksoplasmaa ulosteestaan kahden viikon ajan ensimmäisestä saamastaan tartunnasta. Sen jälkeen kissa ei enää koskaan eritä toksoplasmaa. Toksoplasmoosi tarttuu vain kaksi vuorokautta vanhasta tai sitä vanhemmasta ulosteesta, joten vadin siivoaminen päivittäin käytännössä poistaa riskin. Toksoplasmoosin saa todennäköisemmin ulkomaanmatkalta tai huonosti pestyistä kasviksista kuin kissalta.
7. Kissa syö kalaa ja juo maitoa.
Uskomus kalasta ja maidosta kissan ravintona juontaa juurensa aikaan, jolloin kissa sai ihmiseltä kalan perkuujätteet ja maitotilkan suoraan lehmän utareista. Maito panee helposti kissan mahan sekaisin, ja siksi kissalle saisi tarjota vain laktoosittomia maitotuotteita. Pelkällä pakasteseillä kissalle kehittyy helposti ravintoainepuutoksia. Raa’asta järvikalasta se voi myös saada lapamadon, joten järvikala tulee aina kypsentää ennen kissalle syöttämistä. Mikä tahansa yksipuolinen ruokinta altistaa ravintoainepuutoksille.
8. Kissa putoaa aina jaloilleen.
Tässä uskomuksessa piilee puoli totuutta. Kissalla on hyvin kehittynyt kyky ilmassa kääntymiseen, mutta jos pudotusmatka on lyhyt, kissa ei ehdi kääntyä. Korkealta putoava kissa ehtii kääntyä varmemmin, mutta erityisesti ylipainon myötä kissalle voi tulla murtumia esimerkiksi jalkoihin tai leukaan.
9. Kissa on itsenäinen eläin, joka ei kiinny ihmiseen vaan paikkaan.
Uskomuksesta puolet on totta. Kissa on lajina hyvin paikkauskollinen eläin. Toisaalta pentuna hyvin ihmiseen sosiaalistunut kissa kiintyy vahvasti myös ihmiseensä.
10. Musta kissa tuottaa epäonnea.
1200-luvulla roomalaiskatolinen kirkko aloitti kissojen mustamaalauskampanjan yhdistämällä kissat paholaiseen. 1400-luvun lopulla kissaviha sai uutta pontta, kun kissa leimattiin demoniseksi olennoksi, joka tuli polttaa samalla roviolla noitien kanssa. Erityisesti mustan kissan katsottiin olevan paholaisen ilmenemismuoto. Joidenkin näkemysten mukaan kissakannat romahtivat vainoissa, ja rottien lisääntymisestä seurasi ruttoepidemioita. ●
Lähteet: Päivi Ylikorpi: Kissanhoidon käsikirja, kissatieto.fi, Minna Keinänen & Harri Nyman: Kissojen Suomi – Katit historian polulla, www.sey.fi/images/Julkaisut/hyvinvoiva_kissa_-opas.pdf
Teksti Annukka Seppävuori, kuvat iStock ja Fotolia
