Kissabisnes menee liian pitkälle – Vähemmän söpöjä kissoja ja enemmän terveitä pentuja, kiitos

Iltalehti julkaisi joulukuun alkupuolella jutun kiimaisesta Roxie-kissasta. Tämän helsinkiläisen tyttökissan oli omistajansa mukaan korkea aika saada itselleen rakastaja. Vantaalta löytyi Roxien siipaksi scottish straight -rotuinen kolli, jonka lisääntymiselle eläinlääkäri oli antanut ”virallisen” hyväksynnän.

Käytän hipsuja siksi, että eläinlääkäri voi kyllä antaa kissalle terveen paperit. Hän ei kuitenkaan anna virallista lisääntymislupalappua, joka tassussa katti voi lähteä rilluttelemaan ja jakamaan rakkautta kaikille niille, joilla sattuu olemaan mouru päällä.

Suomessa virallisen luvan saa pääasiassa Suomen Kissaliitto ry:ltä. Luvan saamiseksi on oltava Kissaliiton hyväksyntä kaikista kissan terveystodistuksista, jotka sen rotuiselta kissalta vaaditaan kasvatustoimintaa varten.

Jos rotukissalla halutaan teettää pentuja, kipinän pitäisi lähteä liikkeelle aivan jostain muusta kuin naaraskissan kiimasta. Tällaisilla perusteilla syntyy karvapallojen lisäksi myös ongelmia. Kissanpentuja putkautellaan maailmaan ja katsotaan, mitä sieltä nyt sattuu tulemaan – kunhan olisivat söpöjä! Onhan niistä nyt kuitenkin rahaa tiedossa! Aivan totta, monirotuisia ja maatiaisia myydään nettipalstoilla keskimäärin arviolta 400 euron hinnalla, paljon kovemmillakin summilla. Mitä erikoisemmalta kissa näyttää, sen suurempi hintalappu.

On hyvä, ettei ole olemassa enää ilmaisia maatiaiskissoja, joita hankitaan jatkoja miettimättä. Kissa on arvokas eläin ja se ansaitsee hintalapun. Kun raha vaihtaa omistajaa, se antaa osviittaa siitä, että kissan henkeä ollaan valmiita vaalimaan ja hyvinvointiin satsaamaan. Kissaa hankkivan on syytä muistaa, ettei rahanmeno suinkaan lopu siihen. Vaikka kissan hinta olisi satoja euroja, se on vain karvan verran siitä, mitä sen muut kulut tulevat maksamaan vuosien varrella: ruoka, kissanhiekka, muut tarvikkeet ja eläinlääkärikustannukset.

Jos ei ole valmis maksamaan kissasta, tuskin on valmis vinguttamaan pankkikorttia rokotusten, verikokeiden, saati hammasremonttien takia. (Tähän väliin on hyvä muistuttaa, että ei, maatiaiset ja monirotuiset kissat eivät ole yleisesti ottaen rotukissoja terveempiä. Niiden terveyttä tutkitaan ja tilastoidaan vähemmän kuin rotukissojen.)

Oja saattaa kuitenkin muuttua allikoksi, jos kissan myyjä näkee kissan seteleinä, mukavana lisätulona. Siinä jää terveys kakkoseksi.

Veikkaan, että osa söpöydestä ekstraa maksaneista kissanomistajista on myöhemmin pohtinut, olisiko pitänyt laittaa vielä pikkuisen lisää rahaa pöytään ja kääntyä vastuullisen kasvattajan puoleen. Vastineeksi olisi saanut taustatietoa kissansa perimästä ja terveydestä, eikä tieto tulisi myöhemmin vastaan ei-toivottuina yllätysdiagnooseina eläinlääkärin vastaanotolla.

Tietenkään yksikään kasvattaja ei voi taata, että joku tietty kissa olisi ja pysyisi terveenä, vaikka sen eteen olisi tehty kuinka paljon työtä. Aina voi tulla jotain odottamatonta.

Mutta mitä tapahtuu, jos kukaan ei tee taustatöitä huolella? Saattaa syntyä vaikkapa luppakorvainen kissanpentu, kuten tapahtui Skotlannissa vuonna 1961. Latokissapentujen joukossa oli luppakorvainen Susie. Myöhemmin sen omista pennuista osa peri emänsä kaltaiset korvat. Siitä joku keksi, että aletaanpa kasvatella. Syntyi rotu nimeltä scottish fold.

Myöhemmin on käynyt ilmi, että luppakorvaisuutta aiheuttaa geenimutaatio, jonka seurauksena tällaiset kissat tulevat aina kärsimään enemmän tai vähemmän nivelrikosta ja kivuista. Osalla on vaikeita luusto- ja rusto-oireita. Häntänikamat sulautuvat yhteen. On vaikeaa, kroonista kipua. Henkitorvi saattaa kasvaa mutkalle. Juuri näiden eettisten ongelmien takia scottish foldeja ei hyväksytä Kissaliiton rekisteriin.

Myös vantaalaisen sulhasen sukujuuret pohjautuvat Susie-kissaan, vaikka se ei itse suorakorvaisena yksilönä geeniä kannakaan. Scottish straight -rotuisia suorakorvia syntyy silloin, kun yritetään kasvattaa foldeja, joiden jälkeläisistä kaikki eivät synny luppakorvin, vaikka se onkin dominoiva ominaisuus. Näin ollen suorakorvaistenkin yksilöiden kohdalla ollaan kaukana eettisestä kissankasvatuksesta.

– Kissat ovat roduiltaan hyvin lähellä toisiaan, Roxie-kissan omistaja toteaa Iltalehden jutussa.

Aivan. Roxie on brittiläinen lyhytkarva. Se on rotu scottish foldin taustalla (vaikkakaan briteissä ei itsessään ole mitään vikaa).

Roxie ei tarvitse vantaalaista rakastajaa. Se ei ansaitse sitä riskiä, että tapahtuu susiet ja sen jälkeläiset eivät pahimmassa tapauksessa kykenisi myöhemmin kuin istumaan hassussa asennossa, sillä kaikki muu on liian kivuliasta.

Muokattu 21.12.2023 klo 21.43: Lisätty suluissa oleva huomio brittiläisistä lyhytkarvoista