Apu

Kirsi Alm-Siiran nuoruus oli kapinaa: pinnausta ja potkut lukiosta



Kirsi Alm-Siiran nuoruus oli kapinaa: pinnausta ja potkut lukiosta

Kirsi Alm-Siira työskenteli 14-vuotiaana nakkikioskilla, juoksi Noormarkun Nopsassa, sai väliaikaiset potkut lukiosta, omisti grillikioskin – ja päätyi unelma-ammattiinsa uutisankkuriksi.
Teksti Liisa Talvitie

Ystävät sanovat, että Kirsi Alm-Siira edustaa ihan parasta porilaisuutta. Hän on sähäkkä, huumorintajuinen, ja juttua riittää – sekä värikkäitä elämänkäänteitä.  – Sehän on ihan kunnia-asia, että porilaiseksi kehutaan, MTV3:n uutisankkurina työskentelevä Kirsi sanoo. Kotikenttäetu oli heinäkuussa, kun toimittaja sujuvasti haastatteli Porin Suomi-Areenalla poliitikkoja ja taiteilijoita.  Työssään hän tarvitsee sanavalmiutta ja yleissivistystä, ja ne, jos mitkä, paljastuvat suorissa tv-lähetyksissä.

Viime kevään Tanssii tähtien kanssa -kisassa Kirsillä oli etua nuoruutensa yleisurheilu- ja voimistelutaustasta sekä nykyisestä sivutyöstään jumppaohjaajana. Hän tanssi kilpailun kakkoseksi, voiton vei näyttelijä Anna-Maija Tuokko. Kärkikolmikkoon kuuluneelta näyttelijä Laura Malmivaaralta murtui viime metreillä harjoituksissa käsi, ja hän joutui jäämään finaalista pois. – Anna-Maijan ja Lauran kanssa oli tosi kivaa, huipputyyppejä molemmat! Kilpailu vei aikaa monta viikkoa, tein töitä kuitenkin koko ajan. Minua ei kaduta pätkääkään osallistumiseni kisaan, Kirsi Alm-Siira sanoo. Tv-yleisön hän on valloittanut suorapuheisuudellaan ja kyvyllään nauraa itselleen. Moni muistaa hänen putoamisensa tuolilta kesken uutislähetyksen, samoin pyörtymisen kesken tanssikisan. Tapahtumat hän on kuitannut hersyvällä naurullaan.

– Kapinoin teininä kaikkia auktoriteetteja vastaan, Kirsi Alm-Siira kertoo nuoruudestaan.

Eläväinen, kerkiävä, lapsuudenperheensä vilkkaimmaksi luonnehdittu Kirsi napattiin varhain Noormarkun Nopsa -urheiluseuraan, jossa hänen kummisetänsä vaikutti.  Tyttö sai purkaa energiaansa voimistelussa ja yleisurheilun monissa lajeissa. Sisu kasvoi tilanteissa, joissa hän ei onnistunut. – Olin juoksemisessa ihan kelvollinen. Itsetuntoni oli sen sijaan koetuksella 10-vuotiaana korkeushypyssä ja kuulantyönnössä. En voi väittää olleeni niissä kovinkaan hyvä! Kirsi muistelee. Lapsuudenperheessä oli neljä lasta. – Olen keskimmäinen kolmesta, sitten syntyi iltatähtenä siskomme. Vanhempamme ovat samat, mutta hänen ja isoveljeni ikäero on 26 vuotta. Me neljä sisarusta olemme läheisiä, vaikka jokaisella on omat kiireensä. Noormarkussa elettiin 1970- ja 80-luvuilla ”tavallista peruslapsuutta”, Kirsi Alm-Siira kuvaa.  – Painelimme naapurinpojan kanssa pitkin metsiä, ja lapset olivat aina keskenään. Omatoimiseksi oppi, kun meitä ei kuskattu mihinkään. Kotitalon ympärillä oli pelkkiä peltoja, nyt alue on rakennettu täyteen. Hän oppi vasta myöhemmin arvostamaan kasvuympäristöään; miten turvallinen ja hyvä paikka se oli kasvaa. – Isä reissasi metallialan töissä muun muassa öljynporauslautoilla, äiti työskenteli Porissa Electroluxin tehtaalla ja teki loppu-uransa, ennen eläköitymistä, auttamalla kehitysvammaisia vanhuksia. Vanhemmat asuvat yhä samassa talossa, jossa Kirsi Alm-Siira vietti lapsuutensa ja nuoruutensa.

Uutisankkuri Kirsi Alm-Siira on oiva esimerkki siitä, miten monen­laisista töistä kertyy elämänkokemusta.

Pitkin metsiä painelleesta pikkutytöstä varttui yritteliäs ja kapinallinen teini. Hän halusi olla kovisporukan kovin. – Olin päässyt kahdeksannelta luokalta ja olin koko seuraavan vuoden, 14-vuotiaana Porissa grillikioskilla iltatöissä. Arki-iltoina olin siellä yksin, viikonloppuisin meitä oli työvuorossa kaksi. Vuoro päättyi viikonloppuna kolmelta aamuyöllä, ja meidän porukat, äiti tai isä, tulivat hakemaan kotiin Noormarkkuun kymmentä vaille kolme. Eivät sentään antaneet minun ajaa fillarilla neljäntoista kilometrin kotimatkaa. Mitään ikävää tai pelottavaa grillikioskin jonoissa ei koskaan sattunut, joskus viikonloppuina humalaisten melskaamista. Tupakkaakin 14-vuotiaan myyjän annettiin myydä, eikä sitä kukaan ihmetellyt. – Työnteko liittyi vahvasti haluuni ansaita omaa rahaa. Siitä tuli itsenäinen fiilis, ja tienaamillani rahoilla ostin  vaatteita. Ostin todellakin! Olin jo lapsena sellainen, että vaihdoin vaatteita varmaan kolme kertaa päivässä. Toinen tyttäristäni harrastaa nyt samaa. Jossain välissä Kirsi ehti olla istuttamassa kuusentaimia metsään ja työskennellä baarissakin. Koulusta pinnaamisen ja niskuroivan asenteen takia hänen seitsemännen luokan todistuksensa keskiarvo oli vain vähän yli kuusi. – Nostin sen kuitenkin ysiluokalla lähemmäs yhdeksää. Yläasteen rehtori sanoi minulle tehtyäni jotain koiruuksia, että hän vetää itsensä vessanpytystä alas, jos pääsen joskus ylioppilaaksi. Sitä rehtori ei tehnyt, vaikka ylioppilas Kirsi Alm-Siirasta tuli. Sitä ennen hän oli hankkinut itselleen  väliaikaiset potkut lukiosta.

Kapinahenki ja kaikenlaisten auktoriteettien vastustaminen oli osa Kirsi Alm-Siiran aikuistumista. – En uskaltanut kapinoida kotona niin paljon kuin koulussa. Pinnasin koulusta, ja vanhempien auton perävalojen kadotessa painelin läheiselle Essolle. Olin lopettanut urheilunkin, ja rööki ja kaljoittelu kuuluivat teinielämän kuvioihin. Sitten Kirsin ajatusmaailmassa tapahtui käänne. Oivallus oli käänteentekevä – elämä ei voi jatkua  jatkuvasti kapinoiden. – Vanhempani ja kummini ovat kertoneet, miten he näkivät minun olleen murrosiässä ratkaisevassa tienhaarassa. Suunta olisi voinut olla huono, mutta sitä se ei sitten onneksi ollutkaan.  Kirsi sanoo, että kapinavaiheen jälkeen elämä on ollut tasaista. Tasaisuus on hänen kohdallaan tosin suhteellinen käsite, sillä se ei merkitse sitä, että vilkkaus ja aktiivisuus olisivat vähentyneet kapinavaiheen jälkeen. Kirsi pääsi lukion jälkeen opiskelemaan Satakunnan ammattikorkeakouluun yritysviestintää, mutta piti välivuoden. – Ostin Porista grillikioskin. Pidin kioskia vuoden ja opettelin yksityisyrittäjäksi. Se oli tärkeä vuosi. Hän teki myös töitä Radio Porissa, kirjoitteli lehtiin ja eteni Yleisradion Porin aluetoimitukseen avustajaksi tekemään urheilu-uutisia.

Nuoruuden vahvalla itsetunnolla Kirsi otti yhteyttä Fitness-lehteen. – Koska olin mielestäni hyvä kirjoittamaan, otin yhteyttä. Soitin päätoimittaja Niina Leinolle, sanoin olevani kultakimpale Noormarkusta. Hän pyysi lähettämään näytejutun, ja se kelpasi lehteen. Kirjoitin myös sanomalehti Satakunnan Kansaan. Vuonna 2001 Kirsi Alm-Siira muutti Helsinkiin. Opiskelut olivat yhä kesken, mutta mielessä väikkyi haave: pääsipä Pirjo Nuotion kaltaiseksi uutisankkuriksi.  – Se ajatus minulla oli takaraivossa, ihailin kovasti Pirjoa. Hakeuduin televisioon, ei minua sinne kukaan pyytänyt. Tein aluksi Maikkarille urheilua tuotantoyhtiön leivissä, sitten olin neljä vuotta Nelosella urheiluankkurina. Unelma-ammattiaan kohti hän eteni eri vaiheiden kautta. Vuosi oli 2006, kun Kirsi Alm-Siira luki ensimmäisen kerran MTV3:n uutisia. Nopeatempoisena ihmisenä hänelle maistuu uutistyö. – Nautin siitä, että suorassa lähetyksessä työ tulee kerralla valmiiksi. Ja suoran lähetyksen jännitysmomentti sopii minulle hyvin.

Monipuolisuus, oma-aloitteisuus ja halu tehdä töitä ovat johdattaneet Kirsi Alm-Siiraa eteenpäin.  Juuri 43 vuotta täyttävä perheenäiti sanoo elävänsä onnellista elämää. – Minulla ei ole ollut suurempia vastoinkäymisiä tai suruja. Kun arki on hallinnassa, on elämä tasapai­noista. Kirsillä on puolisonsa Kalle Siiran kanssa kaksi tytärtä, 9-vuotias Patricia ja 5-vuotias Stella. Kasvattajana Kirsi Alm-Siira on toisissa asioissa tarkka, toisissa suurpiirteinen. – Hampaiden pesusta ja vastaavista meillä ei tingitä, mutta jos kuopus haluaa mennä päiväkotiin seikkailureittiä pitkin mielummin kuin nopeaa reittiä, annan hänen päättää. Hän on yhtä vilkas kuin minä lapsena. Äitini naureskelee, että saan nyt maistaa omaa lääkettäni! Hänen lääkettään saavat maistaa myös jumppaajat, jotka kehuvat Kirsin body pump ja lihaskuntotunteja reippaiksi. – Kirsi vetää tunnin oikealla asenteella eikä ole koskaan pahantuulinen. Kirsin hyväntuulinen energia on tarttuvaa laatua, sanoo eräs hänen body pump -tuntiensa vakiokävijä. Jumppatuntien vetäjä sanoo itse, ettei hänen tunneillaan keskitytä vaikeisiin koreografioihin. – Kyllä Jane Fondan aerobicista on tultu toiseen, ihan hyvään suuntaan.

– Elämä on tasa­painoista, kun arki on hallinnassa, Kirsi Alm-Siira sanoo.

Vaan miten kävi Kirsi Alm-Siiran Satakunnan ammattikorkeakoulussa vuonna 1994 kesken jääneiden opintojen? – Valmistuin kymmenen vuotta myöhemmin. Mieheni Kalle teki väitöskirjaansa, ja silloin minäkin päätin valmistua. Oman tiensä kulkija halusi kulkea päätepisteeseen senkin taipaleen. 

Teksti Liisa Talvitie, kuvat Hannes Paananen

Julkaistu: 11.9.2017