Apu

Kirsi Alm-Siira ja Nina Rahkola: Luulot, huhupuheet ja väärät tulkinnat eivät pääse ystävyytemme väliin


Kirsi Alm-Siira kertoo, että muutaman kerran ystävykset ovat ikään kuin aloittaneet alusta. – Menneisiin ei enää palata, kun asiat on kerran selvitetty, hän sanoo jämäkästi.
Kuvat Pia Inberg

Uutisankkuri Kirsi Alm-Siiran, 44, ja juontaja-tuottaja Nina Rahkolan, 35, ainutlaatuinen ystävyys saattaa naurattaa – esimerkiksi Kirsin aviomies Kalle Siira vitsailee puolisonsa "kahdesta parisuhteesta" –, mutta pelkkä vitsi se ei tietenkään ole. Runsas yhdessä vietetty aika on opettanut tuntemaan toisen perinpohjaisesti.

– Tunnemme toisemme niin hyvin, että melkein pystyy lukemaan toisen alitajuntaa. En vietä kenenkään muun ystävän kanssa näin paljon aikaa – eikä kenenkään muun kanssa ole tällaisia yhteenottoja. Jos jokin ärsyttää, sanomme sen aivan suoraan, Nina kuvailee.

Kirsi vahvistaa, että heidän väliltään on kaikenlainen vieraskoreus karissut, hyvässä ja pahassa.

– Meiltä puuttuu pelko toisen reaktioista. Voin aina sanoa Kirsille sen puhtaimman ajatukseni, vaikkei ajatukseni aina olisikaan sellainen, jonka hän haluaa kuulla, Nina jatkaa.

Isoja riitoja kaksikolla on harvoin, ja ne pystytään aina selvittämään puhumalla. Juurta jaksaen.

– Tunnemme toisemme niin läpikotaisin, että joskus hämmästymme, kun toinen ei jossain tilanteessa esimerkiksi nähnytkään tarkoitustamme. Harvoin olemme riidan jälkeen murjottaneet edes päivää, Nina pohtii.

Kirsi kertoo, että muutaman kerran ystävykset ovat ikään kuin aloittaneet alusta.

– Menneisiin ei enää palata, kun asiat on kerran selvitetty, hän sanoo jämäkästi.

Voisiko televisiokasvojen luja ystävyys loppua johonkin?

– Minun on vaikea kuvitella ystävyytemme loppuvan. Selvitämme asiat, jos jotain selvitettävää on. Silloin luulot, huhupuheet ja väärät tulkinnat eivät pääse ystävyyden väliin, Kirsi vastaa.

"Parasta on se, että tiedän olevani hänelle tärkeä"

Kun kysyn Nina Rahkolalta, mikä Kirsissä on parasta, tämä huutaa salamannopeasti huoneen toiselta puolelta:

– Voitko sanoa, että ulkonäkö ja huumorintaju?

Lakattuaan nauramasta Rahkola vastaa, että ilmiselvien ulkonäön ja huumorintajun lisäksi parasta ystävässä on läsnäolo: Kirsi todella on mukana ystävänsä elämässä ja hyväksyy tämän virheineen päivineen.

– Olen hyvin mustasukkainen ajastani, sillä se on ainoa pääomamme, jota ei saa takaisin. On merkityksellistä, että Kirsi antaa omastaan niin paljon kesken ruuhkavuosiensa. Jos emme olisi merkityksellisiä toisillemme, emme jaksaisi ottaa toisen huolia ja murheitakin omiksemme, Nina selventää.

– Ystävyydessämme parasta on se, että tiedän olevani hänelle tärkeä. Huumorintajumme käyvät myös yksiin. Nauramme usein vedet silmissä ”possunaurua”, se on ihmisten kanssa harvinaista ja hienoa, yksi Ninan parhaimpia ominaisuuksia, Kirsi puolestaan kertoo.

Mitä et voisi tehdä elämässäsi ilman Ninaa?

– Täydellistä kyykkytreeniä, Kirsi Alm-Siira vastaa empimättä.

"Kävimme läpi toistemme heikkoudet ja vahvuudet"

Usein sanotaan, että ystävyyttä ja työtä ei pitäisi sekoittaa keskenään, mutta televisiokaverukset ovat onnistuneet luovimaan tämänkin miinakentän läpi.

– Olimme tehneet aikaisemmin töitä samaan aikaan, mutta kevään Studio-ohjelmassamme kaikki oli jaettu: aiheiden näkökulmat, vierasvalinnat ja motiivit. Tämä oli taas uusi taso, jolla pallottelimme ajatuksia yhdessä, Nina Rahkola kuvailee.

Yhteistyö sujui hyvin eikä ystävyys ollut koetuksella. Molemmilla oli luja luotto toisen ajatuksiin ja tieto siitä, että sovitut asiat hoituvat.

– Ninan hyvä puoli on se, että hän uskaltaa tehdä asioita pelkäämättä muiden pahoittavan mielensä. Nykyään ollaan kauhean arkoja tekemään mitään, mistä voi tulla reaktioita. Oli hienoa tehdä töitä ihmisen kanssa, jonka arviointikykyyn luottaa, Kirsi lisää.

Ystävykset sanovat tiedostaneensa yhteistyön riskit ennen ohjelmanteon aloittamista.

– Kävimme kerran vielä läpi toistemme heikkoudet ja vahvuudet, jotta molemmat tiesivät, mitä toiselta voi odottaa.

”Loppumaton nälkä” työtä kohtaan

Samassa televisioyhtiössä työskentelevät kollegat saavat toisiltaan tukea muissakin työasioissa.

– Harvaa toista ihmistä voisin suositella aivan varauksetta. Kun olemme samalla alalla, suunnilleen samanikäisiä ja ammattilliset haaveemmekin ovat suunnilleen samanlaiset, tuki ei ole itsestäänselvää. Kilpailu alallamme on vääjäämätöntä, Nina sanoo.

– Olen yrittänyt pois ajatuksesta, että muiden menestys olisi minulta pois. Nautin, jos saan vaikka uudelle työntekijälle neuvottua kikan tai oikotien töihin. Olen mielelläni kiva työkaveri, ja yritän kannustaa ja ottaa muut huomioon, Kirsi kertoo.

Alm-Siiran mukaan ystävyksillä on ”loppumaton nälkä” työtä kohtaan. Töistä, journalismista ja työelämästä ystävät puhuvat keskenään luvattoman paljon.

– Minulla on muitakin hyviä ystäviä, mutta työstä puhuminen tuo tähän sen lisän – en tiedä ketään muuta, joka jaksaisi puhua työstä yhtä paljon kuin me! Olen helpompi työntekijä, kun käsittelen asioita Ninan kanssa, Kirsi kehuu.

Jo 14 vuotta uutistyötä tehnyt Kirsi on kerran palanut loppuun. Uupumuksen taustalla oli muiden tekijöiden lisäksi vääränlaiset työt.

– Meillä oli pieniä lapsia ja halusin menestyä työssäni, aika normaalia. Vaihdoin työpaikkaa, sillä olin tehtävässä, johon en sopinut. Kokemus opetti, että pitää tehdä vain asioita joita itse haluaa, ei niitä, joita luulee haluavansa.

"Olin kuin peura ajovaloissa"

Kirsi Alm-Siira, että yleensä hänellä on 120-prosenttinen luottamus ammattitaitoonsa, mutta kerran itsevarmuus on pettänyt.

– Vuonna 2005 siirryin urheilutoimittajan töistä uutisankkuriksi. Ihmisillä tuntui olevan mielipiteitä ulkonäöstäni, ja aloin mennä palautteen mukaan. Pelkäsin epäonnistuvani työssäni. Olin kuin peura ajovaloissa, ja kuuntelin liikaa muiden mielipiteitä. En pidä siitä ajanjaksosta itsessäni, hän muistelee.

Nina Rahkolakin on törmännyt lukijapalautteeseen. Kerran hän sai paheksuvan, käsinkirjoitetun kirjeen katsojalta esiinnyttyään Huomenta Suomi -ohjelmassa hihattomassa farkkumekossa. Katsojan mukaan asiallisessa mekossa esiiintynyt toimittaja ”esitteli itseään”.

– Ihmettelen, että vaikka teen ajankohtaisohjelmaa, ihmiset kiinnittävät huomion ulkonäkööni. Televisiotyö kannustaa ja ohjaa pitämään huolta ulkonäöstään, mutta minulle on tärkeämpää fiksun kuin kauniin tytön identiteetti.

Työtoverit eivät ole nuorta naista koskaan vähätelleet, mutta Huomenta Suomi -työnsä aloittaessaan 29-vuotias toimittaja kohtasi toisinaan aliarviointia haastateltavilta.

– Olin melko nuoren näköinen, ja saatoin haastatella ketä tahansa. Joillain uransa ehtoopuolella olevilla herrasmiehillä oli vaikeuksia uskottavuuteni kanssa. Se asenne on karissut vuosien varrella, Rahkola vakuuttaa.

Entä sitten, kun työ loppuu – missä kaverukset ovat 70–80-vuotiaina?

– Kun emme ole enää työelämässä, puhumme varmaan muiden työelämästä. Harrastamme yhdessä. Nina asuu ulkomailla, ja ehkä perustamme kahvilan. Juomme aamuisin Bailey’s-kahvia ja iltapäivisin sherryä.

Julkaistu: 16.7.2019