Vanha suosikkihahmo sai uuden haastajan: lahjakauden kirjoissa luotetaan tuttuihin tekijöihin – poimi viisi vinkkiä!

Veristä taikuutta dekkarimestarilta

Arkeologi Ruth Gallowaysta kertova rikossarja on tullut päätökseensä, mutta Elly Griffithsiltä eivät tarinat lopu. Nyt suomennosvuorossa on rikoskomisario Edgar Stephensin tähdittämä sarja, jossa ratkotaan murhia sotienjälkeisessä Brightonissa.

Ensimmäisessä teoksessa luvassa on hyviä ja huonoja taikureita ja melkoista kieroilua. Stephens saa tutkittavakseen taikatemppua jäljittelevän murhan, eikä se jää ainoaksi. Pian käy ilmi, että murhilla saattaa olla yhteys sotavuosiin ja Stephensin palvelusaikoihin ja -tovereihin.

Perhe on pahin – ja paras

Kun lapsia ympäriinsä jättänyt Cyril Pennington päättää yhyttää jälkikasvunsa, hänellä tuskin on epäitsekästä motiivia tai sen suurempaa ajatusta kuin muissakaan teoissaan. Silti nämä vahvojen yksinhuoltajanaisten kasvattamat, toisilleen etäiset sisarukset päätyvät kohtaamisen ja sattuman ansiosta osaksi toistensa elämää. Viihdyttävässä kirjassa pyörii rivien välissä myös isoja teemoja sukupolvien läpi kulkevasta hylkäämisen kokemuksesta, perheen voimasta ja siitä, miten sisarusten välinen yhteys voi löytyä aikuisenakin.

Miehet, jotka vihaavat naisia

Kaksitoista villiä varsaa jatkaa ex-poliisi Hanne Wilhelmsenin ja hänen pienen lähipiirinsä tarinaa. Tällä kertaa rikos osuu lähelle ja on murentaa Hannen koko elämän. Henkilökaartin ydinpiiriin kuuluvan kustannustoimittaja Ebba Brautin raskaus hämmentää myös, sillä sen ei pitäisi olla mahdollista. Pian käy ilmi, että Braut ei ole ainoa selittämättömästi lasta odottava, ja yhtäkkiä Wilhelmsenin ratkaisukyvyistä riippuu monen ihmisen elämä.

Anne Holtilla on, mistä ammentaa. Koulutukseltaan hän on asianajaja ja taustaltaan Norjan entinen oikeusministeri. Tietotaidon lisäksi hänellä on myös armoitettu tarinankerronnan kyky, jolla lukijoita taas hemmotellaan.

Ihmismielen pahuuden tuntija

Ruotsalainen dekkaristi Camilla Sten opiskelee psykologiksi Uppsalan yliopistossa, joten luontevasti hänen uuden sarjansa päähenkilöksi on noussut kriminaalipsykologi Rebecca Lekman. Nyt päästään sarjan toiseen osaan, jossa Rebeccalla ei mene kovin hyvin. Rakkaus rakoilee ja rahat ovat vähissä, minkä vuoksi hän asuu vanhemmillaan. Välit isään ovat etäiset, ja äidillä on paheneva muistisairaus. Rahapulassa Rebecca ottaa vastaan työtarjouksen murhaepäilystä vapautetulta Jonakselta. Tarkoitus on selvittää, kuka tappoi aloittelevan koomikon Lina Gyllenborgin – teko, josta Linan poikaystävää Jonasta epäiltiin.

Stenin Kadonnut kylä oli aika jännä iltalukemiseksi, ja Kammottava totuus jatkaa samoilla linjoilla. Loppuratkaisu ei ole hirveän yllättävä, mutta matkalla siihen lukija saa kipristellä varpaitaan kerran jos toisenkin.

Muren saari saa uusia asukkaita

Hyvänmielen kirjojen kuningatar jatkaa Muren saaren asukkaiden elämän seuraamista Koti pikkusaarella -sarjan joulukirjassa. Tapansa mukaan Jenny Colgan laajentaa kirja kirjalta henkilökaartia. Tällä kertaa huomio kiinnittyy jo tuttujen hahmojen lisäksi norjalaiseen Konstantiniin, hulttioaateliseen, jonka isä järjesti kurinpitotoimena töihin saarelle Murikan uuteen kartanohotelliin. Entä omaperäinen ranskalaiskokki Gaspard, löytääkö hän saarelta rakkautta?

Colganin teksti soljuu jälleen vaivattomasti, ja konfliktien ratkeamiseen voi luottaa. Tämä on sympaattinen herkkupala vaikka joulun pyhille.