Image

Kirjallisuuden kuninkaalliset



Kirjallisuuden kuninkaalliset

He ovat lukijoiden ja kriitikoiden arvostamia. Heillä on oma palkittu tyylinsä, jolla he ovat näyttäneet meille sekä tunnistettua että odottamatonta. Heidän teoksensa ovat ylittäneet sukupolvirajoja ja koskettaneet monenikäisiä suomalaisia eri vuosikymmenillä.
Teksti Outi Kaartamo
Kuvat Juha Törmälä

 .

Tyyli Mari Kosunen ja Janic Leino, meikki ja hiukset Emma Jokelainen, Emilie Tuuminen ja Riia Koivisto

Kirjallisuudessa merkittävää on nimeämätön ”Kirjailijat eivät voi enää kokea itseään poliittisiksi ja yhteiskunnallisiksi suunnannäyttäjiksi. He eivät lähettele teoksiaan presidentille ja ministereille. Kekkonen ja Saarikoski kävivät kirjeenvaihtoa, mutta kun he lopulta tapasivat, heillä ei ollut mitään sanottavaa toisilleen. Kirjallisuudessa merkittävää on nimeämätön, silmänurkassa vilahtava. Epäkorrekti, asiaton. Pieni. Veijo Meren anekdootti L.G. v. Haartmanin ja prof. Caloniuksen tapaamisesta: Lars Gabrielin muistiinpanot menivät sekaisin ja putoilivat lattialle, kun suuri kissa ja kiimainen villakoira hyppivät pöydälle ja pöydältä lattialle eikä ukko-Calonius tehnyt muuta kuin sanoi:´Nono!`.” – Juha Seppälä

#grandiositeettiharha #mikävitunkirjailija? ”hei mua haastatellaan tänään Imageen #medianäkyvyys #kirjamessut jyrkkiä mielipiteitä/provokaatioita/kuittailua#tulva #putous #kohu #flow TYKKÄÄ MUN OFFICIAL PAGE #aivosumu #napanöftä #grandiositeettiharha #mikävitunkirjailija? #hiljaisuus #kirjasto #IsoK kävi täällä valo joka ei himmene vaikka myyntiluvut vaikka tilastot merkityksiä/seikkailuja/vertaiskokemuksia/elämänlankoja #toivo #runous koska osattomat/heikot/arat/hiljaiset #mitävittua? #IsoK has left the building #arkki #silta @luusereille kummajaisille yksinäisille #matka @unohdus vailla syyllisyyttä @nautinto vailla häpeää #mikävitunluovuus? #hauta #standup #julkkarit INSTA mulla on 5700 seuraajaa :) #mitätekysyittekäänmultatälläkertaa? SEURAA MUN PINTEREST PROFILE #IsoK in memoriam #write hard and clear about what hurts missä mä oon?/mikä mä oon?/mitä mä teen?” —Anja Snellman

Menestyskirjan reseptiä ei ole ”kirjallisuusala ei ole demokraattinen. Kirjailijoilla ei ole lakisääteistä tuntiliksaa, ja jotkut myyvät enemmän kuin toiset. En olisi voinut kuvitellakaan, että minun kirjojani myydään niin paljon. Kirjailijan ammatissa tulotaso on lähtökohtaisesti erittäin pieni. Kirjailijaliiton mukaan kirjailijan keskiansio on vuodessa 2000 euroa rojaltit ja apurahat mukaan lukien. Se on todellisuus, johon jokainen kirjailijaksi haluava ymmärtää joutuvansa. Menestyskirjan reseptiä ei ole olemassakaan. Kirjoittaessa kuuluu epäillä omaa tekstiään, mutta en koe epävarmuutta. Aihe on oikea, kun sen parissa tietää jaksavansa työskennellä niin pitkään, että siitä tulee romaani tai näytelmä.” —Sofi Oksanen

Markkinointi on kirjailijan luonteen vastaista ”Esikoisia julkaistaan nykyään niin paljon, etteivät kirjailijat tule helposti huomatuiksi. Se tuo kirjailijan ammattiin paljon ulkokirjallisia tekijöitä, joita vierastan ikäni ja ammattini puolesta. Kirjailijan täytyy olla aina lukijoiden tavattavissa, ja se on kirjailijan luonteen vastaista. Jossain vaiheessa kiinnitin huomiota siihen, että Suomessa käyvät käännöskirjailijat ovat muuttuneet kauniiksi ja nuoriksi. Ulkonäkö on markkinoinnissa yhä tärkeämpää. Kirjailijat eivät ole perinteisesti minkään näköisiä, ja työllä kompensoidaan kykyä puhua huonosti. Siksi kirjailija on prototyyppi ihmisestä, joka pärjää markkinoinnissa huonosti. Olen onnellinen siitä, etten elä taiteilijan nuoruutta juuri nyt.” —Pirkko Saisio

Omasta aiheesta ei saa luopua ”Syksy on parasta aikaa kirjoittaa. Materiaalia vyöryy päähän, ja se on myös kaoottista ja uuvuttavaa. Minulla on usein sellainen tunne, ettei kirjoittaminen oikein lähde, mutta sitä ei saa kuunnella. Kirjoitusprosessi on pitkä, ja teen paljon taustatutkimusta, luen tutkimuksia ja haastattelen ihmisiä. Sellaista vaihtoehtoa ei ole, että luopuisin valitsemastani aiheesta – kaikki työ menisi hukkaan. Jos en pysty keskittymään, pidän välipäivän. Itkeminen tai itsensä pakottaminen eivät auta.” —Anna-Leena Härkönen

Huumori ei voi olla päämäärä ”jos hauskuutta tyrkytetään, se epäilyttää heti. Ennen kirjakaupoissa oli huumorihylly. Siitä tiesi, että tämä nimenomaan ei ole huumoria. On helpompi kertoa, mikä ei ole hauskaa kuin mikä on. Esimerkiksi Uuno Turhapuro ei ole hauskaa, koska se tyyppi on maskattu hassuksi. Epäonnistuneet hautajaiset voi olla hauskaa, mutta päämäärätietoinen toiminta kohti komediaa tai tragediaa on väärä. Olen kirjoittanut asioista, jotka eivät ole humoristisia, ja useiden kirjojeni henkilöt ovat arkielämän pakkomielteisiä suorittajia, jotka menevät lähes psykoosiin yrittäessään selviytyä. Sitten olen lukenut lehdestä, että se on hauskaa. Vetää vakavaksi, että mistä helvetistä on kysymys.” —Kari Hotakainen

Kirjat tarvitsevat uusia yleisöjä ”Nykyhetki kiinnostaa minua tekijänä ja lukijana. Sota-ajan olen käynyt viimeistä juoksuhautaa ja kotirintaman hellaa myöten läpi. Nyt yritän nähdä ja lukea minne maailma menee huomenna. Kirjallisuudessa on uskottava sisältöön ja kyettävä uudistamaan muotoa. On kaivettava uusia yleisöjä perinteisten kirjallisuudenrakastajien rinnalle ja vietävä kirjallisuutta paikkoihin, jossa se ei ole ollut. Jos kirjoilta katoaa yleisö, kirjoja ei ole. Tarinoille on aina kysyntää, ne täytyy osata paketoida ja myydä oikein.” —Tuomas Kyrö

Ihana tulee vahingossa ”Olen kyseenalaistanut juonen tarpeellisuuden, henkilöhahmojen samastuttavuuden ja katarttisen lopun. Olen yrittänyt miettiä, millä muulla tavoin voisi kirjoittaa. Minua kiehtoo fantastinen historiankirjoitus, jos sitä voi edes siksi kutsua. Miten voi varioida jotakin todellista tapahtumaa, fiktioida sitä edelleen﷯ ja kirjoittaa sen päälle. Yhdestä en halua luopua: haluan kirjoittaa ihanan romaanin. Ihanuus vain on hiukan vaikea laji. Se tulee vahingossa jos tulee. Jos ihanuus epäonnistuu, syntyy kosiskeleva romaani. Pitää vain murtautua ulos poseeraamisesta kohti paljautta.” — Riikka Pulkkinen

Uussuomalaiset kirjoittavat uuden kirjallisuuden ”Suomeen saattaa tulla kahden vuoden kuluessa kuusikymmentätuhatta turvapaikan hakijaa. Mikä näitä ihmisiä Suomessa odottaa? Tietenkin heti Torniossa lihava aikamiespoika leijonapaidassa kannattelemassa plakaattia, jossa muistutetaan veteraanien uhrauksesta. Sen ovat irakilaiset nyt tulleet tärvelemään. Vasta uussuomalaisten saapumiseen päättyy lopullisesti umpio, jota on tavattu kutsua suomalaiseksi elämänmuodoksi. He tulevat muun ohessa kirjoittamaan suomalaisen kirjallisuuden uusiksi. Millaisen kirjan kirjoittaa kymmenen, parinkymmenen vuoden kuluttua ihminen, joka pakenee synnyinmaastaan Isis-nimistä murhaajajoukkoa ja jonka hänen uusi kotimaansa ottaa vastaan mielenosoittajan kyltillä: Go home Isis? Kyllä siitä on pakko tulla satiiri.” —Jari Tervo

Kirjailijan työn on oltava jännää ”Tällaisessa kypsässä 50 vuoden iässä, kolmentoista kirjan jälkeen auttamatta mietiskelee sitä, voisiko omaa kirjallista ilmaisuaan kehittää niin, että kaikille kolmelle lukijalle olisi jotain uutta annettavaa. En haluaisi mennä siihen ansaan, että alan toistaa itseäni liikaa. Muuten olisin voinut mennä tehtaaseen tekemään mekaanista työtä, josta olisi saanut ainakin turvatun toimeentulon. Kirjan kirjoittamiseen täytyy löytää motivaatio. Kirjailijan on uskallettava ottaa riskejä, meni syteen tai saveen – ja haluaisin nähdä itseni sellaisena kirjailijana. Se tekee paitsi kirjailijan työn, myös elämän jännittäväksi. Missään iässä ei saa luopua siitä, etteikö elämä voisi olla jännää.” —Asko Sahlberg

Julkaistu: 3.11.2015