Yritä aina uudelleen, älä luovuta heti. Sen opin isältäni jo pienenä tyttönä. Hän lähetti minut kauppaan hakemaan elintarviketta, mutta tulin kotiin tyhjin käsin. Sen jälkeen hän lähetti minut toiseen kauppaan, josta löysin sen. Siitä opin, että oli asia mikä tahansa, se pitää hoitaa tavalla tai toisella. 

Lapsuuteni läheisin henkilö oli isoäitini Tyyne. Hän aina kysyi: ”Otatko syötävää tai juotavaa?” Se tuntui mukavalta. Nyt teen samoin kaikille, jotka tulevat meille kylään. Vitsailemme toisinaan veljeni kanssa: ”Joka ruokaa säästää, se lastenlastaan vihaa.”

Persoonallisuuteni on vaikuttanut ammatinvalintaani. Olen ihminen, jonka on vaikea suoriutua rutiineista. Pystyn pakottamaan itseni niihin, mutta ennemmin rakastan projektitöitä.

Sellaiset päivät kuin voimasikin. Kun lapset olivat pieniä, jaksoin tehdä hurjasti hommia. Nykyään ymmärrän, että kaikkea ei tarvitse tehdä itse. Eläkeiässä olen oppinut valitsemaan työni ja pitämään taukoja projektien välissä. 

Läheisen kuolemaa ei pysty suremaan yhtenä kokonaisuutena, vaan sitä surraan pieninä paloina koko loppuelämä. Silti surun keskellä on pakko tarttua elämään ja arkeen ja iloita pienistä asioista, muuten ihminen hajoaisi.

”Luoja hulluista huolen pitää, varokoot vaan viisaimmat”, sanoi aina anoppini. Elämässä ei kannata miettiä, onko joku järkevää tai taloudellisesti kannattavaa. Pitää uskoa, että elämä kantaa ja toimia sen mukaisesti, mitä sydän sanoo. 

Rakkaus on tahdon asia. Se on enemmän tekoja kuin sanoja. Parisuhteessa rakkaus on vain yksi osa. Parisuhdekin on tahdon asia. Pitää tahtoa elää toisen kanssa. Jos toiselta puuttuu tahto, toinen ei voi tahtoa toisen puolesta.

Ole armollinen itsellesi. En pysty enää pyöräilemään tai laskettelemaan, mutta osaan iloita siitä, kun lapsenlapseni oppivat ajamaan fillarilla. Se korvaa oman liikunnan riemuni.

Jokaisessa meissä on miestä ja naista. Minussakin on paljon molempia ominaisuuksia. Omassa ammatissani kirjailijana on tärkeää, että pystyy samastumaan molempiin sukupuoliin ja heidän tapoihinsa ajatella ja toimia.

Huumori estää kivettymästä. Huumori keventää elämää. Jos joku kykenee tiukassa paikassa vaihtamaan näkökulmaa ja murtamaan jännityksen, sen jälkeen kaikilla on helpompaa. Huumorin taito voi olla myös armolahja; kun joku, vaikkapa Bisquit, kykenee parodioimaan politiikkaa. 

Elämän tarkoitus on elämän ylläpitäminen. 

Tässä iässä on tärkeää näyttää nuoremmille sukupolville, kuinka eri elämäntilanteista selvitään: kuinka vanhetaan ja kuinka lopulta kuollaan.

Haluaisin kuolla kuin isoäitini. Hän oli koulutukseltaan diakonissa, ja kun hän tunsi, että sydän oli lopussa, hän halusi sairaalaan. Sinne päästyään hän ilmoitti, että ”tulin tänne kuolemaan”. Hän jäi makaamaan sänkyyn käsilaukku vatsansa päällä ja vilkutti tyttärelleen hyvästiksi. Kahden tunnin päästä hän oli kuollut. 

Teksti Minna Nevalainen, kuva Kaisu Jouppi