Apu

Kirjailija Donna Leon: ”Elämme kaheleiden hallitsemina”



Kirjailija Donna Leon: ”Elämme kaheleiden hallitsemina”

Donna Leon on tuonut Venetsian miljoonien lukijoiden ulottuville, mutta kaupungin massaturismia hän vastustaa raivokkaasti. Suomea hän pitää maailman rehellisimpänä maana.
Teksti Susanna Luikku
Kuvat All Over Press

Monella on muisto tiukasta ja vaativasta, mutta juuri siksi pidetystä vanhemmasta opettajasta, jonka huumori oli kuivan sarkastista ja jonka tunneilla ei tullut mieleenkään häiriköidä.

Menestysdekkaristi Donna Leon ei ole enää vuosikausiin opettanut kirjallisuutta, mutta vaikutelma on vahvasti sama. Guido Brunetti -rikosromaaneillaan maailmanmaineeseen noussut Leon ei varsinaisesti latele sovinnaisia ympäripyöreyksiä.

– Suomalaiset ovat onnekkaita: te asutte yhä maailman rehellisimmässä yhteiskunnassa, jossa lähtökohta on, että ihmiset tarkoittavat mitä sanovat ja toimivat sen mukaan. En käsitä, miten joku uskaltaa jättää tietokoneen ravintolan naulakkoon eikä sitä varasteta 4,5 sekunnissa.

Suomalaisella voi olla rehellisyydestä kyynisempi näkemys, mutta yli 50 vuotta sitten New Jerseystä lähteneellä Leonilla, 75, on kieltämättä perspektiiviä. Hän on asunut Englannissa, Kiinassa, Saudi-Arabiassa ja Iranissa – ja 30 vuotta Venetsiassa, ennen kuin sai tarpeekseen turismista ja muutti 300 asukkaan kylään Sveitsiin.

Leonin kirjoista huokuva syvällinen Venetsian historian, tapojen, makujen, kulttuurin ja verkostojen tuntemus sai alkunsa sattumasta 1960-luvun lopulla. Ajalle ja yhteiskuntaluokalle tyypillisesti nuori Donna lähti Yhdysvalloista ”vanhalle mantereelle” tutustumaan sen sivistykseen ja kulttuuriin.

Venetsiassa hän teetti noin ikäisellään tytöllä kaulakorun, ja etsi seuraavalla kerralla tytön käsiinsä kiittääkseen tätä. Roberta Pianaro eli Biba vei Leonin kotiinsa lounaalle. Siitä alkoi vuosikymmenten ystävyys, joka teki amerikkalaisesta perheenjäsenen.

Kun ystävättärestä tuli oikeuden valamies ja hän nai saman alan miehen, Leon pääsi sisään kahteen sukuun, joista toinen on elänyt Venetsiassa yli tuhat vuotta. Vanhoihin ystäviin kuuluu myös mies, joka on tutkinut Italian mafiaa 25 vuotta.

– Voin siis vankalla tietopohjalla sanoa, että asuin yli 30 vuotta Euroopan epärehellisimmässä valtiossa, Leon tokaisee pilke silmäkulmassaan.

Turismia pitäisi rajoittaa ja säännellä

Kirjojensa lisäksi Donna Leon tunnetaan kiivaana massaturismin vastustajana ja ympäristöasioiden puolestapuhujana. Airbnb-majoituksen räjähdysmäistä kasvua, paikallisten elintilan kutistumista ja ympäristöhaittoja on nostettu Venetsian lisäksi esiin muun muassa Barcelonassa ja Dubrovnikissa.

Turismi on kuitenkin myös tärkeä elinkeino, ja avartuva maailmankuva on yksi keino taistella tunkkaista äärinationalismia ja sisäänpäin kääntymistä vastaan. Sitäkin voi kysyä, onko rikkailla länsimaalaisilla oikeutta kieltää esimerkiksi Kiinan keskiluokkaa matkustamasta, koska he itse ovat jo nähneet kaiken.

– Helsingissä asuu puolisen miljoonaa ihmistä. Mitäpä tykkäisitte, jos tänne tunkisi yli 300 miljoonaa turistia vuodessa? Se on sama suhdeluku kuin Venetsiassa, jossa on 55 000 asukasta ja 33 miljoonaa turistia, Leon kysyy vastaan.

Leonin mukaan risteilylaivat tuhoavat satamia ja rakennuksia ja tuovat ihmisiä, jotka vain tungeksivat, roskaavat ja lähtevät neljän tunnin päästä.

– Ei turismia kieltää voi, mutta ainakin sitä pitäisi rajoittaa ja säännellä.

Verisillä yksityiskohdilla ei mässäillä

Donna Leon ei ole koskaan omistanut televisiota eikä älypuhelinta. Hän myöntää olevansa myös henkisesti toisen ajan kasvatti: sen Amerikan, jossa uskottiin jopa naiivin vilpittömästi, että kaikki muuttuu paremmaksi ja ihmiskunnalla ja -yksilöillä on mahdollisuuksia mihin vain.

– Olen yhä perusluonteeltani iloinen optimisti ja elänyt alusta asti etuoikeutettua elämää hyvien ihmisten kanssa. Yleisellä tasolla kaikki menee kuitenkin päin helvettiä: elämme kaheleiden hallitsemina niin Yhdysvalloissa kuin muuallakin. Älyn, järjen ja tutkitun tiedon päälle syljetään, tuhotaan elinympäristöä ja kieltäydytään näkemästä, että emme voi jatkaa näin.

Brunetti-kirjatkin ovat muuttuneet vuosien mittaan synkemmiksi, mutta vaikka väkivalta, korruptio ja ihmisten välinen pahuus ovat niissä läsnä, verisillä yksityiskohdilla ei mässäillä.

– Olen iloinen, että rikoskirjallisuutta luetaan, mutta en ymmärrä lapsen tai naisen raiskauksen ja silpomisen selostamista kohta kohdalta. Eikö riitä, että todetaan, että näin tapahtui, ja jatketa siitä tarinaa?

Leon ei silti halua kirjoissaan saarnata.

– Mitä se hyödyttäisi? Ihmiset vain sulkisivat korvansa entistä tiukemmin. Mutta maailmaan voi suhtautua myös älyllisesti uteliaana ja kyseenalaistaen eikä aina mennä yli siitä, mistä aita on matalin.

Ei yhtään hullumpi periaate – muuallakaan kuin Brunettien keittiön pohdinnoissa.

Julkaistu: 25.8.2018