Kirjailija Daniel Katz: "Pelkään kuollakseni, että maailma menee kokonaan raiteiltaan lähitulevaisuudessa"

Jatka lausetta: Daniel Katz

Lapsuuteni sitkein haave oli, että kaverit hyväksyisivät minut. Olin luokan pienin ja minulla oli silmälasit. Olin luokan paras oppilas, mutta se ei tuntunut miltään, kun ei ollut kavereita. Halusin ­kasvaa isoksi, päästä eroon silmälaseista ja olla sporttisempi. Tilanne muuttuikin, kun aloin harrastaa painia. Kun olin 14-vuotias, kaverit ja tytötkin alkoivat hyväksyä minut.

Minuun jäi pysyvät jäljet, kun isäni kuoli. Olin silloin 7-vuotias. Suruani lievitti se, että olin jo aloittanut koulun. Muistan, kun isä kehui minua, koska olin luokkani paras oppilas. Hän kuoli samana kesänä. Se oli vuosi 1945. Isättömyyden tunne lakkasi, kun sain omia lapsia. Minulla on neljä lasta kolmen naisen kanssa. Suhteeni kaikkiin lapsiini on hyvä, ja pidämme paljon yhteyttä.

Viimeksi nauroin nykyisen ja viimeisen avovaimoni kanssa.

Liikutun yleensä kyyneliin, kun kuulen klassista Bachista Arvo Pärtiin. Tai Miles Davisia. Etenkin ­Jacques Brelin lauluja sekä Sibeliuksen Finlandiaa.Myös moni elokuva liikuttaa minua nyyhkimään.

Olen juonut pääni täyteen monesta syystä. Joskus juon, kun olen erittäin tyytyväinen elämääni. Toisinaan taas saatan juoda pääni täyteen, kun menee huonosti. Mutta nykyään juon niin paljon enää harvoin.

Vihaan sydämeni pohjasta populistista tyhmyyttä.

Viimeksi rakastuin tänä aamuna. Rakastun joka aamu samaan naiseen.

Häpeän syvästi omia mokiani, joita tulee jatkuvasti mieleen. Hyviä hetkiä on paljon vaikeampi muistaa. Yksi nuoruuden mokistani sattui, kun olin lukion ensimmäisellä luokalla ja ihastuin luokkatoveriini. Tyttö kysyi minulta, miksi olin niin tumma. Jotta olisin vaikuttanut kiinnostavalta, valehtelin, että äitini on Sisiliasta. Tuli kiire opetella italiaa, ja meninkin italian kurssille 16-vuotiaana. Sain myös selville, että tyttö on opiskellut latinaa ja ehkä ymmärtäisi myös hyvin italiaa. Tyttö huomasi pian, että italiani oli melko huono ja huomautti siitä. Vastasin, että en enää muista kovin hyvin. Lopulta kuitenkin myönsin, että valehtelin, kun tykkäsin hänestä niin paljon.

Sukurasitteeni, jota kannan sisukkaasti on juutalainen taustani. Muita sukurasitteita minulla ei taida ­ollakaan. Oma sukuni ei minua juuri rasita.

Juuri nyt ottaa päähän, kun luin lehdestä, että Suomen oikeuslaitos hyväksyy natsilippujen kantamisen paraatissa.

Kadun yhä, että en ollut tarpeeksi hyvä aviomies ex-vaimolleni, enkä myöskään kunnon ”avoaviomies” ex-avovaimolleni. En ollut niin hyvä ja uskollinen kuin olisi pitänyt olla. Niin monta ruksia. Kadun tätä hyvin usein, mutta en tiedä, olisinko siltikään nyt erilainen.

Sen päivän haluaisin nähdä, jolloin Vladimir Putin täyttää edes yhden antamistaan lupauksista.

Aion vielä opetella kreikkaa.

Pelkään kuollakseni, että maailma menee kokonaan raiteiltaan lähitulevaisuudessa. Ihmiskunta pystyy halutessaan ­räjäyttämään koko ­planeetan. Sitä pelkään enemmän kuin taivaalta syöksyvää komeettaa.