Kiekkolegenda Kimmo Timonen asuu Philadelphiassa, mutta on katsonut kaikki poikansa SM-liigapelit – tätä hän on halunnut kiekkoisänä välttää

Päätit jääkiekkourasi reilu kymmennen vuotta sitten. Mitä kautta päädyit kommentaattorin hommiin?

– Siinä meni vuosi pari, kun mietin, mitä seuraavaksi. Olin perustanut ravintolabisneksiä Kuopioon ja muuta sellaista. Sitten Antti Mäkinen soitti, että kiinnostaisiko podcastin tekeminen. Syntyi Kimanttia-podcast, jota olen pitänyt siitä asti Philadelphiasta käsin. Aika pian sen jälkeen pyydettiin Etelä-Korean talviolympialaisiin asiantuntijaksi. Niin päin se taisi mennä. Nämä ovat nyt kolmannet olympialaiset näissä hommissa.

Pelaajaurallasi kävit läpi viidet olympialaiset. Mitä hyötyä siitä on ollut asiantuntijana?

– Uskon, että sellainen kaveri, joka on käynyt turnaukseen liittyvät tuntemukset läpi, pystyy samaistumaan paremmin ja kommentointi helpompaa. Molemmissa positioissa päivät ovat pitkiä ja pyritään tekemään hommia hyvällä fiiliksellä ja iloisuuden kautta. Erona on se, että kommentaattoripäivän jälkeen voi ottaa oluen tai pari.

Olympiakylän jatkojuhlista puhutaan paljon. Pääsitkö kokemaan niitä?

– Olympialaiset ovat aina keskellä NHL-kautta. Usein päätöspeliä seuraavana päivänä oli kiire lentää jo takaisin. 2014 juhlimme vähän. Pronssi oli hieno päätös viimeisille kisoille. Minulle oli pikkupojan unelma vetää Leijona-paita päälle 16-vuotiaana, jonka jälkeen oli käynyt läpi kaikki maajoukkuevaiheet. Venäjällä olympilaisissa tiesin, että ne olivat viimeiset kisat maajoukkueessa; kyllä siinä kyynel kävi silmänurkassa viimeisen pelin jälkeen. Meitä olin monta, jonka maajoukkueura loppui siihen. Silloin juhlimme pikkaisen enemmän.

Mikä oli pelaajana oma käännekohtasi?

– Yleisesti sellainen periksiantamattomuus. Olin aina pakiksi pienikokoinen ja sain kuulla, ettei minulla olen sen takia mahdollisuuksia NHL:ään. Ensimmäinen NHL-peli oli sitten itsellekin osoitus savolaisuudesta jääräpäisyydestä. Kesän 2014, ennen viimeistä kautta olin taas treenannit kovaa. Halusin vanhana ukkona näyttää vielä nuorille. Sen pysäytti veritulppa, joka nousi keuhkoihin. Yhtäkkiä olin sairaalapedissä lääkäreiden armoilla. Se pisti elämän sekaisin, että tässäkö sitä ollaan mukamas huippu-urheilijoita. Sain verenohennuslääkityksen, ja lääkärit sanoivat, ettei sillä lääkityksellä pelata kuuteen kuukauteen jääkiekkoa. En meinannut hyväksyä sitä. Juoksin parikymmentä eri lääkäriä; jos joku antaisi luvan pelata. Sen kauden päätteeksi voitimme kuitenkin Sranley cupin.

Suomessakin katsoimme, kun pääsit Chicago Blackhawsin Stanley cup -voiton jälkeen vierailemaan joukkueen kanssa Valkoisessa talossa. Presidentti Obama puhui virallisessa puheessa paljon sinusta. Miltä se tuntui?

– Olen nähnyt videon varmaan satukunta kertaa, kun se on tullut vastaan eri yhteyksissä. Meitä oli Valkoisessa talossa taustahenkilöineen 50 henkilöä. Seisoimme presidentin takana ringissä. Siitä ei oikein kuullut, mitä hän puhui. Jouduin tarkistamaan viereltä Teuvo Teräväiseltä, että puhuuko se minusta? Ei puheen aikana voinut oikein reagoida tai sanoa mitään. Ennen puhetta Obama oli kiertänyt tervehtimässä meitä. Kun olin sanonut hänelle hi Mr Preisdent, näytti kun hän olisi sanonut minulle jotain. Ehkä hän halusi varoittaa, että mainitsee minusta puheessa. Chicagon porukat sanoivat, että kannattaa olla tuosta ylpeä ja kyllä minä olinkin.

Jäit puolisosi kanssa urasi jälkeen asumaan Philadelphiaan ja vietätte kesiä Kuopiossa. Miten elämä jakautuu kahden maan välillä?

– Vielä kolmevitosena meillä oli aikomus muuttaa uran jälkeen Suomeen, rakennettiin sinne kämppäkin. Aika hurahti, lapset kasvoivat. Poika pelaa Suomessa. Tytöistä vanhempi on töissä New Yorkissa ja kuopus opiskelee Yhdysvalloissa. Ehkä kun nuorinkin on valmistunut yliopistosta omille teilleen, niin voisimme olla puolet vuodestaUsassaja puolet Suomessa. Nyt lensin tammikuun lopussa suoraan Vaasaan, jossa kävin katsomassa pari pojan peliä. Kävin myös moikkaamassa Kuopiossa vanhempia ennen kun jatkan olympiastudioon Norjaan, josta ottelut tänä vuonna selostetaan.

Maltatko isänä olla kommentoimatta liigakiekkoilijapojan edesottamuksia?

– Olen katsonut kaikki kauden Vaasan Sportin pelit etänäkin. Olen yrittänyt niin kauan, kun poika ei kysy, olla neuvomatta. Välillä se on vaikeaa. Oman urani jälkeen ehdin kulkea hänen mukanaan Amerikan jääkiekon junioripolun pelireissuissa mukana. Silloin tuli matkoilla puhuttua paljon myös jääkiekosta.

Kiekkolegenda Kimmo Timonen, 50, kommentoi olympiakiekkoa Warner Bros Discoveryn kanavilla 2026 talviolympialaisisssa Italian Milanossa ja Cortina d'Ampezzossa 22.2 asti.