Apu

Kimmo Ohtonen: Miten luontomatkailu vaikuttaa luontoon?

3


Kimmo Ohtonen: Miten luontomatkailu vaikuttaa luontoon?

Luontomatkailu on globaalia massaturismia, jonka negatiiviset vaikutukset haavoittuvaisille ekosysteemeille voivat myös paikan päällä olla merkittävät.
Teksti Kimmo Ohtonen
Kuvat Timo Pyykkö

Vierailin kesän alussa televisio-ohjelman kuvausmatkalla Huippuvuorilla. Pohjoisella jäämerellä sijaitseva, Norjalle kuuluva Huippuvuoret on tätä nykyä suosittu turistikohde. Kuvausryhmämme navigoi maailman pohjoisimmassa kylässä Longyearbyenissa keskellä lukemattomia turisteja, jotka olivat saapunut nauttimaan arktisesta luonnosta keskiyön auringon loisteeseen.

Yksi Huippuvuorten vetonauloista on jääkarhu, joka on brändätty tehokkaasti paikan matkailualan käyttöön. Jääkarhun perässä oli myös kuvausryhmämme, ja kun lopulta näimme sen, olivat kaikki haltioissaan. Arktisen luonnon (ja turistijoukkojen) keskellä en kuitenkaan voinut olla miettimättä sitä, miten luontomatkailu vaikuttaa itse luontoon.

Luontomatkailu on globaalisti kasvava elinkeino

Suomessakin sitä pidetään konkreettisena vaihtoehtona perinteisille luonnonvaroja hyödyntäville elinkeinoille, kuten metsä- ja maataloussektoreille. Luonnollisesti Suomessa tarvitaan kaikkia kolmea elinkeinoa. Yhteiskunnan rakennemuutosten keskellä elinkeinona vielä nuoren luontomatkailun kautta voidaan luoda uusia työpaikkoja eri puolille Suomea, usein juuri seuduille, missä työttömyysluvut ovat korkeat. Voisiko Kuhmo olla karhupääkaupunki siinä missä Savonlinna on saimaannorpan?

Maailmanlaajuisesti luontomatkailu on ollut yksi merkittävä tekijä siinä, että moni kuilun partaalla ollut uhanalainen laji on pelastunut, ainakin toistaiseksi. Kun paikalliset ihmiset alkavat saada osan tai koko elantonsa luonnosta, halukkuus sen kestävään hyödyntämiseen ja suojeluun kasvaa. Ja kun turistit ovat valmiita maksamaan sievoisia summia tiikerin, karhun tai leijonan näkemisestä, valtioiden tahtotila suojella kyseistä eläinlajia ja sen elinympäristöä vahvistuu.

Luontomatkailun suurin ristiriita syntyy sen aiheuttamista päästöistä

Afrikan safareille tai Kaakkois-Aasian rantalomille täytyy lentää, monesti välilaskujen kera. Luontomatkailu on globaalia massaturismia, jonka negatiiviset vaikutukset haavoittuvaisille ekosysteemeille voivat myös paikan päällä olla merkittävät. Tästä esimerkkejä löytyy muun muassa Thaimaasta ja Australiasta, missä joitain kohteita on täytynyt sulkea, koska luonto on niin pahasti tuhoutunut turistien ja heidän toiveitaan toteuttavien matkailuyrittäjien takia. Islannissa on järjestetty mielenosoituksia, jotta hallitus hillitsisi monen mielestä käsistä karannutta turismibisnestä.

Palataan vielä Huippuvuorille. Saariryhmästä on tullut trendikäs lomakohde, joka on päivittäisten lentojen ansiosta helposti saavutettavissa. Viime vuonna siellä vieraili noin 65 000 matkailijaa, ja määrä näyttää kasvavan.

Longyearbyen perustettiin 1900-luvun alussa kaivoskyläksi. Nykyään Norjan hallitus on sitoutunut siirtymäkauden myötä luopumaan kivihiilen louhinnasta. Matkailu ja sen rinnalla kasvanut palvelusektori ovat olleet kestävä ratkaisu luoda uusia työpaikkoja Huippuvuorten asukkaille.

Vielä ei ole tarkkaa tutkimustietoa siitä, mikä vaikutus tuhansien Huippuvuorille vuosittain lentävien ihmisten (kuten minun) hiilijalanjäljellä on arktiseen luontoon. Luontoon, joka on jo valmiiksi vaikeuksissa ilmastonmuutoksen ja ympäristömyrkkyjen takia. Tutkimukset osoittavat, että tällä menolla pohjoinen merijää saattaa sulaa kesäksi kokonaan vuoteen 2030 mennessä. Samalla tutkijat pelkäävät, että jääkarhu, Huippuvuorten kuuluisin asukki ja brändi, saattaa lähitulevaisuudessa kadota saariryhmältä kokonaan. Uhkakuvilla näyttää olevan kaksijakoinen vaikutus myös meihin. Kuvausmatkamme aikana juttelin lukuisien eri puolilta maailmaa tulevien ihmisten kanssa. Miltei jokaisen turistin suurin toive oli, että he näkisivät reissunsa aikana jääkarhun, ”vielä kun se on mahdollista.”

Lennämme edelleen kuin ei olisi huolta huomisesta

Monelle sana loma tarkoittaa automaattisesti lentämistä toiselle puolelle maapalloa, kuin olisimme tapojemme orjia. Kuulun itsekin siihen sukupolveen, jolle meno etelänlomalle on aina tuntunut itsestäänselvyydeltä. Miltei kansalaisoikeudelta.

Turhien lentojen karsiminen on tutkitusti ympäristöteko siinä missä lihankulutuksen vähentäminen. Jos jokainen karsisi lennon pari joka vuosi, olisi sillä aikaa myöten iso vaikutus. Pitäisikö meidän kääntää aivomme uuteen asentoon, jotta näkisimme maamme upean luonnon samoin ihailevin silmin kuin eri puolilta maailmaa tänne ryntäävät turistit?

Julkaistu: 28.8.2018