Lumperi on majaillut oululaiskodissa lähes 60 vuotta, eikä sen ikää tiedä kukaan – Moni lemmikki elää pidempään kuin omistajansa

Pienen kurpitsan kokoinen nelivarvaskilpikonna lyllertää ihmeen vikkelästi saunasta keittiön puolelle, kun Tuulikki Väliheikki, 74, pilkkoo sille kuppiin banaania, tomaattia, kurkkua ja mandariinia.

Edellinen omistaja risti kilpikonnan Lumperiksi. Nimen alkuperää ei kukaan enää muista, sillä Väliheikeille kilpikonna saapui jo vuonna 1966. Lumperin todellinen ikäkin on arvoitus.

Kilpikonna tuli oululaiselle Väliheikille hänen ystävältään, joka luopui siitä alettuaan odottaa lasta. Ystävä arveli silloin, että kilpikonna on talossa liikaa.

– En muistanut silloin kysyä sen ikää, Tuulikki harmittelee.

Vuonna 1970 hän sai itse tyttären, Sarin. Kuten ystävä oli arvannut, lapsi ja kilpikonna sopivat huonosti yhteen.

– Konttausiässä Sari käsitteli Lumperia liian kovakouraisesti, jolloin meidän oli vietävä se äidin ja isän hoiviin.

Vuodesta 1971 lähtien Lumperi majaili Tuulikin vanhempien Toini ja Arvo Haapalaisen kotona Oulun Koskelassa. Isä rakensi sille rintamamiestalon pihaan pienen aitauksen, josta Lumperi kaivoi monta kertaa itsensä karkuteille.

Kilpikonnasta tuli niin tuttu Koskelan kaupunginosan asukkaille, että he tiesivät kiikuttaa sen takaisin kotiin, jos se oli karannut. Pisimmillään se löytyi noin kilometrin päästä.

Lapsen kasvaessa Tuulikki olisi halunnut kilpikonnansa takaisin, mutta äiti oli ehtinyt kiintyä siihen liikaa. Isän kuoltua vuonna 1983 puheliaalla äidillä oli tapana jutella Lumperille.

Vuonna 2018 Tuulikin äiti kuoli 91-vuotiaana. Edelleen hyvin elinvoimaiselta vaikuttava Lumperi muutti tuolloin Oulun Koskelasta hänen luokseen Pateniemeen, jonne se kotiutui nopeasti.

– Se on ihmeen sitkeä ja helppohoitoinen. Ääntä se päästää, kun sillä on nälkä. Silloin se ryskyttää kilpeä seinää vasten, Tuulikin puoliso Jukka Kantola sanoo.

Ruokaakin kuluu vähän. Banaania sormenpään kokoinen pala päivässä.

– Kesällä sen herkkua ovat keltaiset voikukan kukat.

Myös Jukka on rakentanut kilpikonnalle aitauksen rivitalon pihalle. Talvella se tykkää lymytä saunan lattialla, koska siellä on lattialämmitys.

– Iltaisin, kun katsomme televisiota, Lumperi rientää myös olohuoneeseen. Se kiipeää oitis jalkaterän päälle, koska se tietää, että nostan se oleilemaan rinnalleni, Tuulikki kertoo.

Lumperilla on kaksi pahvilaatikosta leikattua majaa, joiden oviaukon yläpuolella lukee sen nimi. Toinen asumus sijaitsee apukeittiössä, mutta Lumperi ei suostu nukkumaan siellä. Yöksi se siirtyy toiseen majaan, joka sijaitsee pariskunnan makuuhuoneessa.

– Ilmeisesti kilpikonna kaipaa nukkuessaan ihmisen turvaa ja läheisyyttä, koska se nukkuu laatikossa makuuhuoneen lattialla, Tuulikki arvelee.

Aamuisin Lumperi seuraa Jukkaa keittiöön mukaan aamutoimiin, kuten kahvinkeittoon. Kilpikonna tykkää talon asukkaista, myös Tepa-koirasta.

Tuulikin mukaan Lumperi ei ole lähes 60 vuoden aikana ollut kertaakaan sairas tai joutunut käymään eläinlääkärissä. Ainoa varjopuoli lemmikissä ovat sen päästämät jätökset lattialla. Onneksi kilpikonnan sonta ei haise.

Keski-Aasian ja Länsi-Kiinan vuoristoalueilta lähtöisin oleva nelivarvaskilpikonna on suosittu lemmikkieläin Suomessa. Harva lapselleen tai itselleen kilpikonnan hankkiva tulee kuitenkaan ajatelleeksi, että se saattaa helposti elää omistajaansa pidempään. Nelivarvaskilpikonna elää keskimäärin 50–80 vuotta, eräät yksilöt jopa yli 100 vuotta.

– Kilpikonnan hankintaa lemmikiksi kannattaa harkita huolella, sillä se on todella pitkäikäinen, sanoo Helsingin Korkeasaaren eläintarhan johtaja Sanna Hellström.

Kilpikonna vaatii hänen mukaan erityisen pitkää sitoutumista, eikä sitä pidä hankkia hetken mielijohteesta. Hyvällä hoidolla se elää yli ihmisiän ja periytyy helposti seuraavalle sukupolvelle.

Tavallisesti 15–vuotias koira tai kissa on jo vanha, kun taas kilpikonna elää siinä vaiheessa nuoruusvuosiaan. Australiaan eläintarhaan Galapagossaarelta viety jättikilpikonna ylsi jopa 172 vuoden ikään. Pitkän iän salaisuus on kilpikonnan hidas aiheenvaihdunta.

Myös Korkeasaaren vanhimmat eläimet ovat vuonna 1978 saadut kaksi hiilikilpikonnaa. Ne olivat tarhaan tullessa muutaman vuoden ikäisiä. Tällä hetkellä ne ovat 45-vuotiaita.

Eläintarhassa kilpikonna voi elää luonnonoloja pitempään, kuten muutkin tarhan eläimet.

– Eläintarhassa ei ole reviirikiistoja. Lisäksi ruokinta on säännöllistä ja sairaanhoitoa on aina saatavissa, selittää Korkeasaaren eläintenhoidosta vastaava johtaja Nina Trontti.

Kotieläiminä asuvien kilpikonnien huolehtimisessa on joskus puutteita. Hellström kertoo kuulleensa, että niitä on kuollut lemmikkeinä hoitovirheiden seurauksena.

Kilpikonna tarvitsee paljon liikkumatilaa ja tarkkaan laaditun ruokavalion. Lisäksi se vaatii terraarioonsa UV-lampun ja lämpölampun. Terraario on suositeltava, sillä lattialla eläessään se voi altistua vedolle ja joutua lapsen tai perheen koiran riepoteltavaksi.

Muiden matelijoiden tapaan kilpikonnat ovat vaihtolämpöisiä ja niiden ihoa peittävät suomut. Ruumista suojaa kotelomainen kuori, jonka sisään useimmat lajit voivat vetää päänsä, raajansa häntänsä. Suurin jättikilpikonna voi painaa tuhat kiloa ja kasvaa kaksimetriseksi.

Myös eksoottiset liskot tai käärmeet ovat Hellströmin mukaan vaativia hoidettavia. Lisäksi niitä tuodaan välillä maahan ohi virallisten eläinkaupan kanavien puutteellisilla papereilla.

Sodan jälkeen kilpikonnia toivat kaukomailta Suomeen merimiehet. Nykyisin niitä voi ostaa eläinkaupasta tai kasvattajilta. Suosituimpia ovat nelivarvaskilpikonna ja kreikankilpikonna. Vedessä elävistä lajeista on yleisin punakorvakilpikonna.

Myös linnut, kuten papukaijat voivat elää häkkioloissa pitkään.

Tasmanian villieläinreservaatissa häkkioloissa elänyt Fred-niminen kultatöyhtökakadu juhli 100-vuotissynttäreitä kahdeksan vuotta sitten. Yleensä kakadut elävät 40-vuotiaiksi. Käpylän eläinkaupassa asiakkaita pitkään viihdyttänyt Roope-papukaija eli 61-vuotiaaksi.

Myös luonnossa linnut voivat elää pitkään. Esimerkiksi Suomessa rengastettu harmaalokki saavuttanut 35 vuoden iän. Viime vuonna Ruotsin Skoonesta löytyi etelänkiisla, joka oli rengastettu vuonna 1973. Tämä ruokkilintu oli saavuttanut 48 vuoden iän.