Kilpailu kehittää, myös urheilujournalismia –"Ruoassa ei ole ollut oikein makuakaan"
Kilpailu on tervetullutta takaisin urheilujournalismiin. Se terävöittää, se kehittää, se parantaa. Se on tarpeellinen viesti myös Liigalle, kirjoittaa Aition päätoimittaja Samuel Savolainen.
Torstaina ilmestyneen Aition Liiga-lehden suurin skuuppi on se, että se on ilmestynyt. Kuulostaako liioittelulta? Sitä se ei ole.
Kun muistelen nuoren aikuisuuteni vuosia Urheilulehden toimittajana – kolme vuotta NHL-kirjeenvaihtajana Pohjois-Amerikassa, myöhemmin uutispäällikkönä – nousee mieleen ensisijaisesti yksi asia: se verevä kilpailu, jota elimme Urheilusanomien kanssa.
Kaksi lehteä, kaksi tapaa ajatella, jopa kaksi erilaista totuutta samasta asiasta. Lukijat tiesivät saavansa vaihtoehtoja. Se oli aikaa, jolloin urheilujournalismi eli ja hengitti.
Sitten kilpailu kuoli. Sanoma osti Urheilulehden – ja se jäi yksin. On suuri kunnia julkaista nyt toinen valtakunnallinen Liiga-kausiopas.
Suomalainen urheilujournalismi ehti olla vuosia hieman alamaissa. On raportoitu somekuvista, Instagram-postauksista ja vähemmän itseurheilusta. Eikä ruoassa ei ole ollut oikein makuakaan.
On vältetty varpaille astumista, mitään kiistanalaista ei ole sanottu. On jopa heitetty yläfemmoja ja otettu yhteiskuvia urheilujulkkisten kanssa – käytöstä, joka olisi politiikan toimittajalle häpeäksi. Mutta urheilujournalismissa se on jopa hiljaisesti hyväksytty.
Luin kesällä otsikon: "Mikael Granlundilla on kiva fiilis." Miettikääpä hetki. Jos taloustoimittaja kirjoittaisi "Fortumin toimitusjohtajalla on kiva fiilis" tai ulkomaan toimittaja "Putinilla on kiva fiilis", hänet talutettaisiin mediatalon ovesta ulos.
”Mutta urheilussa tämä on normaalia. Miksi?”
Siksi, että urheilujournalismi on vaarassa lipsua PR-osaston jatkeeksi. Kriittisyys on korvattu hymyilevällä myötäilyllä. Kaikki ovat aina samaa mieltä kaikesta.
Kuka uskaltaa kyseenalaistaa? Kuka nostaa epämiellyttäviä asioita pintaan?
Näihin Aitio pyrkii myös olemaan vastaus.
Aitio on perustettu sitä varten, että joku taas uskaltaa olla eri mieltä. Emme siksi, että eri mieltä oleminen olisi itseisarvo, vaan siksi että urheilu ansaitsee parempaa kuin pelkän hehkutuksen. Se ansaitsee ajattelua.
Ärsyttääkö Aitio joskus? Kyllä varmasti ärsyttää. Jos urheilujournalismi ei herätä ajattelemaan, se on vain tahroja paperilla.
Ei urheilun suola ole yksituumaisuus, vaan erimielisyys. Siitä on urheilu ja sen seuraaminen tehty. Joku pitää punaista paitaa, joku sinistä.
Lukija ei osta lehteä siksi, että kaikki siinä olisi kivaa ja turvallista kissanpentujen silittelyä. Uskon siihen, että lukija ostaa sen siksi, että siinä on jotain, mitä hän ei saa muualta.
Hyvä journalismi on monta asiaa, mutta ei se ole mukavuusalueella pysyttelyä vaan rohkeutta tarttua vaikeisiin aiheisiin. Lukija ansaitsee saada enemmän kuin toiston siitä, mitä joku muu on jo sanonut.
Kilpailu on tervetullutta takaisin. Se terävöittää, se kehittää, se parantaa.
Se on tarpeellinen viesti myös Liigalle.
