Kiira Korpi työstää yhä urheilu-uran tuomaa syömishäiriötä: "Kaikki järki katoaa päästä, kun pelko lihomisesta iskee"
Puheenaiheet
Kiira Korpi työstää yhä urheilu-uran tuomaa syömishäiriötä: "Kaikki järki katoaa päästä, kun pelko lihomisesta iskee"
Taitoluistelutähti Kiira Korpi ei vielä tiedä, miten kilpavuodet ovat vaikuttaneet hänen mahdollisuuksiinsa saada lapsia, mutta hän on silti harjoitellut äidillisyyttä terapiassa. Syyllisyyttä syömisestä on ollut vaikeampi karistaa.
3Kommenttia
Julkaistu 17.3.2021
Apu

Muutama vuosi sitten Kiira Korven elämä muuttui. Entinen taistoluistelija muutti New Yorkiin muotialalla työskentelevän puolisonsa Arthur Borgesin kanssa. Kaikki oli elämässä auki, maailma avoinna.

Sitten kaupunkiin saapui keväällä 2020 korona, ja New Yorkin loputtomat mahdollisuudet muuttuivat hetkessä pitkäksi karanteeniksi. Sen päälle kesällä kaupunkia ravistelivat suuret Black Lives Matter -protestit, syksyllä kuohuntaa aiheuttivat presidentinvaalit.

– Ja kaikki se Washingtonissa tapahtunut sekoilu. Yleinen sosiaalinen kuohunta on ollut suurta. Jossain vaiheessa tuli itkettyä monet itkut tämän kaupungin puolesta, kun korona teki kaikesta niin epärealistista. Yhtäkkiä tuli hätä, riittävätkö sairaalapaikat. Kaupunki joutui pystyttämään kenttäsairaaloita. Se oli vaihe, jolloin huolestuin itsekin: jos sairastun, pääsenkö sairaalaan?

Ambulanssien ja hätäajoneuvojen äänet ovat kaikuneet niin usein pilvenpiirtäjien keskellä, että Kiira Korpi on jo lakannut kiinnittämästä niihin isommin huomiota.

Teams-videokuvassa Kiiran takana näkyy hyllyssä kuvia hänestä luistelukavereineen.

Suomessa Korpi on käynyt viimeksi viime kesänä. Kova vuosi on tuonut kovan kaipuun kotimaahan. Kiira Korpi toivoo pääsevänsä Suomeen tulevana kesänä.

– Aion olla ainakin kuukauden verran ja tutustua siskoni Petran vauvaan, uuteen perheenjäseneen. Toivon voivani olla Suomessa koko joulukuun.

"Pyrin olemaan positiivinen valmentaja"

Kiira Korpi lopetti ammattilaisuransa kansain­välisenä tähtiluistelijana vuonna 2015. Moninkertainen EM-mitalisti ja suomenmestari on opiskellut viime vuodet New Yorkissa positiivista psykologiaa The Flourishing Centerissä ja muita aineita yliopistossa. Viime vuoden toukokuussa hän sai diplomin. Siinä lukee: Bachelor of Science – Liberal Arts.

– Jouduin järjestämään virtuaaliset valmistujaiset, mikä oli vähän sääli. Olin odottanut sitä jenkkileffoista tuttua hetkeä, jolloin saan heittää hatun kohti kattoa. Mutta ihan kiva näinkin saada koulu päätökseen ja olen innostunut todella paljon valmentamisesta.

Hän on antanut viime elokuusta lähtien yksityistunteja, ryhmätunteja ja järjestänyt työpajoja taitoluistelijoille.

"Isoin lisäarvo valmennuksessani on toivottavasti myös terapeuttinen vaikutus, kuten miten reagoida epäonnistumisiin armollisesti ja ymmärtäväisesti."

– Pyrin olemaan positiivinen valmentaja. Olen saanut paljon inspiraatiota muilta valmentajilta, myös omiltani. Koska olen lukenut positiivista psykologiaa, olen pystynyt soveltamaan opiskelemaani käytännössä.

Korvelle on tärkeää keskittyä oppilaan vahvuuksiin ja valmentaa ilon sekä rentouden kautta.

– Haluan nähdä ihmisen kokonaisuutena pelkän urheilusuorituksen sijaan. Isoin lisäarvo valmennuksessani on toivottavasti myös terapeuttinen vaikutus – esimerkiksi miten olla paremmin läsnä omassa kehossa, tai miten reagoida epäonnistumisiin armollisesti ja ymmärtäväisesti. Sitä kautta saattaa saada itseluottamusta muuhunkin elämään.

Hänen oma polkunsa naiseksi ja taitoluistelun huipulle oli kaikkea muuta kuin terapeuttinen ja hoitava.

"Ei tullut mieleenkään puolustaa itseään"

Kiira Korvella on omakohtaista kokemusta toisenlaisesta valmentamisesta. Kun hän luisteli huipputasolla, ulkonäön ja painon kommentointi oli normaali asia.

– Valmentajat saavat kosketella treenien aikana miten tahansa – ja kommentoida painoa ja ulkonäköä tosi alentavasti. Niissä tilanteissa ei tullut mieleenkään puolustaa itseään tai kyseenalaistaa valmentajan ammattitaitoa.

"Monen valmentajan neuvo on: laita suu kiinni äläkä syö. Mihin tuollainenkin neuvo perustuu?"

Korvelle kehittyi vuosien aikana lopulta pakkomielle luisteluun. Pärjätä piti ja suoriutua kaikesta täydellisesti.

– Pitkään hain ulkoisten menestysten kautta rakkautta ja hyväksyntää.

Hän muistaa, kuinka valmentaja nipisteli hänen kylkiään rasvanmittauksen verukkeella. Solvauksiin Korpi reagoi aina jäätymällä tai pakenemalla paikalta.

– Totta kai painolla on taitoluistelussa väliä, mutta silläkin on, miten sitä tai syömistä käsitellään. Monen valmentajan neuvo on: laita suu kiinni äläkä syö. Mihin tuollainenkin neuvo perustuu? On järkyttävää, millaisia heittoja pidetään normaaleina. Tai sitten kehotetaan harjoittelemaan kipeänä tai loukkaantuneena.

Kiira on opettanut elokuusta lähtien New Yorkissa eritasoisia taitoluistelijoita. – Olen saanut inspiraatiota muilta valmentajilta, myös omiltani. Koska olen lukenut positiivista psykologiaa, olen pystynyt soveltamaan opiskelemaani käytännössä.

Kiira Korpikin on ymmärtänyt vasta jälkikäteen tilanteita, joissa häntä kohdeltiin aikoinaan väärin.

– Se on auttanut paljon omassa valmennusideologiassani. Toisaalta väärinkohtelu vaikutti ensin niin, että en edes halunnut ryhtyä valmentajaksi.

"On vanhan ajan jäänne, että pelko saa ihmisen liikkeelle"

Suomessa nousi viime vuonna kohu nuorten taitoluistelijoiden valmentamisesta, jossa epäiltiin epäasiallista käytöstä. Lopulta muodostelmaluisteluvalmentaja tuomittiin vuoden kilpailukieltoon. Korpikin otti asiaan julkisesti kantaa.

– Psykologisen tutkimustiedon mukaan pelolla tai haukkumisella ei ole rakentavia vaikutuksia valmentamisessa. On vanhan ajan jäänne, että pelko saa ihmisen liikkeelle. Niin saakin, mutta samalla se rikkoo ihmisen myöhemmin. Koko systeemi on jäänyt jumiin johonkin, jonka luullaan toimivan, koska pelkoprässistä ja rikkovasta tyylistä huolimatta muutama onnistuu nousemaan huipulle. Illuusio säilyy, että tämä on paras tapa tehdä.

Korvelle suomalaisen luisteluvalmennuskulttuurin julkitulo oli järkytys – ja toisaalta taas ei.

– Olen elänyt siinä maailmassa niin kauan, että tiesin mitä taustalla on tapahtunut ja tapahtuu edelleen. Sikäli se oli helpotus, että vihdoin asioita tulee esille, jotta niihin voidaan puuttua.

''Olisin tarkka, millaisessa valmennuksessa lapsi on ja millä fiiliksellä hän tulee treeneistä kotiin.''

– Kiira Korpi –

Kuten monissa yhteisöissä, epäterveet tavat vaikuttavat normaaleilta oman piirin sisällä. Vasta kun ulkopuoliset ihmiset tarttuvat asiaan ja seuraa julkinen keskustelu, epätavalliset metodit herättävät huomiota.

– Sain paljon viestejä luistelijoilta, että meidän seurassa on tällaista ja tällaista. Se oli ikävää, mutta onneksi on paljon seuroja, joissa valmennuskulttuurin murros on jo pitkällä. Suomessa uskalletaan mennä jo vanhan ajan ajattelua vastaan. On tärkeää kohdella nuoria eettisesti.

Luistelua Korpi pitää kaikista varjopuolista huolimatta ihanana harrastuksena, jota hän voisi suositella myös omalle lapselleen – jos joskus on lasten aika.

– Toki olisin tarkka, millaisessa valmennuksessa lapsi on ja millä fiiliksellä hän tulee treeneistä kotiin. Ja kuinka avoimesti valmentaja käy dialogia vanhemmille tavoistaan.

Korpi toivoo, että kun nuori lopettaa luistelun, hän olisi itsevarmempi ja valmiimpi elämää varten.

– Liian usein luistelijat ovat lopettaessaan tyhjiä ihmiskuoria.

Kiiralla todettiin jo teini-iässä voimakas taipumus masentuneisuuteen

Ensimmäisen kerran Kiira Korpi kävi urheilupsykologilla jo 15-vuotiaana.

– Silloin todettiin, että minulla on voimakas taipumus masentuneisuuteen ja ahdistuneisuuteen. Sitten siitä yritettiin päästä väkisin eroon. Onneksi nykyinen terapeuttini ei yritä korjata mitään, että nyt on tämä vika, josta pitää päästä eroon.

– Asiat kyllä korjaantuvat, mutta parantumista ei voi pakottaa.

"Olen saanut vuodattaa sisintäni henkilölle, joka on myötätuntoinen ja antaa minun olla sellainen kuin olen. Jo sillä on tosi parantava vaikutus, että saa olla niin epätäydellinen tai pelokas kuin siinä tilanteessa onkaan."

Korpi on purkanut uransa aikaisia traumoja terapiassa jo vuosia. Hän käy edelleen terapiassa aina kun siltä tuntuu.

– Minulla on ihana terapeutti, jonka luokse voin mennä. Olen saanut vuodattaa sisintäni henkilölle, joka on myötätuntoinen ja antaa minun olla sellainen kuin olen. Jo sillä on tosi parantava vaikutus, että saa olla niin epätäydellinen tai pelokas kuin siinä tilanteessa onkaan. Olen oppinut ja oivaltanut terapiassa paljon.

– Tulen sitten joskus oikeasti äidiksi tai en, saan toteuttaa äidillisyyttä myös valmennettaviani kohtaan. Saan antaa heille rakkautta. Tuleehan minusta myös täti pian, sillä siskoni Petra odottaa esikoistaan. Se on ihana lahja.

Korpi sanoo, että enää ei ole urheilusuorituksia millä mitata omaa arvoa ihmisenä.

– Nyt se tapahtuu sen mukaan, miten olen pystynyt toteuttamaan itselleni tärkeitä arvoja elämässä, ei siitä, millaisia koenumeroita tai kolmoishyppyjä olen tehnyt.

"Ruoka on niin koodattu kilpaluistelijan ajatusmaailmaan, että sen tarkkailua on vaikea lopettaa. Mieluummin rajoitan vieläkin syömistä, jos mahdollista."

Menneisyyden varjot pysyvät silti sitkeästi entisen huippu-urheilijan elämässä. Korpi on puhunut kollegoidensa kanssa Instagram-livelähetyksissä syömishäiriöistä.

– Toivoisin, että voisin sanoa ottavani nykyään rennommin syömisen suhteen. Ruoka on vain niin koodattu kilpaluistelijan ajatusmaailmaan, että sen tarkkailua on vaikea lopettaa. Mieluummin rajoitan vieläkin syömistä, jos mahdollista. Siitä olen viime aikoina yrittänyt päästä eroon terapiassa. Lounaan tai ruuan skippailusta tulee helposti luonnollinen tapa, josta saa jopa kieroutuneesti mielihyvää, kun pystyy kontrolloimaan itseään.

– Urani aikana ylistettiin niitä jaksoja, jolloin olen ollut todella kipeä tai kärsinyt vatsaongelmista syömishäiriön vuoksi. Silloin kuulemma näytin urheilijalta. On siinä ollut tekemistä ja on edelleen, että saa sellaisen ajatusmaailman käännettyä.

Syömisen välttäminen ajoi Kiiraa myös muihin ongelmiin: kun kroppa ei saanut energiaa, loukkaantumisriski kasvoi. Korpi kärsi uransa aikana loukkaantumisista.

"Olen urani aikana pelännyt melkein enemmän lihomista kuin kisassa epäonnistumista."

– Yhä elää vanhan ajan jäänne, että mahdollisimman anorektista luistelijaa arvostetaan enemmän. Siksi nuorille luistelijoille pitäisi tehdä selväksi, miten tärkeää on syödä tarpeeksi oikeanlaista ruokaa – ja miten liian alhainen rasvaprosentti vaikuttaa esimerkiksi hormonitoimintaan. Kun olin maajoukkueessa, eivät valmentajat miettineet, onko hormonitoimintani normaalia vai ei. Tärkeintä oli se, että näytti luistelijalta.

Hän kertoo ymmärtävänsä, miten syömiseen pitäisi suhtautua. Syvälle iskostettu syyllisyys ei hetkessä haihdu.

– Kaikki järki katoaa päästä, kun pelko lihomisesta iskee. Olen urani aikana pelännyt melkein enemmän lihomista kuin kisassa epäonnistumista. Se tuntuu nyt ihan kauhealta.

– Olen kokenut yhteenkuuluvuuden tunnetta amerikkalaisten ystävieni kanssa. Ehkä pinnallisuus on saanut särön kaikkien tapahtumien vuoksi. Niiden ansiosta on ollut helpompi puhua oikeista asioista – toki myönnän, että New Yorkissa elämme liberaalissa kuplassa.

Tänään Korpi sanoo pyrkivänsä elämään tasapainoista elämää. Toisinaan on sellainen olo, että hän ei ole päässyt yli ongelmistaan, toisinaan on hyvä, terve ja vahva olo.

– Harjoittelen omistajuutta omaan kehooni ja mieleeni. Olenkin saanut sitä jo paljon. Se ei silti tarkoita, että olisin päässyt eroon vanhoista kummituksista. Nykyään syön ihan kaikkea enkä rajaa mitään ruokia pois. Jos vanha ajatus alkaa nostaa päätään, yritän pysähtyä ja tunnistaa, onko se oma ääneni vai kaiku menneisyydestä, joka ei edes ole minun ajatukseni.

Korpi ei vielä tiedä, miten kilpavuodet ovat vaikuttaneet mahdollisuuteen saada lapsia.

– Yritän pitää kehostani mahdollisimman hyvää huolta ja olen onneksi saanut normalisoitua hormonitoimintani. Periaatteessa raskaaksi tulemisen pitäisi olla mahdollista.

Äidillisyyttä hän kertoo harjoitelleensa terapian kautta.

– Tulen sitten joskus oikeasti äidiksi tai en, saan toteuttaa äidillisyyttä myös valmennettaviani kohtaan. Saan antaa heille rakkautta. Tuleehan minusta myös täti pian, sillä siskoni Petra odottaa esikoistaan. Se on ihana lahja.

"Toivon, että nuorilla olisi rohkeus sanoa, mikä on ok ja mikä ei"

Korven koti pysyy toistaiseksi New Yorkissa.

– Emme ole miettineet hirveän pitkälle, missä asumme tulevaisuudessa. Täällä pitää olla aika kauan, että alkaa tuntea itsensä newyorkilaiseksi. Ihastun joka päivä kaupunkiin uudestaan. Tänäänkin kävelin aamulla Central Parkissa ja olin onnellinen, että saan asua juuri täällä. New York on niin kaunis, vaikka viime vuoden se on ollut kuin varjo entisestä.

Korvella on myös tehtävä.

– Minulla on unelma olla valmennuskulttuurin murroksen puolestapuhuja. Että tulisi vielä se päivä, jolloin nuorilla olisi vahva itseluottamus ja heitä olisi opetettu pitämään kiinni omista rajoistaan. Että heillä olisi rohkeus sanoa, mikä on ok ja mikä ei.

Kiira Korpi-Borges

  • Syntyi: 26. syyskuuta 1988 Tampereella.

  • Asuu: New Yorkissa.

  • Perhe: puoliso Arthur Borges.

  • Tunnetaan: Ex-taitoluistelija, viisinkertainen Suomen mestari ja kolme kertaa EM-mitaleilla. Taitoluisteluvalmentaja.

  • Ajankohtaista: esiintyy tammikuussa 2022 Lumikuningatar-jääshow’ssa Tampereella.

3 kommenttia