Veera Luoma-ahon kolumni: Kiinnostaa!
Kun listaa kiinnostuksenkohteitaan, joutuu miettimään, onko se ihminen, joka on ajatellut olevansa, kirjoittaa Veera Luoma-aho,
Ei vaan kiinnosta.
Lapsena koulukavereissani oli aina joku, joka perusteli innottomuuttaan jossain kouluaineessa sillä, että ei yksinkertaisesti kiinnostanut. Myöhemmin jotkut tuttavani perustelivat samoin sanoin sitä, etteivät vaikka äänestäneet vaaleissa.
En voinut koskaan oikein ymmärtää heitä, ja pidin perustelua mielikuvituksettomien ihmisten keksimänä tekosyynä omalle tylsyydelleen ja tietämättömyydellen – ihan kaikkihan oli lopulta kiinnostavaa, kun vaan malttoi tarkemmin ajatella.
Ei ollut yllätys, että päädyin tällaisen yli-innostuksen valtaamana media-alalle. Toimittajathan ovat todellisia ammattikiinnostujia. Usein toimituksissa ajatellaan, että mistä tahansa asiasta saa kiinnostavan, kunhan valitsee oikean näkökulman ja kertoo tarinan hyvin.
Taitava toimittaja kulkee bussilla pitkin Kehä kolmosta, ja siitä syntyy sosiologisen näkökulman aiheeseensa ottava ilmiöjuttu kehyskuntien elämäntavasta. Tällaista mistä tahansa kiinnostumista arvostetaan korkealle.
Johtuuko koronasta, että vankasti keskiluokkaisia ja ikäisiä kavereitani kiinnostivat yhtäkkiä laajasti orgiat, parinvaihto ja psykedeelit?
Töissä pidämme silloin tällöin ideointi-iltapäiviä. Kerran päätimme ideoinnin sijaan kertoa kaikki vuorollamme toisillemme, mikä meitä kiinnostaa. Kierroksesta tuli kiehtova: mitä ihmettä, olet siis kiinnostunut tähtitieteestä? Kerro lisää!
Kirjoitin oman kiinnostuslistani sosiaaliseen mediaan ja sain vastaukseksi ryöpsähdyksen kavereitteni listoja. Ne olivat valloittavia: lapinporokoirat, lentokoneonnettomuudet, hapanjuurileipominen, Huippuvuorten siemenpankki, Zlatan, laavaan hautautuneet kaupungit, Ulrike Meinhoff.
Koska emme lopulta ole kummoisia individualisteja, listoista pystyi hahmottamaan kollektiivisia kiinnostuksia, joita saattoi yhdistää ikä, elämäntilanne tai kenties kapitalismin logiikka. Meitä kymmenen vuotta nuoremmat eivät ymmärrä, miksi emme koskaan ole päässeet yli 1990-luvun brittijulkkisista: kuka edes oli Patsy Kensit?
Entä miksi me kaikki olemme samaan aikaan kiinnostuneita laadukkasta merinovillasta? Johtuuko koronasta, että vankasti keskiluokkaisia ja ikäisiä kavereitani kiinnostivat yhtäkkiä laajasti orgiat, parinvaihto ja psykedeelit?
Yhdeksässä kymmenestä taidenäyttelystä olen kiinnostuneempi museokaupan tavaroiden hipelöinnistä kuin itse taiteesta.
Eräs kaverini jäsensi kiinnostuksen kohteet kolmeen: on asioita, joista kiinnostuminen on itselle valtavan luontevaa ja intuitiivista. Vilauskin asiasta kiinnittää katseen ja saa mielenkiinnon syttymään. Kaverillani tällainen asia olivat eläimet.
Sitten on asioita, jotka eivät varsinaisesti sytytä, mutta joita pitää tärkeinä ja joista siksi tahtoo tietää lisää, kuten nyt vaikka ilmastonmuutos. Kolmas kategoria olivat asiat, joista tykkää kovasti, mutta joista ei varsinaisesti ole kiinnostunut tietämään mitään, kuten nyt minulle luonto.
Kun listaa rehellisesti omia mielenkiinnon kohteitaan, joutuu miettimään, onko se ihminen, joka on ajatellut olevansa. Listalta saattaa puuttua kokonaan asioita, joita on pitänyt osana identiteettiään. Itse olen esimerkiksi ajatellut olevani kiinnostunut taiteesta lapsesta saakka.
Kun tajusin, että olin listaa kirjoittaessani unohtanut koko taiteen olemassaolon, ymmärsin, että oikeastaan yhdeksässä kymmenestä taidenäyttelystä olen kiinnostuneempi museokaupan tavaroiden hipelöinnistä kuin itse taiteesta.
Viime aikoina olen alkanut suhtautua nihkeisiin, epäkiinnostuviin tuttaviini melkein ihaillen. Runsauden maailma on saanut minut arvostamaan asenteesta henkivää röyhkeää fokusointia. Vaikka itsensä saisi väkisin kiinnostumaan melkein kaikesta, elämästä merkittävä osa pitäisi kuitenkin pystyä elämään intuitiivisten, itselle luontaisten mielenkiinnon kohteittensa liepeillä.
Aina itsensä kuunteluun ei tosin kannata luottaa. Kaikki kiinnostuksenkohteet eivät ole meille hyväksi: ne ovat sokerin kaltaisia mielihaluja, jotka vetävät väsyneenä puoleensa, mutta joiden liiallisen nauttimisen tietää huonoksi.
Kiinnostumisessa on silti jotain sopivan keveää. Nykyään vähän kaiken pitäisi olla intohimoa. Jos amerikkalainen on lukenut aiheesta kaksi kirjaa, hän kertoo olevansa totaalisen obsessed. Se tekee koko aiheesta heti vähän väsyttävän. Amerikkalaiset pohtivat paljon sitäkin, millainen ihminen on kiinnostava. Netti pursuaa ohjeita siitä, kuinka itsestään voi tehdä muiden silmissä mielenkiintoisen. Kiinnostava aihe sekin, mutta näkökulmassa on melkoisesti egoa mukana. Sen sijaan silloin, kun on ihan vaan kiinnostunut jostain, oma ego sopivalla tavalla katoaa.
Omien kiinnostusten pohtimisessa on jotain itseä hellivää. Silloin antaa arvoa sille, mitä oikeasti tahtoo, mutta katsoo silti pois itsestään. Se kiinnostaa.
Veera Luoma-aho on kirjoittaja ja yrittäjä, joka on kiinnostunut politiikasta ja sisustustyynyistä.
