Mondo

Kiinnostaako Afrikka? Paula reissasi siellä omin päin 11 maassa.

Kiinnostaako Afrikka? Paula reissasi siellä omin päin 11 maassa.
Voiko Afrikassa reissata yksin? Paula Tommila matkasi ympäri maanosaa busseilla ja junilla. Lue hänen kokemuksensa!

Afrikka oli Paula Tommilalle tuttu pikaisilta työmatkoilta. Ensikosketuksen Afrikkaan hän oli saanut 18-vuotiaana, jolloin hän työskenteli Bridges.org-kansalaisjärjestön kesäharjoittelijana Etelä-Afrikassa. Syksyllä 2018 Tommila aloitti oman, pitkän Afrikan-seikkailunsa Kapkaupungista.

Hän halusi pidemmän matkan ilman tiukkaa aikataulua. Osan aikaa hän halusi olla vapaana, osan aikaa hän teki työtään Gaia-yhtiön konsulttina. Hän vuokrasi Kapkaupungista auton, vaikka vasemmanpuoleinen liikenne vaati totuttelua. Liikenne tuntui hänestä rauhalliselta.

Siitä alkoi neljän kuukauden matka, joka vei hänet yhteentoista eri maahan: Mosambikiin, Zimbabween, Namibiaan, Tansaniaan, Botswanaan, Sambiaan…

”Yleisin harhaluulo Afrikasta on, että siellä on vain nälkää näkeviä lapsia ja surkeutta kaikkialla”, Paula Tommila sanoo.

”Paikan päällä näkökulma laajenee väkisinkin. Matkustamalla busseilla ja junilla näkee arjen monimuotoisuuden. Olosuhteet vaihtelivat, mutta vähän kalliimmissa busseissa – jotka ovat silti halpoja – voi olla paljon ylellisemmät tilat kuin Euroopassa, ja kuskia vaihdetaan riittävän usein.”

Avuliasta ja uteliasta seuraa

Vaalean eurooppalaisnaisen voi hyvin uskoa herättäneen kiinnostusta, mutta Tommila sanoo kokeneensa lähes pelkästään positiivista uteliaisuutta. Paikalliset olivat innokkaita auttamaan soolomatkailijaa, ja englannilla pärjäsi hyvin.

Turvattomuutta ei tarvinnut tuntea edes bussiasemilla, joilla kuskit ja muut matkustajat auttoivat lipputiskille tai seuraavaan bussiin, ohi mahdollisten hämärätyyppien.

Paikalliset olivat hanakoita pyytämään yhteystietoja, mutta niiden antamisessa Tommila oppi olemaan tarkka. Monet kun ovat kovin innokkaita pitämään ulkomaista Whats­App-kaveria tai lähettävät erilaisia avunpyyntöjä.

Etiopiassa loistavaa kasvisruokaa

Tommila on kasvissyöjä, mikä toi omat haasteensa.

”Jonakin päivänä se tarkoitti kolmen munakkaan syömistä, mikä ei tietenkään ole kasvisruokaa. Mutta esimerkiksi Etiopiasta saa fantastista kasvisruokaa: ortodoksisessa maassa paastoaika tarkoittaa käytännössä vegaanista ravintoa.”

Mitä lähemmäs pääsee paikallisia patoja, sitä parempaa ruoka on, hän koki. Ravintoloissa tarjottiin usein sitä mitä keskimääräisen asiakkaan uskotaan haluavan, kanaa ja riisiä.

Eurooppalaiselta unohtuu helposti, että Afrikassa on 54 keskenään hyvin erilaista valtiota. Tilanteet ja toimintakulttuurit vaihtelevat Tommilan mukaan paljon: Tansaniassa asiat hoituvat letkeämmällä tahdilla, mutta jos Etiopiassa päätetään ryhtyä toimeen, se tapahtuu ripeästi.

Zimbabwessa korkea koulutustaso ja vahvat valtiolliset instituutiot tekevät ihmisistä yritteliäitä, ja vaikkapa taksikuski saattaa keskustella politiikasta perehtyneesti.

Paula vieraili etiopialaisissa kodeissa. Kuva: Paula Tommila.

Pohjois-Keniassa vaarallista

Vaarallisia maita ei Tommilan mukaan ole, mutta toki on paljon alueita, joille ei ilman hyvää syytä kannata matkata. Tällaisia ovat esimerkiksi laajat osat Kongosta, jokin aika sitten myrskyn runtelemat Mosambikin keskiosat tai Pohjois-­Kenia, ainoa paikka, jossa hän on työmatkalla ollessaan tarvinnut aseistettuja saattajia.

”Etiopia poikkeaa kulttuuriltaan paljon muusta Afrikasta”, Tommila kertoo. ”Koska maalla ei ole yhtä laajaa siirtomaahistoriaa kuin monilla muilla Afrikan mailla, jotkut etiopialaiset puhuvat afrikkalaisista kuin eivät itse kuuluisi heihin. ”

Etiopiassa vaikutuksen Tommilaan tekivät esimerkiksi historialliset kohteet, kuten hienot koptilaiset kirkot.

Simpanssien reservaatti kosketti

Afrikassa tärkeimpiä kokemuksia Tommilalle olivat luontokohteet. Matkan suuria elämyksiä oli sambialainen simpanssireservaatti. Sinne oli koottu yritysten, yksityisten ihmisten ja sirkusten hallussaan pitämiä eläimiä, joita ei voi päästää takaisin luontoon.

Simpanssit elävät reservaatissa melko luonnonmukaisesti mutta aitauksessa. Niiden touhuja Tommila seurasi tuntikausia. Reissun ainoa varkaus tapahtui, kun Cindy-simpanssi vei häneltä kengän – ja senkin Tommila sai takaisin.

Idea simpanssireservaatissa käynnistä syntyi toisesta matka­kokemuksesta: hän oli vuosia aiemmin viettänyt joulua Ruandassa ja päässyt tarkkailemaan vuorigorilloja.

”Se oli todella mieleenpainuva hetki elämässä”, Tommila sanoo. ”Silloin tajusin kuinka lähellä ne ovat meitä, ei niissä kovin suurta eroa ihmisiin ole.”

Botswana on kallis

Botswana on kuuluisa safarien kohde, mutta sen pienlentoihin ja luksuslodgeihin perustuva matkailu on kallista. Tommila vuokrasi Botswanassa san-heimon kyläyhteisöstä majapaikan. Tätä lodgea pyörittävät paikalliset, jotka haluavat esitellä turisteille sekä vanhaa kulttuuriaan että uutta elin­tapaansa.

Botswanan ja Namibian rajalta hän löysi botswana­lais-eteläafrikkalaisen perheen pitämän kahden safariteltan matkailuyrityksen.

Sinne Tommila päätyi liftattuaan kolmen alaskalais­naisen kyytiin. Hän oli aikonut ajaa kuuden kilometrin matkan, mutta siitä kasvoikin yhteinen viikonlopun vietto.

”Budjettimatkailun ydintä on matkustaa paikallisilla busseilla tai ajaa itse autoa ja tarttua mahdollisuuksiin”, hän sanoo. ”Muut matkailijat aina jeesaavat ja usein näyttävät suunnan, minne seuraavaksi päätyy.”

Paula Tommila kannustaa tutustumaan tavallisiin afrikkalaisiin.

Ratsastajan paratiisit

Matkaan mahtui myös ratsastusretkiä Etelä-Afrikassa, Botswanassa, Sambiassa ja Keniassa. Kaiken muun ohella Tommila pyrkii harrastamaan ratsastusta niin paljon kuin ehtii, käytännössä kerran, pari viikossa. Hän on tehnyt ratsastusvaelluksia myös Pyreneillä, Sisiliassa ja Suomessa.

Ratsailta näkee maisemia ihan eri tavalla kuin kävellen, etenkin jos on hyvä opas mukana, Tommila kiittelee. Hevosen selässä pääsee niin syvemmälle luontoon kuin näkemään ympärilleen hieman korkeammalta, eivätkä muut eläimet vierasta hevosta samalla tavalla kuin ihmistä.

”Botswanassa tulvatasangolla ratsastaessa tuli norsulauma vastaan. Vastaavaa olisi ollut ihan mahdotonta kokea jalan.”

Tommila myös sukeltaa. Kymmenisen vuotta sitten hän kouluttautui tutkimussukeltajaksi, jonka tehtävänä on kerätä vedenalaista tietoa kasvillisuuskartoitusten avulla. Siinä samalla Tommila suoritti sukellusohjaajan tutkinnon. Päivääkään hän ei ole sen alan töitä tehnyt mutta on kyllä sukeltanut ympäri maailmaa.

Afrikasta mieleen jäi sukellus Mosambikissa kilpi­konnien ja ryhävalaiden parissa. Hän ei nähnyt valaita meressä pinnan alla mutta kuuli niiden äänet.

Afrikka ei ole pelkkää safaria

Suomessa kirjoitetaan afrikasta suhteellisen harvoin matkakohteena, mikä harmittaa Tommilaa.

Afrikka tarjoaa paljon muutakin kuin perussafareita ja -rantoja, hän muistuttaa.

Matkailu maanosassa on myös yksinkertaisempaa kuin moni uskookaan. Airbnb ja hotelli­varaussivustot kattavat siellä useita kaupunkeja, ja puhelut sujuvat kohtuuhintaan paikallisen sim-kortin avulla.

Tommila on nyt siirtynyt Gaian tehtävistä ja perustanut oman konsulttipalvelunsa. Hänen mukaansa Afrikan maiden haasteet johtuvat usein rahoituksen ja paikallisen infrastruktuurin puutteesta sekä siitä, että maat ovat liian riippuvaisia tuontitavaroista.

Hän haluaa kannustaa suomalaisia yrityksiäkin suuntaamaan Afrikkaan. Se tulisi nähdä mahdollisuuksien maanosana, mikä ei tarkoita kulutusjuhlan kierrosten lisäämistä vaan resurssien järkevää hyödyntämistä.

Vaihda Thaimaa Afrikkaan

Kuka vain voi tukea afrikkalaisia matkustamalla näihin maihin vastuullisesti ja paikallisia matkanjärjestäjiä käyttäen.

”Olisi hienoa, jos yhä useammat ihan tavalliset ihmiset uskaltaisivat lähteä sinne”, hän summaa.

”Miksi mennä usein Thaimaahan, kun voi lähteä myös minne tahansa Afrikassa. Jos antaa maanosan monipuolisuudelle mahdollisuuden, kiehtovien gorillojen, safarien ja Sansibarin rantojen takaa voi löytää vielä vaikka mitä.”

Julkaistu: 29.1.2020
Kommentoi »