Sodat ja tragediat suurvaltojen shakkilaudalla – Kiina paljasti karun viestin
EU:n on nyt valittava paikkansa murenevassa maailmanjärjestyksessä, jossa ystäviä ja liittolaisia ei ole liikaa, kirjoittaa Avun päätoimittaja Samuel Savolainen.
Kiinan ulkoministeri Wang Yin tuore tunnustus Brysselissä EU:n ulkopoliittisen edustajan Kaja Kallaksen tapaamisessa paljasti kylmän tosiasian: Kiina tukee Venäjän hyökkäystä Ukrainaan omista strategisista syistään, koska näkee, että sodan päättyessä Yhdysvallat kääntäisi katseensa Tyynenmeren suuntaan.
Eläköitynyt australialaiskenraali, sota-asiantuntija Mick Ryan arvioi, että Kiina hyötyy tilanteesta strategisesti, taloudellisesti ja ideologisesti. Ryanin mukaan jokainen Ukrainaan käytetty dollari on dollari, jota ei voida sijoittaa Tyynenmeren turvaamiseen.EU-Kiina-huippukokous järjestetään heinäkuun lopulla osana kahdenvälisten suhteiden 50. vuosipäivää.
Huippukokouksen luonne on kuitenkin muuttumassa kipeäksi koetinkiveksi. Pohjavireen asetti jo Euroopan komission puheenjohtaja Ursula von der Leyenin retoriikaltaan tiukkoine sanoineen: ”Voimme sanoa, että Kiina tosiasiassa mahdollistaa Venäjän hyökkäyssodan, emmekä voi hyväksyä sitä."
”On käynyt selväksi, että EU:lla ystäviä ja liittolaisia ei ole liikaa. Nyt olisi viimeinkin määritettävä suunta ja oma paikka.”
Kiinan tunnustus symboloi laajempaa ongelmaa maailmanpolitiikassa, jossa suurvallat pelaavat omia pelejään omien intressiensä mukaisesti inhimillisten tragedioiden keskellä. Samaan aikaan kun Ukraina kärsii, Gazan vaikea tilanne jatkuu ja lukuisat muut konfliktit jäävät jalkoihin. Kansainvälinen yhteistyö ja vakaus murenevat.
Kun samalla Yhdysvallat presidenttinsä Donald Trumpin johdolla on retoriikaltaan räikeä ja ennalta-arvaamaton, horjuttaa sekin kansainvälistä järjestelmää. Suomen näkökulmasta tilanteen vakavuutta on turha pehmennellä. Venäjän naapurina ja Naton jäsenenä tilanteelta ei voi myöskään sulkea silmiä.
Sokeinkin näkee, että maailma on muuttunut.
Siksi Suomen ja EU:n on muututtava sen mukana. Vanhan maailmanjärjestyksen aika on ohi. On käynyt selväksi, että EU:lla ystäviä ja liittolaisia ei ole liikaa. Nyt olisi viimeinkin määritettävä suunta ja oma paikka.
Ei ihan pieni kysymys EU:n tulevaisuudelle – ja kohtalolle.
