Apu

Muuttolintu tykkää samasta säästä kuin ihminenkin – silti paras mahdollisuus lintujen näkemiseen on tuhnuisella ja kelillä – tässä syy

Muuttolintu tykkää samasta säästä kuin ihminenkin – silti paras mahdollisuus lintujen näkemiseen on tuhnuisella ja kelillä – tässä syy
Lintujen kevätmuutto on käynnistynyt kauniissa säässä. Mutta mikä oikeastaan saa muuttolinnut liikkeelle ja millainen sääennuste lupaa hyvää muuttoa? Kysyimme lintusääennusteita laatineelta tutkijalta.
Julkaistu: 18.3.2022

Viime päivät suomalaiset ovat saaneet nauttia kauniista kevätsäästä. Kirkkaasta auringonpaisteesta ja lämpimästä lounaistuulesta. Vaikka lintujen kevätmuutto on vasta aluillaan, se on saanut vauhtia näistä keleistä. Vähän yllättäen hyvä muuttokeli ei välttämättä ole paras hetki muuttolintujen näkemiseen

Periaatteessa muuttolinnut pitävätkin samanlaisista säistä kuin ihmiset, kertoo projektipäällikkö Jarmo Koistinen Ilmatieteen laitokselta. Koistinen on ainakin Helsingin seudun lintuharrastajille tuttu nimi. Hän on nimittäin jo vuosia laatinut harrastuksenaan lintusääennusteita, joissa on arvioitu, miten linnut lähipäivinä muuttavat.

Siinä missä ihmiselle kevätsäässä tärkeintä on auringonpaiste ja lämpö, linnulle ylivoimaisesti tärkeintä on tuuli.

– Usein sanotaan, että lämpö tuo linnut. No, etelätuulihan on lämmin. Linnulle myötätuuli on valtavan tärkeä.

Peippo ja talitintti tukkanuottasilla. Kuva: Shutterstock / AOP

Hyvällä kelillä linnut lentävät korkealla

Kevätmuutolla myötätuuli on juuri eteläinen ilmavirtaus. Koistinen vertaa linnun lentämistä tuulessa joessa uivaan ihmiseen: myötävirtaan kauhoo helposti, vastavirtaan taas saa tehdä valtavasti töitä. Jos vastatuuli on riittävän kova, linnut eivät pääse eteenpäin lainkaan.

Voimakas pohjoinen puhuri voikin jämäyttää kevätmuuton paikalleen. Monet linnut tulevat Suomeen yli Suomenlahden tai muiden Itämeren osien. Vesilinnut voivat ylittää suuretkin vesialueet matalalla, jopa aivan merenpintaa viistäen.

– Maalinnut selvästi vähän pelkäävät laajan vesistön ylitystä. Ne tulevat mielellään meren yli aika korkealla.

Juuri tämän vuoksi linnuille sopiva muuttopäivä voikin olla sellainen, ettei ihminen muuttolintuja juuri pääse näkemään. Ainakaan etelärannikolla.

– Kun on kaunis ilma ja myötätuuli, esimerkiksi peipot tulee meren yli puolesta puoleentoista kilometrin korkeudella aika harvana rintamana. Niitä on mahdottoman vaikea nähdä maasta, Koistinen selittää.

Muutossa nousevia lämpimiä ilmavirtauksia hyödyntäviä suuria lintuja, kuten kurkia tai päiväpetolintuja, voi nähdä todennäköisemmin juuri kirkkaina päivinä. Kokonsa vuoksi ne myös erottuvat korkealtakin.

Huono keli antaa ihmiselle paremmat mahdollisuudet tarkkailla muuttolintuja, jotka joutuvat lentämään matalammalla kuin hyvän sään aikana. Kuva EPA / AOP

Ihminen näkee muuton pilvisenä päivänä

Ihmiselle paras tilaisuus kevätmuuton näkemiseen voikin olla tuhruinen ja viileä päivä, jolloin ei sada, mutta pilvet roikkuvat matalalla ja tuuli puhaltelee hiljalleen pohjoisesta.

Etenkin jos epäsuotuisaa muuttosäätä on kestänyt jo jonkun aikaa, linnut voivat lähteä muuttamaan vastatuuleenkin.

– Eli sellainen kohtalainen vastatuuli, jossa muuttolinnut joutuvat lentämään matalalla. Ennen sanottiin niinkin, että matalapaine tuo lintuja. Vaikka kyse on tietenkin vain siitä, että ihmiset näkevät niitä enemmän, kun etenemisolosuhteet ovat vähän heikot.

Kovat sateet ja etenkin sumu pysäyttävät muuton kokonaan.

– Huonosta näkyvyydestä linnut eivät selvästi pidä.

Kirjosieppo. Kuva: Juho Rahkonen

Lintujen päässä on tarkka kartta

Täysin lintujen suunnistuskykyä ei ymmärretä. On kuitenkin selvä, että jonkinlainen erittäin tarkka kartta linnun aivoissa on.

– Esimerkiksi kirjosieppo ja västäräkki voivat palata vuosien ajan saman mökin pihaan pesimään. Västäräkki talvehtii Israelissa ja kirjosieppo keskellä Afrikkaa, Koistinen kertoo.

Suunnistaminen vaatii silmien käyttöä. Kirjosieppo, kuten itse asiassa suurin osa Suomessa pesivistä pikkulinnuista, on yömuuttaja.

Mahdollisesti se paikantelee sijaintijaan hämärässä, ennen etapille lähtöä, ja uudelleen kun laskeutuu lepäämään päiväksi. Tutkimusten perusteella yöllä muuttavat linnut suunnistavat myös tähtien ja maan magneettikentän mukaan.

Kurkiaura muuttomatkalla. Kuva: Kimmo Brandt / AOP.

Tutka näkee pikkulintujen muuton

Yömuuton seuraamisessa on tietenkin vaikeutensa, lintujahan ei pimeässä näe. Kokeneemmat tarkkailijat voivat tunnistaa muuttajat äänistä, arvioida niiden perusteella jopa muuttolintujen määriä. Monet yömuuttajat ovat kuitenkin lentäessään täysin hiljaisia.

Lintujen muuttoa voidaan seurata myös Ilmatieteen laitoksen säätutkilla.

– Nykyiaikaisilla kaksoispolarisaatiotutkilla voidaan luokitella jonkin verran sitä, millaisista kohteista kaiku palaa tutkaan. Jos halutaan selvittää lintujen liikkeitä, niin seulotaan pois esimerkiksi sateiden tai hyönteisparvien kaiut.

Koistinen tarkentaa, että tutkien avulla nähdään muuton yleiskuva, saadaan selville, miten voimakasta muutto on. Hieman yllättäen pikkulintujen yömuutto näkyy tutkassa monesti näyttävämpänä kuin suurten lintujen muutto.

– Yksi tutkan pyörähdys tuottaa yli satatuhatta mittauspistetietoa. Muutamasta sadasta isosta linnusta tulee muutama sata pistettä. Sadasta tuhannesta pikkulinnusta tulee taas sata tuhatta pistettä.

Yöllä saapuvat muuttolinnut eivät suunnista maaston mukaan. Kun muutto on vilkkaimmillaan, Suomenlahden yli voikin tulla lintuja tasaisena rintamana koko rannikon leveydeltä.

Alliparvi ylittää vesistöä. Kuva: Alamy / AOP.

Arktinen muutto näkyy virtana taivaalla

Suurempien lintujen muutosta tutkissa näkyy hyvin Arktika, arktisten merilintujen muuttaminen pesimäalueilleen Suomen kaakkoiskulman yli toukokuun loppupuolella.

– Kova alli- tai mustalintumuutto näkyy nauhana, joka kulkee Suomelahden itäosan yllä, kääntyy Virolahden tienoilla koilliseen ja jatkuu Laatokan kautta kohti Vienanmerta.

Koistinen muistuttaa, että tutkan kuva lintujen muutosta voi olla varsin toinen kuin maanpinnalta katsovan ihmisen. Näin varsinkin, jos vaikkapa huono keli pakottaa linnut lentämään matalalla.

Maapallon pinnan kaarevuuden vuoksi säätutkien on vaikea havaita tapahtumia alle 200 metrissä.

– Se on usein eri muutto, jonka tutka ja ihminen näkevät.

Kommentoi »