Miia Kallio, 47, ei voi juosta tai rasittaa itseään, muuten lähtee taju – ”Ei minun tarvitse lopettaa elämistä, vaikka alkuun se siltä tuntuikin”
Sydän laukkasi kuin ravihevosella ja portaat saivat haukkomaan henkeä. Lopulta Miia Kalliosta tuntui, ettei hän jaksanut enää hengittää. Kun Miia sairastui vakavasti, hän ymmärsi, että itseä kannattaa suojella liialta tiedolta. Se antaa tilaa elää.
Voit sanoa hänelle, että olen elossa, Miia Kallio sanoi sairaalasängystä hoitajalle. Hän makasi uupuneena Oulun yliopistollisessa sairaalassa. Hoitaja oli tullut kertomaan, että Miian mies Sami oli luurin toisessa päässä ja kysyi vaimonsa vointia. Oli 19. joulukuuta, viisi päivää ennen jouluaattoa vuonna 2018. Miialle oli juuri tehty sydämen oikean puolen katetrisaatio, jossa ohut katetri oli viety verisuonen kautta sydämeen.
Tilanne oli vakava. Outoja oireita oli ollut jo pidempään, ja nyt Miiasta tuntui, ettei hän jaksanut hengittää. Hän sai hädin tuskin puhuttua. Kotona hän ei ollut pystynyt kannattelemaan suihkuletkua käydessään pesulla.
Kaikki viittasi siihen, että Miia oli sairastunut keuhkovaltimoverenpainetautiin. Se on vakava sairaus, jossa verenpaine keuhkovaltimoissa on poikkeuksellisen korkea ja sydämen oikean puolen on tehtävä ekstratyötä pumpatakseen verta.
Seuraavana päivänä diagnoosi varmistui. Miia katsoi lääkäriä suoraan silmiin ja kysyi, kuinka kauan elinaikaa on jäljellä. Voit tällä diagnoosilla elää 15 vuottakin, lääkäri vastasi.
Se tuntui surulliselta ja epätodelliselta. Miia oli 40-vuotias. Ensiksi hän ajatteli lapsiaan.
– Aloin laskea, minkä ikäinen silloin 9-vuotias Viivi olisi 15 vuoden päästä. Poikani Alexander oli 20-vuotias. Hän pärjäisi jo ilman minua.
