Apu

Keuhkoahtaumaa sairastava Kajn tupakointi loppui kerrasta



Keuhkoahtaumaa sairastava Kajn tupakointi loppui kerrasta

Kaj Pirhonen poltti puoli miljoonaa savuketta, ennen kuin hänellä todettiin keuhkoahtaumatauti. Tupakointi loppui kertalaakista.
Teksti Apu-toimitus
Kuvat Kari Kaipainen

Kaj Pirhonen anasti ensimmäiset savukkeensa isänsä tupakka-askista. Kun poika jäi kiinni, isä totesi, että vaikka hän itse tupakoi, hän ei kustantaisi 13-vuotiaan savukkeita. Tämän pitäisi ostaa omat tupakkansa – sitten kun alkaisi tienata. Pari vuotta myöhemmin Pirhonen sai ensimmäisen tilinsä, ja ensimmäinen ostos oli savukerasia.

– Siitä se alkoi. Tupakkaa kului enemmän kesällä, kun olin töissä, mutta talvella minulla ei ollut varaa ostaa sitä yhtä usein. Polttaminen kuitenkin jatkui, ja laskujeni mukaan olen polttanut elämäni aikana kaikkiaan puoli miljoonaa savuketta. Enempää eivät keuhkoni kestäneet, sanoo keuhkoahtaumatautidiagnoosin vuonna 2002 saanut Pirhonen.

Aluksi tupakointi ei näkynyt kuin yskänä, joka vaivasi etenkin talvella ulkona jalkapalloa pelatessa. Pirhonen ei kuitenkaan huolestunut. Hän kuvitteli, että kun liikkuu paljon, keuhkot puhdistuvat itsestään. Takavuosina polttamista ei liioin tuomittu, vaan se oli miehisyyden merkki. 

– Tupakkaa mainostettiin näyttävästi, ja tuntui siltä, että kaikki polttivat. Työpaikoillakin poltettiin vapaasti, mikä lisäsi minun sauhutteluani.

Kaj Pirhosesta kuntoilu on keuhkoahtaumataudin tärkein lääke. Hän käy uimahallissa vähintään kahdesti viikossa.

Olo alkoi huonontua vasta 15 vuotta sitten. Tuolloin Pirhonen pyöritti elintarvikekioskia ja teki töitä 70 tuntia viikossa. Liikunta oli jäänyt kokonaan, ja ruokavalio muuttunut epäterveelliseksi. Tupakkaa kului paljon: Pirhonen poltti aina tilaisuuden tullen kioskin keittiössä liesituulettimen alla.

– Lopulta olin niin väsynyt, että minun piti panna pitkäkseni kioskin lattialle kesken päivän. Mahduin siihen juuri ja juuri, kun jalkani olivat vessassa. Maatessani vaimoni siivosi kioskin, täytti ketsuppipullot ja teki seuraavan päivän salaatit. 

Pirhonen oli valittanut vetämätöntä oloaan lääkärille, ja jo vuotta aiemmin hänen keuhkoistaan oli otettu näyte. Siinä oli todettu erittäin vähäinen määrä asbestia. Tupakoinnin lopettamista oli suositeltu yskän takia.

– Pelkkä ajatuskin nostatti tuskan hien otsalle, mutta jäi silti muhimaan.

Keväällä 2002 Pirhosen kunto romahti. Hän väsyi pienimmästäkin ponnistuksesta, minkä takia hän lähinnä makasi sängyssä. Kun hän nousi ylös ja käveli keittiöön kuoriakseen kaksi perunaa, syke pomppasi 124:ään.

– Toukokuun toisena lauantaina ostin viimeisen tupakka-askini. Samalla reissulla kävin apteekissa ja hankin nikotiinilaastareita. Läiskäisin laastarin rintaani ja panin tupakat kirjahyllyyn. Näin saisin ne heti käsiini, jos en pystyisi olemaan polttamatta.

Pirhonen kuitenkin pystyi. 

– Olennaisinta onnistumisessa oli se, etten tehnyt lakkoa, vaan lopetin. Käytin laastaria tukenani kolme kuukautta. Sen jälkeen minulla oli taskussani pastillirasia. Näin käsi ei kaapaissut tyhjää, kun työnsin sen taskuun. 

Diagnoosin keskivaikeasta keuhkoahtaumataudista Pirhonen oli saanut hieman aiemmin työkyvyn ylläpitokuntoutuksessa. Tuolloin kunto oli niin huono, että jo ennen kuin hän alkoi polkea kuntopyörää, lääkäri pyysi häntä lopettamaan. Keuhkojen toimintaa mittaava spirometriatutkimus kertoi, että hänen keuhkotuuletuksestaan oli jäljellä 68 prosenttia.

– Diagnoosi tuntui helpotukselta. Viimeinkin selvisi, mikä minua vaivasi.

Hengitysoireita lievittävä lääkitys alkoi saman tien. Siitä ja eritoten tupakan tumppaamisesta on ollut Pirhoselle suurta hyötyä. Nyt henki kulkee paremmin, ja mies kestää myös rasitusta tiettyyn pisteeseen saakka.

– Pystyn harrastamaan taas liikuntaa ja käyn säännöllisesti voimistelemassa, vesijumpassa ja keilaamassa sekä pelaamassa boccea. Olen vahvasti sitä mieltä, että kuntoilu on tähän tautiin parasta lääkettä. Arvelisin, että nyt kuntoni ei ole paljon huonompi kuin keskiverrolla samanikäisellä. 

Pirhonen ei ole kuitenkaan säästynyt taudin pahenemisvaiheilta. Hän on ollut sairaalassa keuhkokuumeen takia kolmesti. Toissa kesänä – joka oli kuuma – hänen munuaistensa toiminta heikkeni väliaikaisesti pääasiassa liian vähäisen nesteytyksen takia niin, että hänelle suunniteltiin munuaisen siirtoa. Siirtoa ei onneksi tarvittu, sillä nesteytys alkoi purra ja munuaisten toiminta palautui.

– Minulla on diabetes, joka on yleinen keuhkoahtaumataudin liitännäissairaus. Diabetes on munuaisille rasitus, jonka takia nestetasapainosta huolehtiminen on tärkeää. Tämänkin opin kantapään kautta.

Työkyvyttömyyseläkkeelle nyt 66-vuotias Pirhonen pääsi pian diagnoosin jälkeen. Hän ei kuitenkaan lekottele laiskana, vaan on juoksupoikana vaimonsa firmassa. Lisäksi hän puuhaa aktiivisesti Keski-Uudenmaan Hengitysyhdistyksessä muun muassa tupakkavastaavana.

– Haluan omien kokemusteni kautta auttaa ja tukea muita tupakoinnin lopettamisessa. Haluaisin myös esimerkilläni vakuuttaa nuoret siitä, ettei kannata alkaa tupakoida. Kierrän kouluja ja oppilaitoksia ja kerron, miten minulle kävi. Työtä on paljon, sillä seitsemäsluokkalaisista 25 prosenttia kokeilee tupakointia tai aloittaa sen.

Keilaaminen nostaa sopivasti sykettä. – Hengästymistä ei saisi pelätä, koska siitä on keuhkoahtaumapotilaalle hyötyä, Kaj Pirhonen sanoo.

Sairaudestaan huolimatta Pirhonen elää normaalia arkea. Siihen kuuluu pyörätuolissa istuvan veljen auttaminen ja käyminen tämän kanssa jalkapallo-otteluissa. Muita rajoitteita ei ole kuin se, ettei hän saa lentää ilman lääkärin lupaa. 

– Tulevasta en luonnollisesti tiedä, mutta olen hyvällä mielellä. Toistaiseksi on riittänyt, että keuhkoni kuvataan kahdesti vuodessa ja tilannettani seurataan koko ajan. Toivon tietysti, että tauti ei pahene ja saan viettää eläkepäiväni mahdollisimman tervee­nä. ●

Vähintään joka kolmas tupakoitsija sairastuu

Keuhkoahtaumataudissa on kyse pitkäaikaisesta keuhkoputken limakalvojen tulehduksesta, joka aiheuttaa keuhkoputkien osin palautumatonta supistumista. Tavallisesti ensiksi ahtautuvat pienet hengitystiet.

Osalla sairastuneista on myös keuhkolaajentuma ja osalla astma. Lisäksi keuhkoahtaumatautiin kytkeytyy liitännäissairauksia, kuten sydänsairaudet, diabetes ja uniapnea.

– Keuhkoahtaumataudin suurin yksittäinen aiheuttaja on tupakointi. Arvioidaan, että joka kolmas tupakoitsija sairastuu siihen jossakin vaiheessa. Tyypillinen potilas on yli 45-vuotias mies, joka on tupakoinut varusmiesajasta asti vähintään askin päivässä, kertoo keuhkotautien ylilääkäri Tuula Toljamo Lapin keskussairaalasta.

Riski on sitä suurempi, mitä varhemmin tupakointi on aloitettu, mitä enemmän poltetaan ja mitä kauemmin on poltettu. Tupakoinnin lisäksi altistavina tekijöinä pidetään sementtitehtaiden pölyjä, vilja- ja tekstiilipölyjä sekä hitsauksessa käytettäviä kaasuja.

– Myös jatkuva altistuminen passiiviselle tupakoinnille lisää riskiä.

Tyypilliset oireet, kuten yskä, lisääntynyt limaneritys ja rasitushengenahdistus, alkavat vähitellen. Pitkälle edenneeseen sairauteen voi liittyä palautumatonta keuhkorakkuloiden tuhoutumista ja keuhkojen ulkopuolisia ilmentymiä, kuten lihasmassan katoa, joka johtaa tahattomaan laihtumiseen. 

– Ensimmäisiä merkkejä ovat yleensä väsymys ja rasituksen siedon heikkeneminen. Sairastunut voi ihmetellä, onko tullut vanhaksi, kun ei enää jaksa.

Keuhkoahtaumataudin tärkein hoitomuoto on tupakoinnin lopettaminen. Se parantaa keuhkojen toimintaa ja katkaisee taudin pahenemisen. Tupakoinnin lopettaminen on myös taudin tärkein ehkäisykeino. Jos tautia ei vielä lopettamishetkellä todeta, se ei kehity sen jälkeenkään. 

– Jokainen tupakoitsija pelkää tupakkasairautta. Tupakoiva syyllistää herkästi itseään ja kantaa usein huonoa omaatuntoa. Siksi lääkärin puoleen kääntyminen on vaikeaa. Lääkäri ei kuitenkaan ole tuomari, vaan hänen tehtävänsä on auttaa. Tupakoinnissa ei ole kyse synnistä tai pahuudesta, vaan inhimillisestä heikkoudesta.

Keuhkoahtaumatautia sairastava hyötyy myös lääkehoidoista, joita ovat keuhkoputkia avaavat ja suojaavat lääkkeet, antibiootit ja kortisoni. Lääkkeiden avulla voidaan lievittää oireita ja vähentää pahenemisvaiheita. 

– Keuhkoahtaumatautia ei voida varsinaisesti korjata kokonaan, eikä keuhkojen toimintaa voida palauttaa täysin normaaliksi. Suurin osa sairastuneista pärjäilee kuitenkin tautinsa kanssa. Vaikeassa keuhkoahtaumataudissa voidaan harkita kotihappihoitoa.

Myös liikunta on tärkeä osa keuhkoahtaumataudin hoitoa. Se parantaa toimintakykyä ja vaikuttaa positiivisesti mielialaan. 

– Hengästymistä ei tarvitse pelätä. Se on keuhkoahtaumatautipotilaalle hyväksi, koska se parantaa keuhkojen tuuletusta ja nostaa samalla kestävyysliikunnan tasoa. 

Hoidosta huolimatta tautiin kuuluu yleensä pahenemisvaiheita. Tällöin potilas kokee hengenahdistusta myös levossa. Tilaan liittyy usein hengityksen vinkunaa sekä tavallista enemmän yskää ja ysköksiä. Potilas voi tarvita sairaalahoitoa, ja lisähapen tarve kasvaa.

– Pahenemisvaiheen laukaisee usein uudelleen alkanut tai yhä jatkuva tupakointi, flunssa tai keuhkokuume.  Potilaille suositellaankin influenssa- ja keuhkokuumerokotuksia. 

Yleinen kansantauti

Keuhkoahtaumatauti on maailman neljänneksi yleisin kuolemaan johtava sairaus. Suomessa sairastuneita on noin 200 000. 

Kroonistunutta keuhkoputkentulehdusta voidaan pitää jossain määrin keuhkoahtaumataudin esiasteena. Sitäkin sairastaa noin 200 000 suomalaista.

Suurin riski sairastua on nuorena tupakoinnin aloittaneilla ja 20 askivuotta tai enemmän polttaneilla. 20 askivuotta tarkoittaa yhtä askia päivässä 20 vuoden aikana tai kahta askia päivässä 10 vuoden aikana. Joillakin jo 10 vuoden tupakointi voi johtaa tautiin alle 30-vuotiaana.

Enemmistö sairastuneista on miehiä, mutta naiset sairastuvat miehiä herkemmin.

Teksti: Maarit Vuoristo

Lue lisää keuhkoahtaumataudista: Terve.fi

Julkaistu: 25.11.2015