Apu

Suomen lumoavat kesäyöt ovat täynnä kauneutta – ja kuhisevat elämää, kun yöperhoset, kiiltomadot ja hirvet lähtevät liikkeelle

Suomen lumoavat kesäyöt ovat täynnä kauneutta – ja kuhisevat elämää, kun yöperhoset, kiiltomadot ja hirvet lähtevät liikkeelle
Yöttömien öiden aika on käsillä. Suomalaiset eivät aina muistakaan, kuinka taianomaisia valoisat kesäyöt voivat olla. Ulkomaalaiselle niitä on vaikeaa selittää. Vaalea ja lämmin yö on koettava itse.
Julkaistu: 16.6.2022

Monina kesinä Lappi saattaa olla hetken aikaa koko Euroopan lämpimimpiä paikkoja. Tuntuu epätodelliselta, että pohjoisimmassa Suomessa voi olla yhtä lämmintä kuin päiväntasaajalla sijaitsevissa trooppisissa maissa, ja lämpimämpää kuin vaikka eteläisessä Espanjassa.

Selitys tälle ilmiölle löytyy maapallon kierrosta, tarkemmin sanottuna akselin kallistuskulmasta.

Maapallo ei pyöri akselinsa ympäri kohtisuorassa aurinkoon nähden, vaan pallomme on melko voimakkaasti ”vinossa”. Tarkkaan ottaen kallistuskulma on noin 23,5 astetta. Se on varsin paljon, kun muistetaan, että 90 astetta on suorakulma.

Maapallon kallistus aiheuttaa vuodenaikojen vaihtelut – ja ne ovat sitä voimakkaampia, mitä lähempänä ollaan etelä- ja pohjoisnapaa.

Ilmastollinen vastakohta napa-alueille on tropiikki, joka ulottuu noin tuhat kilometriä päiväntasaajan molemmille puolille: siellähän aurinko on läpi vuoden suunnilleen samassa asennossa, ja lämpötilat pysyvät tasaisesti noin 25–33 asteessa. Vähäiset vuodenaikojen vaihtelut syntyvät lähinnä sadekausista.

Kuutamon valaisema valkolehdokki kukkii kesällä ja tuoksuu erityisen ­voimakkaasti öisin.

Pohjois-Suomessa talvi on pitkä ja kesä lyhyt, mutta muutaman kiihkeän kuukauden ajan aurinko paistaa korkealta ja kovaa.

Etelämpänä Suomessa ei ole yötöntä yötä siinä merkityksessä, että aurinko ei ollenkaan laskisi taivaanrannan taakse. Mutta vaaleita etelänkin yöt ovat – pimeää ei tule ollenkaan noin kuukauden verran juhannuksen molemmin puolin.

”Yötön yö”. Jo tuon sanaparin lausuminen on lähes mahdotonta useimmille ulkomaankielisille, saati sen käsittäminen, miten taianomaisen tunnelman vaalea, lämmin yö pystyy loihtimaan. Se täytyy kokea itse.

Taivaanrannan väriloistoa pääsee ihailemaan pidempään

Moni luontokappale on toimeliaimmillaan yöllä tai hyvin aikaisin aamulla, jolloin ei ole niin suurta pelkoa joutua saalistetuksi kuin päivänvalossa.

Esimerkiksi mäyrä, supikoira ja kettu sekä hirvi liikkuvat enimmäkseen hämärässä. Kiiltomatoa ei edes löydä päivällä, koska sen lamppu on sammuksissa.

Kiehtovimpia kesäyön otuksia ovat isot yöperhoset. Kiitäjät pörräävät kolibrimaisesti ja imevät mettä voimakkaasti tuoksuvista kukista, kuten syreeneistä ja valkolehdokeista. Kehrääjiä ­puolestaan näkee öiseen aikaan parhaiten houkuttelemalla niitä valolla; kehrääjä­perhoset kun eivät käy kukilla.

Moni eläin on toimeliain yöllä, jolloin ei ole yhtä suurta vaaraa joutua ­saaliiksi kuin päivällä.

Kesäyönä taivaanranta voi olla ­pitkään kauniiden värien peitossa auringon noustessa ja laskiessa hitaasti. Värit johtuvat ilmakehässä olevasta pölystä ja muista epäpuhtauksista: kun aurinko on horisontin alapuolella, ilmakehä päästää auringonvalosta läpi vain pitkäaaltoisen, punertavan valon.

Äänimaailmasta vastaavat yölaulaja­linnut, jotka aloittavat livertelynsä touko-­kesäkuun vaihteessa. Tunnetuin niistä on satakieli, mutta myös kerttusten ja sirkkalintujen laulu kuuluu kauas.

Viita- ja luhtakerttuset päästelevät ­teräviä kirskahduksia, rätinää ja vihellyksiä sekä huilumaista lurittelua.

Suomen kesäyössä taituroivat kulta­kurkut osaavat matkia muita lintuja, ja ­talvehtimisalueillaan Afrikassa ja Aasiassa ne oppivat laulutaitoja paikallisilta laulu­linnuilta. Viitasirkkalintu pitää jatkuvaa, hepokattimaista säksätystä.

Isot yöperhoset pörräävät kolibrimaisesti imiessään kukista mettä.

Kehrääjän surina kuuluu sisälle asti

Kehrääjä on erikoinen, oman ­heimonsa muodostama lintu, jonka hypnoottinen surina kantautuu satojen metrien ­päähän tyynessä kesäyössä. Jos kehrääjän onnistuu näkemään, sitä saattaa luulla käeksi tai varpushaukaksi.

Omassa kodissani Nurmijärvellä kehrääjän ääni kuuluu kesä-heinäkuun öinä sisälle asti. Asumme mäntyvaltaiselle ­kallioisella mäellä, jollainen on kehrääjän suosimaa maastoa. Kehrääjä ei elä kovin pohjoisessa, koska siellä liian valoisat yöt vaikeuttavat saalistusta.

Kesäyön tuoksu on täyteläisen pehmeä ja raikas. Kun ilma päivään verrattuna hieman viilenee, niittyjen ja vesistöjen ylle nousee usvaa. Se kerääntyy kasteeksi ­kasvien ­pinnalle ja jähmettää useimmat hyönteiset paikalleen.

Tämäkin on sellainen asia, jonka voi kokea vain pohjolassa. Asuin kerran ­perheeni kanssa puoli vuotta Australian Queenslandissa, jossa kyllä on miellyttävä ilmasto ja sademetsiäkin. Maa on kuitenkin enimmäkseen kuivaa aavikkoa, ja sen ­tuntee keuhkoissaan.

Kun elokuun lopulla palasimme takaisin Suomeen, jo Helsinki-Vantaan lentokentällä koneesta ulos astuessani huomasin, kuinka vehreää ja raikasta täällä ­pohjoisessa onkaan.

1 kommentti