Apu

Lapsena Kerttu Kotakorpi yritti pelastaa seinään lentäneitä lintuja ja lämmitti niitä villapaidassaan: ”Oli musertavaa, jos lintu kuoli käsiin, muistan sen vieläkin”

Lapsena Kerttu Kotakorpi yritti pelastaa seinään lentäneitä lintuja ja lämmitti niitä villapaidassaan: ”Oli musertavaa, jos lintu kuoli käsiin, muistan sen vieläkin”
Meteorologi Kerttu Kotakorven vahvoihin lapsuudenkokemuksiin kuuluvat ukkoset. Ne eivät pelottaneet, päinvastoin. Kun ukkossateet nostattivat vettä kodin viereiselle tielle, piti vetää kumpparit jalkaan ja mennä kahlaamaan.
Julkaistu: 27.12.2021

Entä jos joku loukkaantuu? Tai kuolee? Miten ja millä äänensävyllä sellaisesta voi kertoa television säälähetyksessä?

Kerttu Kotakorpi katseli ulos Ylen Mediatalon ikkunoista. Tuuli heitteli työmaaroskaa, puhuri oli painanut pihan lipputangot kaarelle.

Oli elokuun 12. vuonna 2017. Suomen päälle työntyi etelästä rajuilma, joka oli aiheuttanut tuhoja etelämpänä Manner-Euroopassa. Vielä työvuoron alussa oli ollut epäselvää, mihin kohtaa Suomen rannikkoa tuulet iskisivät, ja millä voimalla. Usein myrskyt laantuvat ylittäessään Suomenlahden.

Ei tällä kertaa.

Kun tuulet olivat saavuttaneet Hangon mittarit, oli selvää, että niiden voima oli kova, ja ne etenivät nopeasti – kohti Helsinkiä. Jälkeenpäin rajuilma nimettäisiin Kiiraksi.

Lammassaaren pitkospuut

Taivaansini. Sininen hetki. Iltarusko. Aamun sarastus. Taivaan sävyille on monia romanttisia nimiä. Nyt väri on lonkeronharmaa. Koillista tuulta kahdeksan metriä sekunnissa, –5 astetta, tuntuu kuin –13 astetta, sääennuste kertoo.

Meteorologi Kerttu Kotakorpi kävelee Helsingin Lammassaaren pitkospuilla. Ympärillä kaislikko kasvaa yli miehenkorkuisena. Sen sisällä on kuin simpukassa. Ainoa korviin kantautuva ääni on kohina, joka syntyy, kun tuuli helistää kuivia, keltaisia korsia.

Ensimmäinen kerta, kun täällä ei ole muita, Kotakorpi sanoo. Lammassaari ja ympäröivä Vanhankaupunginlahti ovat varsinkin korona-aikana pursunneet kävijöitä.

Ne ovat myös Kotakorven suosikkeja kotikaupungissaan. Hän pitää merenrannoilla ja metsiköissä kiertelystä. Luonnossa voi vain olla ja hengittää raikasta ilmaa. Jos metsään ei pääse vähään aikaan, sinne tulee ikävä.

Ruovikon äänimaailmaa esittelevästä opastetaulusta katsoo lintu, jolla on osuva nimi: viiksitimali.

Kuvitetun hahmon pää on harmaa, ja molemmilta puolilta nokka laskeutuvat mustat kuviot, jotka tuovat mieleen pitkät, roikkuvat viikset.

– Kung-fu-hahmo, Kotakorpi sanoo.

Idea lintuharrastukseen tuli äidiltä

Kotakorpi aloitti lintubongauksen kolmisen vuotta sitten. Idean hän sai äidiltään. Tämä oli päättänyt osallistua Suomen BirdLifen haasteeseen, jossa bongataan sata lintulajia vuoden aikana.

Kotakorpikin innostui. Suomen lintuja olisi kiinnostava oppia tuntemaan paremmin, muitakin kuin perusharakat, varikset ja varpuset. Samalla saisi hyvän lisäsyyn ulkoilla.

Ensimmäisenä vuonna lajeja kertyi 96.

Kuluvana vuonna havaintoja on kertynyt enemmän. Tuorein bongaus on viikon takaa Lammassaaren lähistöltä Viikistä. Kotakorven laji numero 127 oli juuri ruovikoiden kung-fu, viiksitimali. Ympäröivä Vanhankaupunginlahti on Helsingin parhaita lintupaikkoja, ja täällä on koko Suomen suurin viiksitimalikeskittymä.

– Olin halunnut nähdä sen, ja nyt vihdoin näin.

Kotakorpi on arkibongaaja. Hän havainnoi lintuja töihin ja muualle polkiessaan. Pyörällä hän kulkee kesät talvet. Vapaapäivänä Kotakorpi saattaa lähteä luontoretkelle kaupungin sisällä, esimerkiksi Lammassaareen.

”Linturetki on sanana sellainen, josta tulee mieleen kevään se vaihe, kun kaivetaan pyörät esiin.”
Kerttu Kotakorpi

Kotakorpi ei reissaa harvinaisuuksien perässä. Paitsi syyskuussa, kun Viikkiin lensi harvinainen vieras, siperianlepinkäinen. Sen Kotakorpikin kävi lopulta varta vasten bongaamassa. Tunnistamisessa hän sai apua toisilta bongareilta.

– En olisi sitä lepinkäistä nähnyt, jos joku ei olisi osoittanut, että se on tuolla koivussa.

Sellaisia bongarit Kotakorven kokemusten perusteella ovat: mahtavia tyyppejä, jotka ovat aina valmiina auttamaan aloittelijaa ja neuvomaan, mistä jonkun lajin tunnistaa, mihin pitää kiinnittää huomiota.

– Maailma olisi parempi paikka, jos kaikki olisivat lintubongareita.

Lammassaari on bongausta harrastavan Kotakorven suosikkipaikkoja Helsingissä. Ympäröivällä Vanhankaupunginlahdella on tehty havaintoja jopa yli 300 lajista.

Kiira-myrsky ei unohdu

Kerttu Kotakorpi on 13 vuoden ajan kertonut meille televisiossa, onko huomenna hallaa, hellettä tai myrskyä.

Vuoden 2017 elokuun Kiira-rajuilma jäi historiaan yhtenä Suomen merkittävistä myrskyistä. Kukaan ei onneksi kuollut tai loukkaantunut. Päivästä voi siksi nyt sanoa, että oli hienoa saada olla töissä juuri silloin.

– Se oli sellainen meteorologin kohokohta.

Sään ennustamisen lisäksi Kotakorpi tunnetaan ilmastonmuutoksen tuntijana. Hän myös kirjoittaa ilmastoaiheista kolumnia Ylen verkkosivuille.

Vapaa-ajallaan Kotakorpi on tavallisesti tarkka julkisuudesta, eikä ole halunnut antaa itsestään haastatteluja. Ilmastonmuutoksesta puhumisen kohdalla hän on tehnyt poikkeuksen. Kotakorvelle ihmisten herätteleminen ilmastokriisin vakavuuteen ja toimintaa on yksi elämän tärkeistä asioista.

Viime maaliskuussa Kotakorvelta ilmestyi Suomen Luonto 2100 -niminen ilmastonmuutoksesta kertova tietokirja.

Arkikeskustelussa sää ja ilmasto menevät helposti sekaisin. Pakkasten ei tarvitse kestää monta päivää, kun joku jo kysyy, onko ilmastonmuutos peruttu.

– Sää on se, mitä sinulla on tänään päällä, ja ilmasto se, mitä sinulla on vaatekaapissasi eli keskimääräinen sää kaikista säistä, mitä on ollut, Kotakorpi tiivistää sään ja ilmaston eron.

Kun meteorologeista tulee ärsyttäviä

Kun Kotakorpi ennustaa säätä televisiossa, hänen työnään on kertoa olennaisimmat seuraavan kolmen päivän säästä. Yle uutisten kello 20.30 lähetyksessä aikaa on kaksi minuuttia. On valittava, mitä kerrotaan.

– Yritämme miettiä, mitkä ovat kulloinkin merkittävimpiä ennusteeseen liittyviä asioita.

Onko se vaikka kylvö, ajokeli vai piknikkisäät.

Suurimmat ennustusvirheet sattuvat yleensä talvisin. Lämpötila voi heittää 15 asteella, jos yön pilvisyyden ennustaa väärin. Tosin pakkasyön lukemat eivät kiinnosta ihmisiä yhtä paljon kuin keväthallat tai kesähelteet.

Suomalaisten odotukset kohdistuvat kesään. On lomat ja täydet tapahtumakalenterit. Juhannus on jokavuotinen pettymyksen tai riemun aihe.

– Kesällä korostuu, että ei vain ole olemassa sellaista säätä, mikä olisi kaikille kiva.

Jos sataa tai on kylmä, se on huono. Jos on helle, sekään ei kaikkia ilahduta.

– Ihmiset saattavat olla tosi vihaisia, että miksi puhutte positiiviseen sävyyn kuumuudesta.

Kotakorpi on ammattilainen, mutta kesäsään ennustaminen jännittää välillä. Kesällä sää ohjaa paljon sitä, mitä ihmiset tekevät. Pienistä sadekuuroista tulee isoja, jos on tiedossa ulkojuhla. Kotakorven sanat sääkartalla voivat vaikuttaa tapahtumien kävijämääriinkin.

– Kyllä sitä väkisinkin miettii, ettei kauheasti maalailisi piruja seinille. Tuntuu, että on aika iso vastuu siitä, miten ihmiset käyttäytyvät kesällä.

– Jos puhutaan vaikka juhannuskokkojen sytyttämisestä, kyllä sitä tietysti haluaa kauheasti painottaa sitä, että älkää nyt sytyttäkö niitä metsäpaloja.

Kun huonot kesäsäät vain jatkuvat, Kotakorpi on huomannut, että ihmisten ärsytys kasautuu. Palautetta alkaa tulla kaikesta, mikä on pielessä.

– Että yhtäkkiä meteorologit ylipäätään ovat tosi ärsyttäviä.

Lapsuuden maisemat

Merenranta on Kotakorven lapsuusmaisema. Hän syntyi Vaasassa.

– Merenrantakaupungissa asuminen on aika moniulotteista. Siellä tuulee, meri tuoksuu ja vaikuttaa säähän ympäri vuoden.

Perhe mökkeili, marjasti, sienesti ja teki retkiä päiväseltään. Kotakorpi viihtyi luonnossa. Talvella hiihtoretkelle pakattiin mukaan appelsiinia ja suklaata. Kotakorven mielestä ne kuuluvat edelleen ehdottomasti hiihtämiseen.

Linturetketkin olivat perinne.

– Linturetki on sananakin sellainen, josta tulee mieleen se kevään vaihe, kun on vielä vähän viileää, jäätä ja lätäköitä maassa ja kaivetaan pyörät esiin, Kotakorpi sanoo.

– Olen kasvanut siihen, että ulkoilu mukailee vuodenkiertoa.

Kerttu Kotakorpi pyöräilee töihin kesät talvet. Lomillaan hän saattaa lähteä vaeltamaan. Viimeisimmän vaelluksensa hän teki kesällä Hetta–Pallas-reitillä.

Lapsena Kotakorpi koetti pelastaa seinään lentäneitä lintuja yhdessä ystäviensä kanssa. Tarjosi niille itikoita ja vettä, lämmitti villapaidassa.

– Oli hirveän musertavaa, jos lintu kuoli käsiin, muistan sen vieläkin.

Kuolleet haudattiin ja risuista laitettiin risti.

Vahvoihin lapsuudenkokemuksiin kuuluvat myös ukkoset. Kerttua ei pelottanut, vaikka hän ei ollut vielä kouluiässäkään. Ukkoset olivat mahtavia ja kiinnostavia. Kun ukkossateet nostattivat vettä lapsuudenkodin viereiselle tielle, Kotakorpi laittoi kumpparit jalkaan ja meni kahlaamaan. Kotakorpi muutti teini-iässä perheensä kanssa Lahteen. Siellä ukkosia tuntui olevan erityisen paljon.

– Ehkä niitä oli paikallisesti paljon Salpausselän vuoksi.

Meteorologian Kotakorpi keksi lukiossa yliopiston opinto-oppaita selatessaan. Hän oli hyvä matematiikassa ja luontoasiat olivat läheisiä. Ilmastonmuutosta oli käsitelty koulussa ja se kiinnosti.

– Ajattelin, että tämähän olisi mun juttu. Säätä joka päivä ja kyljessä ilmastoasia.

Kotakorpi aloitti opiskelut Helsingin yliopistossa 2006 ja työt televisiometeorologina 2008.

Ilmastonmuutosta ja Suomen luontoa käsittelevän kirjan kirjoittamisen jälkeen Kotakorpi on alkanut arvostaa myös ympäristöjä, jotka eivät aiemmin ole olleet yhtä rakkaita.

Millainen on meteorologin ihannesää?

Lammassaaressa taivaalta tiputtaa lunta. Kylmä viima puskee vaatteista läpi, niin että Kotakorpi lyö rukkasia yhteen.

Ei ole Kotakorven ihannesää. Sellainen olisi +27 ja aurinkoa. Kotakorpi palelee helposti.

Kellertävien ja ruskeiden sävyjen täyttämää maisemaa peittää paikoin valkea kuura. Pitkospuiden vieressä pensaikossa odottaa kuitenkin yllätys.

Pajunkissoja!

Yhdestä poikkeavasta tapahtumasta tai säätilasta ei voi vielä päätellä, että ilmasto on muuttunut.

"Ilmasto, jossa nyt elämme nyt, ei ole sama, joka se on ollut viimeiset 30 vuotta. Se on jo muuttunut."
Kerttu Kotakorpi

Meteorologin työssä siitä ovat todisteena mittaukset. Ilmastonmuutos on jo käynnissä Suomessakin.

– Ilmasto, jossa nyt elämme nyt, ei ole sama, joka se on ollut viimeiset 30 vuotta. Se on jo muuttunut.

Viime kesä jäi Kotakorvelle mieleen. Eteen tuntui vyöryvän sääkatastrofi toisensa perään maailman joka kolkasta. Saksan tulvat, Kanadan hirmulämpötilat, Etelä-Euroopan, Kalifornian ja Siperian historialliset metsäpalot, Kiinan kaikkien aikojen tulvat…

Paljon historiaa ja ennätyksiä. Suomessakin kolmenkymmenen asteen lämpötiloja päivästä toiseen.

– Eihän sellaista vain ole, Kotakorpi sanoo.

– Ammattilaisena ja asiantuntijana tulee olo, ettei ole enää sanoja, joilla niistä voisi kertoa.

Lintuja tarkkaillessaan Kotakorpi on pannut merkille linnuston muutoksen. Esimerkiksi aiemmin Suomessa yleiset lajit, hömötiaisen ja töyhtötiaisen, Kotakorpi on onnistunut bongaamaan vain yksittäisiä kertoja.

– Muutokset ovat tapahtuneet ihan muutamassa vuosikymmenessä.

Hän on juuri lukenut tutkimuksesta, että Euroopasta on kadonnut 600 miljoonaa lintua – jopa varpuset ovat vähentyneet paljon.

– Aivan järkyttävän isoja numeroita.

Viime talvena Kotakorpi meni useana päivänä aamuvuoron jälkeen Helsingin Keskuspuistoon kävelemään vain ihaillakseen maagisen kauniita, lumisia puita. Ne ovat Helsingissä harvinaisia.

Kirja ilmastonmuutoksen vaikutuksista

Kun Kotakorven kirjoittama, ilmastonmuutoksen vaikutuksista kertova kirja Suomen Luonto 2100 julkaistiin viime maaliskuussa, moni harmitteli hänelle, että sen ilmestyminen osui niin hienoon talveen.

– Että olisi ollut parempaa mainosta kirjalle, kun olisi ollut vesitalvi, Kotakorpi sanoo.

Silti viime talvi oli Helsingissä kuukautta lyhyempi kuin sen kuuluisi olla.

– Se alkoi vasta tammikuussa. Ihmiset eivät enää edes huomaa sitä. Riittää, että meillä on talvi tammi–helmikuussa, niin ihmiset ovat että vau, siistiä.

Kirjassaan Kotakorpi selvitti tutkimustietoon perustuen, mitä ilmastonmuutoksesta seuraa meille suomalaisille ja Suomen luonnolle. Miltä lajisto ja elinympäristöt näyttävät täällä vuosisadan lopulla? Tuleeko vielä lumisia talvia?

– Paljon puhutaan aavikoitumisesta, napajäätiköistä ja merenpinnan noususta. Ne ovat tosi merkittäviä asioita, mutta myös ihmisille kaukaisia. Halusin kirjoittaa niistä asioista, jotka ovat ihmisten takapihoilla.

Vuosi 2100 kuulostaa kaukaiselta, mutta tänä vuonna syntyneet vauvat ovat silloin kahdeksankymppisiä.

Eniten tulevina vuosikymmeninä muuttuvat nykytiedon valossa juuri talvet. Vuosisadan lopussa vettä sataa paljon nykyistä enemmän. Varsinkin Suomen etelä- ja länsiosissa talvet lämpenevät niin, ettei selkeää pakkas- ja lumijaksoa välttämättä enää tule.

Pohjoisessa Suomessa lunta vielä saadaan, mutta sen tulo siirtyy.

– Tiedämme kaikki, miten iso ero siinä on, kun päivä lyhenee, jos lumi tulee vaikka kuukautta myöhemmin.

"On lajeja, jotka tulevat Suomesta kerta kaikkiaan katoamaan tai kuolemaan kokonaan sukupuuttoon, koska ei ole muuta vaihtoehtoa."
Kerttu Kotakorpi

Valkeaa joulua odottaville Kotakorpi on jo usean vuoden sanonut, että joulumieltä kannattaa yrittää alkaa hakea muista asioista. Lumentuloon kun ei voi vaikuttaa. Ilmastokriisi muuttaa Suomen luontoa laajalti. Kotakorpea surettaa erityisesti se, että pohjoisia lajeja voi kadota kokonaan ilmaston lämmetessä.

– Jotkut niistä pystyvät siirtymään vielä pohjoisemmaksi. Mutta sitten on lajeja, jotka tulevat Suomesta kerta kaikkiaan katoamaan tai kuolemaan kokonaan sukupuuttoon, koska ei ole muuta vaihtoehtoa.

Suomalaisista luontotyypeistä uhanalaisiksi käyvät Kotakorven mukaan esimerkiksi tunturilakien puuton tundra sekä palsasuot, joiden pitää routia.

– Ne ovat jo ehkä tulevina vuosikymmeninä Suomen luonnosta poistuvia luontotyyppejä.

Ihmisistä Kotakorpi ei niinkään ole huolestunut.

– Ihmisethän ovat ihan sopeutuvaisia. Mutta jos tajuaisimme asiat ajoissa, voisimme minimoida muutoksia, ja pääsisimme paljon helpommalla. Ja tietenkin säästäisimme mahdollisimman paljon luontoa.

Mitä käy pohjoiselle identiteetillemme, jos lunta ei enää tule? Onko Suomi enää arktinen maa? – No on meillä ainakin pimeää, jos ei muuta, Kotakorpi pohtii.

Katoavatko lumiset talvet?

Lammassaaren metsikössä sammalen verhoamat kivet ja kaatuneiden puiden rungot suorastaan hohtavat vihreää mullanruskeiden lehtien keskeltä. Kiipeämme lintutorniin, josta aukeaa jo jääpeitteen saanut lahti. Taustalla metsän takaa kohoaa Roihuvuoren vesitorni.

Viime talvena Kotakorpi meni useana päivänä aamuvuoron jälkeen Helsingin Keskuspuistoon kävelemään vain ihaillakseen maagisen kauniita, lumisia puita. Ne ovat Helsingissä harvinaisia, koska usein on tuulista tai lauhaa. Kotakorven ajatukset kävivät myös tulevassa.

– Metsässä mietin, onko mahdollista, ettei tällaista enää olisi.

Vielä kuka tahansa suomalainen voi milloin tahansa palauttaa mieleensä, miltä pakkaslumi kuulostaa askelten alla. Tai sen, miltä näyttää höyryävä hengitys katulampun valossa tai kuunvalo hangella.

Mitä käy pohjoiselle identiteetillemme, jos lunta ei enää tule? Onko Suomi enää arktinen maa?

– No on meillä ainakin pimeää, jos ei muuta!

Sitten Kotakorpi loiventaa.

– On aina joskus pakkasta, lunta ja jäätä tulevaisuudessakin jo pelkästään sijaintimme takia.

– En ole vegaani, mutta mietin vaihtoehtoja eniten päästöjä tuottavilla ruuille, kuten juustoille, Kotakorpi sanoo.

Tutkimustiedolla voi vaikuttaa

Jälkikäteen ajatellen Kotakorven ammatinvalinta osui kohdalleen. Juuri sopivaksi tähän aikaan.

– Voin tehdä töitä sen eteen, että voimme tehdä jotain tälle ilmasto-ongelmalle.

Kotakorpi pitää tärkeimpänä tehtävänään tutkimustiedon jakamista.

– Uskon, että voin vaikuttaa sillä enemmän kuin omilla valinnoillani.

Niitäkin Kotakorpi tekee. Pyöräilyn lisäksi hän yrittää minimoida kulutustaan. Lihansyönninkin hän on lopettanut.

– En ole vegaani, mutta mietin vaihtoehtoja eniten päästöjä tuottavilla ruuille, kuten juustoille.

Kun ilmastoahdistus iskee, Kotakorpi yrittää suunnata energiaansa toimintaan. Se onnistuu vaihtelevasti. Esimerkiksi Glasgow’n ilmastokokousta seuratessa olo oli välillä turhautunut.

– Ei voi olla näin vaikeaa, kun meillä on kaikki tieto olemassa.

Moni iso asia on mennyt ilmastonmuutoksen torjunnassa eteenpäinkin, esimerkiksi markkinoilla on tapahtunut muutos. Sellainen antaa toivoa.

Kotakorvesta myös tuntuu, että hän on tehnyt sen minkä pystyy.

– Tuli sitten mitä vaan, niin olen ainakin yrittänyt parhaani.

Kerttu Kotakorpi, 34

  • Mista tunnettu? Meteorologi Ylen säälähetyksissä.
  • Harrastukset: Lintubongaus, pyöräily, retkeily, kuntosali.
  • Ajankohtaista: Julkaissut tänä vuonna kirjan Suomen Luonto 2100 – Tutkimusretki tulevaisuuteen.
  • Parasta: Luonnossa oleminen. Se, että saa viettää aikaa luonnossa ja ladata akkuja. Se tuo hyvän mielen.

Kirjaudu ja lue
Haluatko lukea koko jutun?
Voit jatkaa lukemista kirjautumalla palveluun. Lukeminen on maksutonta.
Kommentoi »