Kenen tie vie naisten Superpesiksen finaaliin? Asiantuntija perkaa lähtökohdat: ”Jokainen neljästä jäljellä olevasta joukkueesta on potentiaalinen mestari”

Naisten Superpesiksen välierät käynnistyvät tänään. Runkosarja osoitti, että joukkueiden tasoerot ovat kaventuneet sarjassa. Välierissä pelaa selkeästi neljä parasta joukkuetta. Ja jokainen neljästä jäljellä olevasta joukkueesta on potentiaalinen mestari. Finaalipaikkaan vaaditaan kolme voittoa. Tamperelainen Manse PP on hallitseva mestari.

Seuraamme pesäpallokauden tapahtumat aina ratkaisuihin saakka. Lisäksi joka toinen maanantai Pesis-Kiuas kuunneltavissa Aitiossa ja Spotifyssa.

Porin Pesäkarhujen tasaisuus testiin – Lapuan Virkiän jokerikaksikko ratkaisevassa roolissa

Pesäkarhut on ollut kauden paras ja tasapainoisin joukkue. Porilaisten tilanne välierien alkaessa on sikäli hyvä, että heille riittää läpi kauden kestäneen vahvan tason säilyttäminen, kun vastustaja Virkiän on pystyttävä tasoaan nostamaan. Puolivälieräsarja Rauman Feraa vastaan oli lapualaisten kohdalta lupaava. Ensimmäistä kertaa kauden aikana pelissä oli nähtävissä vastauksia niihin odotuksiin, joita heille oli kauteen lähdettäessä ladattu.

Pori lähtee sarjaan hienoisena ennakkosuosikkina. Sen ulkopeli on ollut läpi kauden tasolla, joka riittää jopa mestaruuteen asti. Loistavaa kautta pelaavan lukkari Minttu Vettenrannan johdolla vastustajien sisäpeli on ollut todella ahtaalla. Porilaiset ovat antaneet juoksuja alle kolmen keskiarvolla ottelua kohden. Henkseleiden paukutteluun ei kuitenkaan ole varaa, sillä Lapuan jokerikaksikko Riina Kerola - Janette Lepistö on kovassa lyöntikunnossa ja takoivat puolivälierien neljässä ottelussa yhteensä 19 juoksua.

Virkiän löydettävä lääke nollatilanteeseen

Haastaakseen Porin lapualaisten pitää ratkaista sisäpelissään pari ongelmaa, joista ensimmäinen on nollatilanteen purkaminen. Tärkeimpien etenijöiden, Petra Kerolan ja Kaisa-Leena Saukon on parannettava ja mahdollistettava vireessä oleville Kaisa Peräaholle ja Charlotta Höglundille hyvät eväät takatilanteen rakentamiseen. Kentällemeno prosentti ei ole Lapuan juoksijoiden pääongelma, vaan ykköspalot. Vaihtoehtoina on liian usein ollut joko kentällemeno tai palo. Palo heti vuoron alkuun hankaloittaa merkittävästi pelin kuljettamista eteenpäin.

Pelinjohtaja Tomi Niskasen oivallus laittaa Charlotta Höglund kolmoseksi oli yllättävä, mutta toimiva. Höglund rakensi tilanteita lähes kolme kertaa neljästä ja oli Lapuan sisäpelin moottori puolivälieräsarjassa. Tästä päästään lapualaisten toiseen kehityskohteeseen. Kerola ja Lepistö löivät Feraa vastaan hyvän määrän juoksuja, mutta oli heillä tilanteitakin. Kerolan kotiutusprosentti 50 riittää jatkossakin, mutta joukkueen ykköstykkinä profiloituneen Lepistön pitää parantaa. Poria vastaan tilanteita ei tule niin paljon kuin edellisessä ottelusarjassa, joten 33% teho ei Virkiälle riitä. Lepistön kokemuksella parantaminen on mahdollista, jopa todennäköistä.

Porin kakkoskärki leventää koko joukkueen hartioita

Porin peli on ollut mallikasta myös sisäpelin osalta. Ensimmäinen puolivälieräottelu Vaasaa vastaan oli haastava, mutta kahdessa seuraavassa peli palasi totuttuun uomaansa. Ulkokentän taso ja pelin vaade ottavat ison harppauksen ylöspäin, kun Lapua tulee vastaan. Anni Heikkilä on erinomainen lukkari, vaikka tämä kausi ei ole näyttänyt vielä parasta Heikkilää. Vastustajat ovat oppineet pelaamaan häntä vastaan edellisten vuosien täydellinen dominointi on loistanut poissaolollaan. Heikkilä on kuitenkin juonikas pelaaja ja hänellä on varmasti takataskussa vielä käyttämättömiä temppuja porilaisten varalle.

Täysin haasteetonta Pesäkarhujen sisäpeli ei ole ollut, mutta kun ykköskärjen etenijät Johanna PIrskanen tai jokeri Elisa Pauna ovat päässeet kentälle, niin Linnan sisarukset Annika ja Emilia ovat rakentaneet takatilanteita hurjalla prosentilla. Porin suuri vahvuus viimeisimmissä otteluissa on ollut sen kakkoskärki Henna Jukan ja Eveliina Lämsän johdolla. Kaksikko pelasi alkukauden ykköskärjessä, mutta kantaa tällä hetkellä kakkoskärjessä vastuuta paremmin, kuin kilpasiskot missään muussa joukkueessa.

Ottelusarjan ratkaisu löytyy kotiutusosastolta. Mielenkiintoista on, että nykyisellä lyöntijärjestyksellä Emilia Linnalle ei kotiutuspaikkoja kovin paljon tule, vaan hänen tehtävänään on tehdä tilanteet. Linnan perässä Tiia Peltonen onnistui Vaasaa vastaa täydellisesti ja saa apuja kauden suurimmalta yllättäjältä, Lotta Nummikarilta sekä paikkansa Porin kokoonpanosta loppukaudella ottaneelta Henna Suomiselta. Joukkueita kokonaisuudessaan vertaillessa Lapuan kotiutusprosentti on alle 40, Porilla se on yli 50. Siinä saattaa olla tämän otteluparin ratkaisu.

Arvio: Porin hurmos ja varmempi ulkopeli tulee riittämään tässä sarjassa, jonka se tulee voittamaan 3-1.

Kärkikolmikot tekevät mitä haluavat: Jussittarien ja Mansen sarja venyy viidenteen otteluun

Tämän kauden esitysten perusteella Jussittaret on otteluparin selkeä ennakkosuosikki, mutta pelaajamateriaalia katsoessa Manse on jopa potentiaalisempi vaihtoehto finaaliin. Molemmilla joukkueilla on paljon vahvuuksia, heikkouksia ei niinkään.

Tässä välieräparissa vastakkain on kaksi valtakunnan parasta ykköskärkeä. Tasaisesti koko kauden pelanneen Jussittarien ykkösnyrkin muodostava Jenni Matola, Riikka Polso ja Maiju Mäntylä. Manse vastaa vähintään samantasoisella kolmikolla Ella Korpela, Saaga-Angelia Raudasoja sekä Virpi Hukka. Tilanteiden teko ei tule olemaan välieräsarjassa kummallekaan joukkueelle ongelma, vaikka vastassa on laadukkaat ulkokentät.

Joukkueiden kärjet ovat toimintatavoiltaan varsin erilaiset. Jenni Matola oli runkosarjan toiseksi paras menemään kentälle. Lisäksi hän on merkittävästi Ella Korpelaa nopeampi. 1-2-välillä ero on lähes kaksi kymmenystä eli noin 1,3 metriä. 2-3-välillä ero on vielä kymmenyksen suurempi. Korpela on kuitenkin kokenut pelaaja, eikä häntä syksyn peleissä huimaa. Mansen ykköskärjen vahvuus kuitenkin piilee kärkilyöntitilastossa kaksoisvoiton ottaneissa superpelaajissa, Raudasojassa ja Hukassa. Heidän lyöntivalikoimansa ja läpilyöntiuhkansa ovat omaa luokkaansa, eikä Korpelan nopeus ole este tilanteita tehdessä.

Jussittarien Polso ja Mäntylä pystyvät luottamaan enemmän kärkietenijänsä jalkoihin ja valitsemaan lyöntinsä sen mukaan. Etenkin Mäntylä kolmosena on kehittynyt ja hyödyntää vasemmalta lyömistään erinomaisesti. Lähtöpesän puolen kova rajalyönti ja vasurin koukkunäppi ovat olleet tällä kaudella hankalasti torjuttava lyöntipari, joka on saatellut Matolaa sekä Polsoa tehokkaasti pesältä seuraavalle. Mäntylän lyöntivalikoiman yksinkertaistaminen kertoo myös suuremmin Jussittarien pelin kehityksestä. Erno Tuomainen on pelinjohtajana yksinkertaistanut merkittävästi Jussittarien pelaamista. Ylimääräiset kikkailut ovat vaihtuneet tehokkuuteen niin sisä- kuin ulkopelissäkin.

Tolppalukkarit pistävät etenijät ahtaalle - luvassa pieniä vaihtolyöntejä

Tässäkin sarjassa kotiuttajat ovat suuressa roolissa. Jussittarien ykköstähti on kolme kertaa peräkkäin lyöjätilaston voittanut Aino-Kaisa Mantere. Osa Jussittarien hyvyyttä läpi kauden on kuitenkin ollut se, että Mantere on saanut merkittävästi apuja Silja Syrjälältä ja Matilda Niskakankaalta. Siri Eskolan pelikunto on pienoinen arvoitus, mutta Maija Vastamäki jokeripaidassa sekä Anna Ala-Kauhaluoma ja Lina Olenius yhdeksikössä takaavat sen, että palottomissa ajolähdöissä Jussittarien ulkokenttä ajetaan ahdinkoon.

Lukkaripelissä suurta eroa joukkueiden välille on vaikea löytää. Sekä Jussittarien Tea Santahuhta että Mansen Venla Tanhua ovat hyviä tolppalukkareita ja vaikeuttavat vastustajan kentällemenoa. Vaihtotilanteissa Tanhuan pelityyli on aavistuksen sähäkämpi ja hän rytmittää peliä paremmin, mutta Santahuhta pelaa rohkeammin taktisten väärien kautta. Lyhyiden haku on molempien heikkous, joten ottelusarjassa tullaan näkemään paljon pieniä, lukkarien vastuulle jääviä vaihtolyöntejä.

Etukenttä tuo Jussittarille edun, Manse vahvempi takakentällä

Siri Eskola ei ole viime aikoina pelannut ulkokentällä ja Johanna Ylöstalo on on nostettu yhdeksikköön. Se antaa etulyöntiaseman etukenttävertailussa Jussittarille. Linjapelaajissa ei joukkueiden välillä ole suurta eroa. Hanna Lammela Mansen linjassa ja Jenni Matola - Matilda Niskakangas-kaksikko Jussittarien puolella tulevat varmasti saamaan painetta takatilanteissa, kun kolmosella on joukkueiden nopeimpia etenijöitä. Takakentällä puolestaan Manse vetää pidemmän korren. Virpi Hukka ja Ella Korpela ovat pelanneet pudotuspelejä enemmän kuin suurin osa runkosarjaa. Jussittarien kopparipari Maiju Mäntylä- Anni Kotimaa on kestänyt odotettua paremmin ja etenkin Mantylä lähestyy jo koppareiden huippua. Kotimaa on pelannut hyvin, mutta on varmasti Mansen lyöntien kohde sarjan aikana.

Joukkueet ovat todella tasaisia ja ratkaisevia eroja on vaikea löytää. Molemmat hakivat runkosarjassa selkeän voiton vieraskentältä, joten siinäkin mielessä lähtökohta on ympäripyöreä.

Arvio: Edessä on pitkä sarja, jonka kauden tasaisesti pelannut Jussittaret kääntää itselleen voitoin 3-2.