Kelpaako suomalaiset kenellekään NHL-varaustilaisuudessa? – ”Poikkeuksellisen heikko varausluokka”

Vaikka tätä on jo toitotettu pitkään erinäisissä medioissa, tehdään se vielä kerran selväksi: tämä on suomalaisittain poikkeuksellisen heikko varausluokka. Paljon kertoo pelkästään se, että tilaisuutta edeltäneelle NHL:n vuosittain järjestämälle lähes sadan pelaajan testileirille kelpuutettiin ainoastaan yksi suomalaispelaaja. Luku on pienin koko tapahtuman historiassa. Onkin todennäköistä, että ensimmäistäkään suomalaispelaajaa ei varata kahden ensimmäisen kierroksen aikana, mahdollisesti jopa kolmen.

Kesällä 2007 varattiin yhteensä neljä suomalaispelaajaa, joka on toistaiseksi 2000-luvun heikoin suoritus. Uskon, että tuo määrä tullaan kyllä ylittämään, mutta lopullinen varattujen suomalaispelaajien lukema tulee silti lähes varmasti jäämään 2020-luvun alhaisimmaksi. Isossa roolissa varattujen suomalaispelaajien kokonaisluvun nostamisessa ovat sellaiset pelaajat, jotka eivät ole tänä vuonna varauskelpoisia ensimmäistä kertaa.

Tässä rankingissa on laitettu järjestykseen varausluokan kymmenen lupaavinta suomalaista kenttäpelaajaa. Ranking on tehty puhtaasti kirjoittajan omien näkemysten perusteella.

Kyseessä ei siis ole ennustus siitä, missä järjestyksessä pelaajat menevät todennäköisimmin varauspäivinä, vaan lista voi paikoin erota paljonkin NHL-konsensuksen kanssa. Hyvin suurella todennäköisyydellä kaikkia listalla olevia pelaajia ei varata, kun taas listan ulkopuolelta varataan todennäköisesti vähintään yksi suomalainen.

Maalivahteja ei ole otettu mukaan samaan rankingiin kenttäpelaajien kanssa, mutta heistä on erillinen yhteenveto artikkelin lopussa.

1. Max Westergård, VLH/OLH, Frölunda HC J20 (J20 Nationell)

Max Westergård on tässä vaiheessa kantanut ikäluokkansa lupaavimman suomalaishyökkääjän viittaa jo pitkään. Hän siirtyi kesällä 2023 Lukosta Frölundan organisaatioon, ja oli heti ensimmäisellä kaudellaan Ruotsin U18-sarjan tehokkain yksilö. Täksi kaudeksi hän nousi Frölundan U20-joukkueen kantavaksi voimaksi, tehden kolmanneksi eniten pisteitä kaikista Ruotsin korkeimman juniorisarjan varausikäisistä pelaajista.

Loppukaudesta Westergårdin nimi nousi paikoin otsikoihin Suomessakin, kun hänet nostettiin runkosarjan loppupuolella Frölundan miesten joukkueen riveihin. SHL:n pudotuspeleissä hän pelasi paikoin isossakin roolissa, parhaimmillaan yli 20 minuuttia iltaa kohden. Pikkuleijonissa Westergård oli myös koko kauden mitassa Suomen tehokkaimpia yksilöitä, joskaan ei lopulta päässyt samalle tasolle kuin Frölundassa.

Westergårdin kausi oli monivivahteinen ja toimii todisteena siitä, että hän kykenee mukautumaan monenlaisiin tilanteisiin. Alkukaudesta hän pelasi – edeltävän kauden tapaan – paljon superlupaus Ivar Stenbergin kanssa, tehden pisteensä pääasiassa löytämällä mahdollisuuksia kiekottomana ja olemalla linkkinä nopeissa syöttöketjuissa. Kun Stenberg siirtyi SHL:ään, Westergård joutui tilanteeseen, jossa hänen odotettiin olevan ketjunsa ykkösveturi. Tähän haasteeseen hän pystyi myös varsin hyvin vastaamaan, väläytellen kasvavissa määrin kykyjään myös pelintekijänä ja ottaen enemmän vastuuta transitiotilanteissa.

Kun SHL-kutsu saapui kauden loppupuolella, Westergård pystyi jälleen mukautumaan uuden tilanteen vaatimusten mukaisesti. Hän kykeni suoriutumaan vakuuttavasti energiahyökkääjän roolissa, nostaen intensiteettiään ja hoitaen kärkikarvaajan vastuita. Samalla hän kuitenkin osoitti, että hänen pelipäänsä riitti jo nyt pelaamaan mukiinmenevästi SHL-tempossa. Huhtikuun lopussa julkaistiin Westergårdin jatkavan Frölundassa yksivuotisella SHL-sopimuksella.

Kaiken kaikkiaan Westergårdissa on monipuolisen laitahyökkääjän ainekset. Hän on edelleen hyvä viimeistelemään ja pelaamaan yhteen taitavien ketjukavereiden kanssa löytämällä oikeat tilat ja ajoitukset kiekottomana, mutta osoitti kykenevänsä myös vakuuttaviin ja oivaltaviin ratkaisuihin pelintekijänä. Hänen luistelunsa on mennyt selvästi eteenpäin kauden aikana; etenkin ensimmäisten potkujen räjähtävyyteen ja huippunopeuteen on tullut kehitystä. Ja kuten jo sivusin, se, että hän kykeni jo tässä vaiheessa pelaamaan kompetentisti SHL-tasolla, kertoo paljon hänen mukautumiskyvystään. Kaiken lisäksi puhutaan pelaajasta, joka täyttää 18 vuotta vasta syyskuun alussa ja olisi varauskelpoinen vasta kesällä 2026, mikäli hän olisi syntynyt vain viikkoja myöhemmin.

Kaiken tämän perusteella pidän Westergårdia varausluokkansa potentiaalisimpana suomalaispelaajana. Myös hänen ympäriltään löytyy kuitenkin selkeitä kysymysmerkkejä. Alle 180-senttisenä laiturina todennäköisyydet ovat jo automaattisesti hänen NHL-uraansa vastaan, ja vaikka hänen pelinopeutensa vakuutti SHL-pätkän aikana, hän ei ole erityisen fyysinen tai huippunopea. On mahdollista, jopa todennäköistä, että hänen taito-ominaisuutensa eivät lopulta riitä kärkiketjujen rooliin, kun taas isommat ja karskimmat laiturit nähdään parempina vaihtoehtoina alempiin ketjuihin.

On silti olemassa tulevaisuuden skenaario, jossa Westergårdin peliäly, pelintekotaidot, viimeistelykyvyt ja monipuolisuus mahdollistavat hänelle lopulta NHL-uran, todennäköisimmin kolmosketjun laidassa. Kaikista todennäköisimpänä pidän kuitenkin sitä, että hänestä kehittyy laadukas kärkiketjujen hyökkääjä Euroopan ammattilaiskaukaloihin.

2. Lasse Boelius, P, Ässät (U20 SM-sarja)

Lasse Boelius lähti omissa papereissani kauteen ikäluokkansa potentiaalisimpana suomalaispelaajana. Edeltävällä kaudella hän oli jo pelannut vakuuttavin elkein U20 SM-sarjassa ja väläytellyt tasaisesti myös U17-maajoukkueessa. Boeliuksen työkalut ja kokonaispaketti näyttivät yksinkertaisesti kaikista houkuttelevimmalta, ja näin hänessä potentiaalia jopa top-64-pelaajaksi.

Viime kausi ei ollut Boeliukselta kuitenkaan niin vahva kuin olin ennakkoon povannut. Maajoukkuetasolla hän oli edelleen kiistatta tehokas, kirjauttaen yhteensä 24 otteluun 24 pistettä eri turnauksissa. Esimerkiksi helmikuun viiden maan turnauksessa hän esiintyi eittämättä edukseen ja peittosi esimerkiksi kaikki ruotsalaiskollegansa.

Seurajoukkuetasolla Boelius ei kuitenkaan säväyttänyt. Hän pääsi kyllä pelaamaan joitain Liiga-otteluita Ässien mukana, mutta U20 SM-sarjan puolella hänen otteissaan ei ollut juuri nähtävissä kehitystä edeltävästä kaudesta. Ottelukohtainen pistekeskiarvo nousi 0,4:stä 0,53:een, mitä voidaan pitää varsin marginaalisena parannuksena.

Boeliuksen vetovoima perustuu edelleen ennen kaikkea hänen fyysisiin työkaluihinsa. Erityisesti luistelijana hän on kiistatta erittäin taitava, niin taitava, että hänestä voi realistisesti kehittyä keskivertoa NHL-puolustajaa parempi liikkuja. Häneltä löytyy ideaali yhdistelmä ensimmäisten potkujen räjähtävyyttä ja taitavaa teränkäyttöä, vauhtia sekä liikkuvuutta. Lisäksi Boelius on varsin sulava kiekonkäsittelijä, ja peliväline pysyy matkassa korkeammissakin nopeuksissa. Myös hänen laukaustaan voidaan pitää vahvuutena. Jo pelkästään tämä on laadukas perusta, jonka päälle rakentaa.

Boeliuksen kohdalla kysymysmerkit kohdistuvatkin erityisesti hänen pelikäsitykseen. Aiemmin kuvatuilla työkaluillaan hänen olisi pitänyt dominoida U20 SM-sarjan tasoista sarjaa, mutta useimmiten hänen suorituksensa jäivät uupumaan monilla eri osa-alueilla.

Hyökkäyspäässä hän pystyi usein aktivoitumaan viivasta kiekon kanssa ja peittoamaan häntä puolustavan pelaajan ulkokautta, mutta lopulta hän jäi hyvin usein pyörimään laidoille eikä pystynyt tuomaan kiekkoa – itse tai syöttämällä – keskustaan. Transitioissa hän teki kiekolla liian usein vääriä ratkaisuja, etenkin kun huomioidaan, kuinka iso etu luistelun pitäisi hänelle olla. Puolustuspäässä hänen havainnointinsa oli liian usein puutteellista ja puolustaminen turhan pehmeää. Jotain kertoo sekin, ettei häntä käytetty Pikkuleijonissa missään vaiheessa alivoimalla.

On mahdollista, että kulunut kausi edustaa Boeliukselle lyhyttä suvantovaihetta kehityksessä, ja että ensi kaudella hän ottaa jälleen isomman kehitysloikan, oppien hyödyntämään fyysisisiä lahjojaan aiempaa tehokkaammin ja tekemään parempia pelitilannevalintoja. Monipuoliset lajitaidot ja etenkin luistelu antavat hänelle selvästi keskivertopelaajaa enemmän liikkumavaraa. Ei liene mahdotonta, että hänestä kehittyisi vuosien saatossa kolmosparin NHL-puolustaja, mutta todennäköisimmin hän tulee pelaamaan pitkän uran Euroopan kaukaloissa hyökkäävässä roolissa.

3. Daniel Nieminen, P, Pelicans (Liiga)

Se, että Daniel Nieminen löytyy tämän vuoden rankingista jo kolmannelta sijalta sen jälkeen, kun listasin hänet viime vuonna kahdeksanneksi lupaavimmaksi suomalaiskenttäpelaajaksi, kertoo tämän varausluokan onttoudesta, mutta myös – ja ehkä ennen kaikkea – Niemisen vahvasta kaudesta. Olin hyvin lähellä nostaa hänet tällä listalla jopa kakkossijalle; papereissani hän ja Boelius ovat tällä hetkellä käytännössä rinta rinnan.

Nieminen nousi heti kauden alussa Pelicansin Liiga-miehistöön ja pelasi alusta loppuun omaa ennakkoluulotonta peliään, tehden toiseksi eniten pisteitä kaikista U20-ikäisistä Liiga-puolustajista heti Aron Kiviharjun jälkeen ja auttaen Pelicansia säilyttämään paikkansa pääsarjatasolla tekemällä kolme maalia viiteen karsintasarjan otteluun. Nieminen raivasi itselleen paikan myös Nuorten Leijonien MM-joukkueesta ja tulee todennäköisesti pelaamaan vielä isompia minuutteja ensi vuoden turnauksessa.

Niemisen poikkeusominaisuus on hänen luistelunsa, ja heti ensimmäisistä jäänpiirroistaan lähtien oli ilmiselvää, että hän on jo nyt yksi Liigan parhaiten liikkuvista puolustajista. Luistelu mahdollistaa Niemisen paikoin hyperaktiivisenkin pelityylin, ja sen voimalla hän oli jo viime kaudella puolustajien osalta yksi Liigan tehokkaimmista kiekonkuljettajista transitioissa.

Niemisen aktiivisuudesta nähtiin hyviä esimerkkejä läpi kauden myös hyökkäyspäässä. Hän etsi älykkäästi tyhjiä tiloja painottomalta puolelta, ja pystyi säännöllisesti tukemaan, jopa johtamaan suoria hyökkäyksiä. Puolustusalueella hän väläytteli paikoin fyysisyyttään isojen avojääpommien muodossa.

Nieminen on edelleen pelaajatyypiltään enemmän liikkuja kuin ajattelija, ja hänelle tulee vielä säännöllisesti virheitä kriittisissäkin paikoissa. Samalla häneltä nähtiin kuitenkin jo viime kaudella myös paljon fiksuja ratkaisuja sekä oivalluksia pelintekijänä. Jos Niemisen olisi varannut viime vuoden varaustilaisuuden keskivaiheilla, uskon, että hänet varannut seura olisi tällä hetkellä hyvinkin tyytyväinen siihen tilanteeseen, jossa Nieminen nyt on. Todennäköisenä NHL-pelaajana häntä ei vielä voida pitää, mutta kehityskäyrä osoittaa oikeaan suuntaan ja luistelu on hänelle sellainen valttikortti, joka monelta muulta suomalaislupaukselta puuttuu.

4. Eetu Vahalahti, P, TPS (U20 SM-sarja)

Eetu Vahalahden sijoitus tällä listalla saattaa yllättää joitakin, sillä hän ei ole vielä tässä vaiheessa juuri kerännyt otsikoita. Näen kuitenkin, että pitkällä tähtäimellä hänellä on mahdollisuus kehittyä aina tämän varausluokan parhaaksi suomalaispuolustajaksi asti.

Vahalahden kulunut kausi oli lupauksia herättävä. Hän nousi nopeasti pelaamaan isoja minuutteja TPS:n U20-joukkueen takalinjoilla, päästen debytoimaan muutaman ottelun mitassa myös Liigassa. Tämän lisäksi hän ehti tekemään marraskuussa juniorimaajoukkuedebyyttinsä, ja olisi lähes varmasti pelannut enemmänkin otteluita leijonapaidassa ilman kauden ennenaikaisesti päättänyttä loukkaantumista.

Vahalahdessa on aineksia monipuoliseksi kahden suunnan puolustajaksi, joka erottuu kaukalossa aktiivisuudellaan. Hän nousee röyhkeästi mukaan tukemaan hyökkäyksiä, pystyy liikuttamaan kiekkoa tehokkaasti transitioissa ja on sopivan jämäkkä puolustusalueella. Luistelu oli jo hänelle U20-tasolla pieni vahvuus, mikä Niemisen tavoin osittain myös mahdollistaa hänen aktiivisen pelityylinsä. Hän on jo nyt varsin monipuolinen eikä hänellä ole yhtä selkeitä heikkoja kohtia kuin monilla kollegoillaan.

Vahalahden sijoitus tällä listalla perustuu myös ennen kaikkea siihen, mitä hän voisi olla muutaman vuoden päästä, huomioiden kuinka nopeaa hänen kehityksensä oli viime kauden aikana. Hyökkäysalueella hän voisi vielä hanakammin hakea luovempia ratkaisuja viivasta, ja myös puolustussuuntaan hän tulee hyötymään joistain detaljitason parannuksista. NHL-lupauksena hän on – muiden tätä alempana tällä listalla olevien tavoin – niin sanotusti long shot, mutta Liiga-tasoa ajatellen hänestä voi tulla Niemisen tavoin hyödyllinen palanen joukkueelleen nopeammin kuin moni kenties ajattelee.

5. Benjamin Rautiainen, VLH, Tappara (Liiga)

Benjamin Rautiainen on ollut varauskelpoinen jo kahtena edellisvuonna, mutta nyt, kolmannella kerralla, hänen mahdollisuutensa tulla valituksi näyttävät huomattavasti aiempaa paremmilta. Takana Rautiaisella on vahva tulokaskausi Tapparan paidassa, minkä lisäksi hän esiintyi edukseen talven U20-kisoissa, muun muassa johdattamalla Suomen loppuotteluun taidokkaalla jatkoaikamaalillaan välierässä Ruotsia vastaan.

Rautiaisella on monia ominaisuuksia, joita arvostetaan NHL-kykyjenetsijöiden piireissä. Hän on juonikas hyökkäyssuuntaan, taitava kiekonkäsittelijä, joka osaa piilottaa aikeensa puolustajilta viimeiseen mahdolliseen hetkeen saakka. Hänen älykkyyteensä näkyy myös siinä, kuinka hän ennakoi peliä ja parhaimmillaan kykenee erittäinkin oivaltaviin ratkaisuihin pelintekijänä, ollen jo viime kaudella yksi Tapparan parhaita murtavien syöttöjen antajia.

Aiemmin U20 SM-sarjassa pelatessaan Rautiainen ei missään vaiheessa ollut erityisen hyvä rakentamaan peliä transitioissa, mutta yllätti tuolla osa-alueella menneen Liiga-kauden aikana, pystyen ennakoitua paremmin toimimaan myös kovan paineen alla. Puolustussuuntaan hänellä on vielä kehitettävää, mutta kiitosta on annettava varsin kohtuullisesta työmoraalista, jota hän esitti viime kaudella muun muassa takapaineistamalla aktiivisesti.

Rautiainen on silti pelaaja, joka tarvitsisi NHL-tasollakin selkeästi hyökkäysvoittoisen roolin; häntä on vaikea kuvitella puurtamaan alempiin ketjuihin, etenkin kun luistelu on hänelle edelleen suhteellinen heikkous eikä hänen kontaktipelaamisensa ole erityisen laadukasta kokoisekseen pelaajaksi. Tästä kulmasta katsottuna onkin selvästi todennäköisempää, että hän tulee pelaamaan pitkän ja tuottoisan uran Euroopan kaukaloissa.

6. Topias Hynninen, KH/LH, Jukurit (Liiga)

Topias Hynninen löytyi viime vuonna tältä samalta listalta sijalta yhdeksän, nyt kolme pykälää korkeammalta. NHL-varaus jäi viime kesänä saamatta – ja lienee todennäköistä, että kohtalo on tänä vuonna sama –, mutta se ei estänyt Hynnistä nousemaan vielä ennakoimaanikin nopeammin kärkikastin Liiga-pelaajaksi. Hän oli koko kauden mitassa Jukureiden toiseksi tehokkain pelaaja, ja yltyi playout-vaiheessa huippuvireeseen pitääkseen joukkueensa korkeimmalla sarjatasolla. Nuorten MM-kisoissa Hynninen pelasi kuitenkin kauden heikoimpia otteluitaan, mikä ei varsinaisesti auta häntä varauksen saamisessa.

Hynninen nousi jo varsinaisella varauskaudellaan täysipäiväiseksi Liiga-pelaajaksi, mutta vasta väläytteli sitä kiekollista osaamistaan, jonka avulla hän oli dominoinut junioreissa. Menneellä kaudella hänen kiekollinen tekeminen, ja sitä kautta myös tehopisteet, nousivat alusta alkaen uusille tasoille. Hän oli ketjunsa kiekollinen moottori, hyödyntäen laadukasta luistelutaitoaan transitioissa ja sitten luomalla pelisilmänsä avulla ovelia tekopaikkoja hyökkäysalueella. Kamppailuissa hän antaa tasoitusta puhtaassa voimassa, mutta pystyy hyödyntämään vikkelyyttään myös puolustussuuntaan. Kirjoitin Hynnisestä tarkemmin Aitioon viime joulukuussa.

Merkittävimmät tekijät Hynnisen NHL-varauksen tiellä ovat edelleen hänen kokonsa ja fysiikkansa. Muilta osin kokonaispaketti on erittäinkin monipuolinen, ja hänen tilanteessaan on jonkin verran yhteneväisyyksiä muun muassa Westergårdin kanssa. Vaikka NHL:ään matka on vielä pitkä ja tie kivinen, on Hynninen joka tapauksessa kovaa vauhtia matkalla A-maajoukkuetason pelaajaksi.

7. Niklas Nykyri, P, HIFK (Liiga)

Niklas Nykyri on jo tämän listan neljäs pelaaja, jolle tämän vuoden varaustilaisuus ei ole ensimmäinen rodeo; se, että listauksen seitsemän kärkeen mahtuu enemmän yli-ikäisiä kuin ensimmäistä kertaa varattavissa olevia pelaajia on jälleen yksi anekdootti lisää kuvaamaan 2007 syntyneiden ikäluokan hampaattomuutta. Toki Nykyrin omat suoritukset näyttelevät tässä sijoituksessa myös isoa roolia. Hän otti heti syyskussa pelipaikan HIFK:n Liiga-kokoonpanosta ja esiintyi edukseen syksyn maajoukkuetapahtumissa. Nykyrillä olisi varmasti ollut paikka myös Suomen U20-kisajoukkueesta ilman loukkaantumista, joka piti hänet poissa kaukalosta useamman kuukauden kauden keskivaiheilla.

Vaikka Nykyrin minuutit Liigassa ovat vielä toistaiseksi jääneet varsin maltilliseksi, pienemmässäkin roolissa hänen pelikäsityksensä vakuutti illasta toiseen. Hänellä ei vaikuta olevan kiekon kanssa kiire, sen sijaan kyeten rauhoittamaan tilanteen sen sitä vaatiessa ja odottamaan ylimääräisen sekunnin, jotta ideaali syöttölinja aukeaa hänelle. Tietynlainen kärsivällisyys auttoi Nykyriä paitsi avaamaan peliä, myös löytämään tuottavia ratkaisuja hyökkäysalueella pelintekijänä. Ajoittain hän väläytteli myös edistyneempiä yksityiskohtia puolustussuuntaan, ohjaten hyökkääjiä haluamallaan tavalla omaa siniviivaa puolustettaessa tai käyttämällä kroppaansa fiksusti laitojen lähellä.

Kaiken tähän mennessä nähdyn perusteella Nykyrillä pitäisi olla hyvät mahdollisuudet nousta isompaan Liiga-rooliin heti ensi kaudella. NHL-syvyysrooliin yltäminen vuosien päästä ei ole myöskään aivan mahdotonta, ottaen huomioon, että häneltä löytyy varsin monipuolinen työkalupakki ja hyvät raamit. Tämä keskustelu voi tulla entistä ajankohtaisemmaksi, mikäli hän saa työstettyä luisteluaan vielä pykälän tai kaksi paremmalle tasolle.

8. Matias Vanhanen, VLH, HIFK (U20 SM-sarja)

Se, että Matias Vanhanen oli tämän kauden paras Suomessa pelannut varausikäinen pelaaja, on mielestäni varsin yksiselitteistä. HIFK-hyökkääjä oli yksi U20 SM-sarjan tehokkaimpia ja älykkäimpiä yksilöitä, päästen debytoimaan myös muutaman ottelun mitassa Liigassa. Tämän lisäksi Vanhanen oli koko kauden mitassa Pikkuleijonien tehokkain pelaaja, vaikka häneltä jäi välistä yksi kokonainen maajoukkueturnaus.

Vanhasen pelikäsitys ja syöttötaidot ovat Westergårdin ohella tämän listan ehdotonta kärkeä. Hän osaa rytmittää peliä taitavasti kiekollisena ja löytää pienetkin aukot vastustajien puolustuksessa, kyeten parhaan mahdollisen vaihtoehdon löytämällä luomaan hyvistä tekopaikoista erinomaisia. HIFK:n U20-joukkueessa hän muodosti yhden sarjan parhaista ketjuista niin ikään varausikäisten Jasper Kuhdan ja Jere Somervuoren kanssa, eikä minun mielestäni ollut mitään epäselvyyttä siitä, kuka oli tuon ketjun aivot ja kantava voima illasta toiseen.

Tästä huolimatta on hyvin mahdollista, että pienikokoisena laiturina Vanhanen jää ilman tänä kesänä ilman varausta. Yksi tätä puoltava tekijä on, ettei hän ole kokoisekseen erityisen sähäkkä luistelija tai poikkeuksellisen kyvykäs fyysisesti, vaikka toisaalta hän on kiistatta kilpailullinen eikä pelkää hakeutua keskustaan ja muihin ahtaisiin tiloihin. Jos listaisin pelaajat sen perusteella, kenestä arvioin kehittyvän parhaat pelaajat (sen sijaan, että listaisin pelaajia heidän NHL-potentiaalinsa perusteella), Vanhanen löytyisi tältä listalta useita pykäliä korkeammalta. Povaan hänelle pitkää ja laadukasta uraa Euroopan kaukaloissa.

9. Julius Saari, P, Jokerit (U20 SM-sarja)

Vanhasesta poiketen Julius Saaren sijoitusta tässä listauksessa edesauttaa se, että listaan pelaajia nimenomaan heidän NHL-potentiaalinsa perusteella. Isokokoisella Jokerit-puolustajalla on nyt alla puolitoista kautta U20 SM-sarjaa, minkä lisäksi hänelle kertyi viime kaudella muutamia Mestis-otteluita. Tämän lisäksi hän on kuulunut 2007 syntyneiden ikäkausimaajoukkueeseen alusta asti, ja pelasi merkittäviä minuutteja myös muun muassa kevään U18-kisoissa.

Saaressa on elementtejä, jotka voivat tehdä hänestä mielenkiintoisen projektiluontoisen varauksen joukkueelle, joka arvottaa hänen arkkityyppiään pelaajana. Hän on yhdistelmä kokoa ja fyysisyyttä mutta myös liikkuvuutta, ja oli näillä avuilla erittäin hyvä puolustava puolustaja U20-tasolla. Hän pakotti aggressiiviisuudellaan ja proaktiivisuudellaan vastustajien hyökkääjät epäedullisiin ratkaisuihin keskialueella, ja käytti kokoaan häikäilemättä hyväkseen kulmaväännöissä. NHL:ssä on puolustajia, jotka ovat pystyneet tekemään uraa pienemmässä roolissa vastaavan tyylisellä taitopaketilla.

Saaren kohdalla kysymys kuuluukin ennen kaikkea: kehittyykö hänen kykynsä lukea ja prosessoida peliä tarpeeksi paljon tulevina vuosina? Ajoittain hän väläytteli kykyä avata peliä, mutta päätöksenteko paineen alla on osa-alue, jolla hän tarvitsee eittämättä tasaisuutta. Myöskään hyökkäyssuuntaan häneltä ei kannata odottaa kovin suurta panosta, josta kertovat myös neljä tehopistettä 38 ottelussa U20 SM-sarjassa runkosarjan ja pudotuspelien aikana. Mikäli hänen luistelunsa ja fyysinen pelaamisensa kehittyvät entisestään ja säilyvät vahvuuksina myös seuraavilla tasoilla, näen Saarella kuitenkin pienen mahdollisuuden kehittyä lopulta NHL-tason syvyysvaihtoehdoksi. Toisaalta tämän listan pelaajista hänen kohdallaan on kenties isoin riski siihen, ettei hänestä tule Liiga-tasollakaan erityisen huomionarvoista pelaajaa.

10. Jesper Kotajärvi, P, Tappara (U20 SM-sarja)

2007 syntyneiden Pohjola-leirin arvokkaimmaksi pelaajaksi aikanaan valittu Jesper Kotajärvi keräsi viime kaudella eniten Liiga-kokemusta kaikista varausikäisistä suomalaispelaajista, kirjauttaen 12 pelatussa ottelussa yhden maalin. Valtaosan kaudesta hän pelasi vielä Tapparan U20-joukkueen takalinjoilla, joskin hänen pistekeskiarvonsa laski siitä mitä se oli tätä aiemmalla kaudella; Boeliuksen tavoin voidaan sanoa, että hänen kausi oli kokonaisuutena ennakko-odotuksiin nähden lievähkö pettymys.

Kotajärvi on puolustaja, joka haluaa olla aktiivisesti mukana tilanteessa kuin tilanteessa. Hän pyrkii aktivoitumaan suorahyökkäyksiin, tekemään itsestään pelattavan viivassa ja laukomaan hanakasti. Alkukaudella Kotajärvellä oli paikoin suuriakin vaikeuksia pelin avaamisessa, mutta hän paransi tällä osa-alueella jonkin verran kauden edetessä. Vaikka hän lopulta profiloituu enemmän hyökkääväksi puolustajaksi, hänen kilpailullisuutensa ja aktiivisuutensa ovat hyödyllisiä elementtejä myös puolustussuuntaan.

Kotajärven kriittisin kehityskohta on hänen luistelunsa, jota parantamalla hän pystyisi toteuttamaan aktiivista pelityyliään selvästi aiempaa tehokkaammin. Samalla hänen kiekollisten valintojen transitioissa on kehityttävä entisestään. Nämä parannukset nostaisivat jo yksinään hänen NHL-osakkeitaan, joskin silloinkin erityisominaisuuksien puute yhdistettynä keskinkertaiseen kokoon ovat esteitä ylitettäväksi. Vähintään Liiga-tasoa ajatellen Kotajärvessä on kuitenkin hyvä aihio, etenkin jos kulunut kausi jää lyhyeksi suvantovaiheeksi pidemmän aikavälin kehityskäyrää katsottaessa.

Muita relevantteja suomalaispelaajia, joilla mahdollisuus varaukseen:

Atte Joki, KH, Lukko (U20 SM-sarja)

Isokokoinen sentteri, joka pelasi merkittäviä minuutteja U20 SM-sarjan mestaruuden voittaneessa Lukossa. Suoraviivainen kahden suunnan hyökkääjä, joka kamppailee ja kilpailee ahkerasti. Luistelu ei ole teknisesti kauneinta katsottavaa, mutta pystyy kompensoimaan sitä jonkin verran luontaisella nopeudellaan. Pystyy viimeistelemään tilanteita ja haistamaan tekopaikkoja maalinedustalla, mutta hyökkäyspelillinen potentiaali on silti rajallista. Listalle mahtumattomuudesta huolimatta yksi todennäköisemmin varattavia suomalaispelaajia.

Jasper Kuhta, KH, HIFK (U20 SM-sarja)

Hyvillä raameilla siunattu sentteri, joka nousi täksi kaudeksi kykyjenetsijöiden tutkalle ja pelasi myös ensimmäiset Liiga- sekä juniorimaajoukkueottelunsa. Taitava laukoja, joka osaa haistella potentiaaliset tekopaikat ja pelata yhteen kyvykkäiden pelintekijöiden kanssa. Boeliuksen ohella ainoa paikan päälle varaustilaisuuteen kutsuttu suomalainen, mikä indikoi kiinnostusta joidenkin NHL-seurojen tahoilta. Ei kuitenkaan ollut ketjunsa veturi U20-tasolla, ja esimerkiksi luistelussa on vielä runsaasti työstettävää.

Reko Alanko, P, Jokerit (U20 SM-sarja)

Järkälemäinen puolustaja, joka pelasi valtaosan kuluneesta kaudesta Jokereiden U18-joukkueen matkassa, mutta pääsi loppukaudesta esittelemään taitojaan myös U20 SM-sarjan puolella. Raakile, joka kuitenkin ehti U20-tasolla väläyttelemään etenkin kiekollista kärsivällisyyttään. Ulottuvuus osoittautui myös heti hyödylliseksi aseeksi puolustussuuntaan. Myöhempien kierrosten NHL-varaus on mahdollinen; vaikka kysymysmerkkejä on vielä tässä vaiheessa runsaasti, pidemmän ajan projektina silti potentiaalisesti kiinnostava vaihtoehto.

Jere Somervuori, OLH/VLH, HIFK (U20 SM-sarja)

Työteliäs laituri, joka muodosti viime kaudella HIFK:n ykkösketjun U20-tasolla Vanhasen ja Kuhdan kanssa ja pelasi merkittäviä minuutteja myös Pikkuleijonien kärkiketjuissa. Väläyttelee ajoittain pelintekijänä, mutta profiloituu pääasiassa kahden suunnan energiapelaajaksi. Teknisesti luistelussa selkeitä puutteita, joita korkea työmoraali kuitenkin osittain tilkitsee.

Onni Kalto, VLH, TPS (U20 SM-sarja)

Suoraviivainen laituri, joka nousi tällä kaudella juniorimaajoukkuerinkiin ja pelasi jämäminuutteja TPS:n Liiga-joukkueen mukana pudotuspeleissä. Kyvykäs luistelija niin teknisesti kuin nopeusominaisuuksiensa osalta, raamit myös voimahyökkääjälle sopivat. Pyrkii hanakasti tekopaikoille ja käyttämään laukaustaan, mutta on pelaajana toistaiseksi melko yksiulotteinen ja peliälyssä on tiettyjä kysymysmerkkejä.

Maalivahdit

Petteri Rimpinen, MV, Kiekko-Espoo (Liiga)

Petteri Rimpisen NHL-varaus jäi viime kesänä kiinni pitkälti pienikokoisuuteen, mutta menneellä kaudella hän löi pöytään sellaiset näytöt, joita on NHL-seurojenkaan enää vaikea sivuuttaa. Hän nousi heti syksyllä Kiekko-Espoon ykkösvahdiksi ja oli lopulta yksi koko sarjan parhaista torjujista. Tämän lisäksi hän nosti statustaan kykyjenetsijöiden silmissä fantastisella suorituksella talven U20-kisoissa. Rimpisen koko tulee edelleen olemaan monelle NHL-seuralle kynnyskysymys, mutta joukosta löytyy nyt varmasti niitäkin seuroja, jotka ovat näiden näyttöjen perusteella valmiita ottamaan näkemystä hänen puolestaan. Tämä tuskin tapahtuu kuitenkaan vielä tilaisuuden alkupäässä, vaan Rimpinen saattaa joutua odottamaan nimensä kuulemista myöhemmille kierroksille saakka.

Patrik Kerkola, MV, KalPa (U20 SM-sarja)

Patrik Kerkola lähti kauteen yhtenä ikäluokkansa kiinnostavimmista eurooppalaisista maalivahdeista. Osittain hän on toki sitä yhä, mutta viime kausi ei varsinaisesti nostanut hänen osakkeitaan. Erityisesti alkukausi oli Kerkolalta vaisu, ja vaikka kauden jälkimmäiselle puoliskolle mahtui parempia pätkiä, kokonaisuus jäi silti lopulta enemmän tai vähemmän pannukakuksi. Maalivahtien kanssa pelataan kuitenkin pitkää peliä, ja Kerkolan raamit yhdistettynä orastavaan potentiaaliin tekevät hänestä hyvin todennäköisen varauksen.

Jooa Sammalniemi, MV, Lukko (U20 SM-sarja)

Jooa Sammalniemi on toiminut Kerkolan takana 2007 syntyneiden ikäluokan kakkosvahtina jo vuosia, viettäen viime kauden vuorotellen Lukon U20- ja U18-joukkueiden välillä. Hän pystyi ajoittain haastamaan Kerkolan aseman Pikkuleijonien kärkivahtina, mutta ei kunnolla varastamaan sitä. Rimpisen tavoin myös Sammalniemi joutunee pienehkönä maalivahtina todistamaan taitonsa korkeammilla tasoilla NHL-varauksen saadakseen.