Keke Rosbergin sivuuttaminen Suomen urheilun Hall of Famesta on kansallinen häpeätahra
Suomen urheilun Hall of Fame täydentyy jälleen uusilla nimillä, mutta yksi loistaa edelleen poissaolollaan. Keke Rosbergin puuttuminen kunniagalleriasta ei ole vain noloa – se on nurkkakuntaisuuden multihuipentuma, kirjoittaa Samuel Savolainen.
Suomen urheilun Hall of Fame saa tänään viisi uutta jäsentä: Rolf Haikkolan, Mikko Ilosen, Minna Kaupin, Tommi Mäkisen ja Leo-Pekka Tähden. Kaikki ovat hienoja urheiluihmisiä, mutta yksi nimi loistaa poissaolollaan – edelleen. Kirjoitin aiheesta ensi kerran jo kaksi vuotta sitten toisaalla, ja tuoreeltaan niin teki myös Iltalehti, mutta virhe on yhä korjaamatta. Yksi suomalaisen urheilun häpeällisimmistä vääryyksistä jatkuu: Keke Rosbergin puuttuminen Hall of Famesta.
Se, että Formula 1:n maailmanmestari, suomalaisen moottoriurheilun pioneeri Keijo "Keke" Rosberg ei kuulu Suomen urheilun Hall of Fameen, on yksiselitteisesti väärin. Samalla kun tarkoitus olisi tunnustaa suomalaista urheilua, kielletään valtava osa omaa suurta urheiluhistoriaa.
Rosbergin merkitys ei rajoitu vain saavutuksiin radalla. Hän oli ensimmäinen suomalainen, joka toi urheiluun sekä ammatillisen asenteen että tinkimättömät, bisneslähtöiset työtavat. Rosberg oli itse rakentamansa urheilutuote, jonka kylkeen sai kiinnittää mainoksia ja jonka palveluja sai käyttää – markkinahintaan.
Tarina on hurja. Se kertoo periksiantamattomuudesta ja oman tien kulkemisesta tavalla, josta pitäisi Suomessa imeä kaikki mahdollinen oppi.
Lähtiessään maailmalle vain eläinlääkäri-isältään saatu muutaman tuhannen markan laina takataskussaan, Rosberg raivasi tieltään kaikki mahdottomaltakin tuntuneet esteet. F1-sarjassakin hän ajoi ensin suutariautoilla, kunnes sai mahdollisuuden näyttää kyntensä Williamsin ratissa – ja käytti sen. Kun Rosberg näytti vauhtinsa, Frank Williams palkkasi hänet siltä istumalta, ja Rosberg kiitti luottamuksesta voittamalla myöhemmin maailmanmestaruuden. Siitä huippu-urheilussa onkin viime kädessä kyse: mahdollisuuksista ja niiden käyttämisestä.
Jo sen pitäisi yksinään riittää, vaikka se onkin Rosbergin tarinasta vain yksi siivu.
”Kun suomalainen urheilu puhui vielä sisupuukoista ja stipendeistä, Rosberg puhui miljoonista.”
Liikemiehenäkin Rosberg oli nimittäin suomalaisen urheilun kontekstissa omaa luokkaansa. Hänen menestyksensä ytimessä ei ollut ahneus vaan lojaalius kumppaneita kohtaan ja pilkuntarkka vastavuoroisuus. Kun suomalainen urheilu puhui vielä sisupuukoista ja stipendeistä, Rosberg puhui miljoonista. Managerina hän nosti urheilusponsoroinnin uudelle tasolle.
Kaksinkertaiselle maailmanmestarille Mika Häkkiselle tie oli jo paljon sileämpi, kun Rosberg aurasi tietä manageripuolella. Häkkiseen ja JJ Lehtoon Rosberg panosti ensin omasta pussistaan, ja kovan työn ja riskin jälkeen kuittasi sijoituksensa takaisin.
Rosbergiin sisältyy kuitenkin Suomesta katsottuna yksi suuri ristiriita. Hän kasvoi niin suureksi, että tästä sinivalkoisesta kääpiövaltiosta ei ole osattu ymmärtää hänen suuruuttaan. Se, mikä muualla nähtiin ammattimaisuutena ja tinkimättömyytenä, tulkittiin Suomessa ylimielisyydeksi.
Rosberg ei koskaan kumarrellut, eikä hänen tarvinnutkaan. Kun Suomen Posti tarjosi mitätöntä korvausta postimerkin kunniasta, Rosberg totesi markkinahinnasta puuttuvan nollia. Se oli ammattilaisen vastaus, ei ylimielisyyttä.
Ilman Rosbergia yhdessä maailman globaalisti merkityksellisimmässä ja seuratuimmassa lajissa ei olisi kenties koskaan nähty suomalaista väriä. Hänen arvonsa ei ole vain F1-maailmanmestarina, vaan pioneerina, joka näytti tien: kaikki on mahdollista, jos uskaltaa unelmoida tarpeeksi suuresti ja on valmis tekemään töitä ammattimaisella otteella.
”Keke Rosbergin puuttuminen Hall of Famesta ei kuitenkaan kerro mitään Rosbergin suuruudesta – mutta se kertoo kaiken valitsijoiden pienuudesta.”
Kun Hall of Famesta puuttuu Rosbergin nimi, se ei ole vain noloa valitsijoille – se on jo kansallinen häpeätahra urheilun kontekstissa.
Rosberg raivasi tien paitsi itselleen myös muille suomalaisille ja oli suurelta osin avaamassa silmiä sille, miten suomalainen urheilija voi menestyä myös liikemaailmassa. Samaa tietä hän oli raivaamassa pojalleen Nicolle, joka tosin ajoi Saksan lipun alla. Sekö tässä valitsijoita korpeaa? Vai ettei Rosberg ole antanut haastatteluja? Vai mistä on kyse?
Se, että tilanne on tämä, on surullinen osoitus siitä, miten pienessä piirissä suomalaisen urheilun päättäjät edelleen pyörivät. Kun maailmalla Rosbergin kaltainen tekijä on synonyymi pioneeriudelle ja menestykselle, Suomessa sama menestys sivuutetaan. Mitään järjellistä syytä tälle on vaikea löytää, vaikka Rosbergille itselleen valinnalla tuskin merkitystä on.
Keke Rosbergin puuttuminen Hall of Famesta ei silti kerro mitään Rosbergin suuruudesta – mutta se kertoo kaiken valitsijoiden pienuudesta.
