Askelmerkit ovat äärimmäisen tarkat, Japanin keisarin palatsialueelle on pääsy sisään vain harvoilla. Suomen Japanin suurlähetystössä työskentelevä projektikoordinaattori Tokiko Horiuchi kertoo, että hän ei ole koskaan nähnyt kasvokkain keisaripariskuntaa, ei edes astunut sisälle palatsialueelle.
Vanhemmalle sukupolvelle kuten Tokikon vanhemmille keisari on jumalasta seuraava, mutta koko keisari-instuutiota kritisoivatkin arvostavat vuodesta 1989 vallassa ollutta keisari Akihitoa.
Turvatarkastus ensimmäisen portin jälkeen on äärimmäisen tarkka, samaa luokkaa kuin lentokentillä. Pommikoira haistelee auton, jolla on ajettu portista sisään, laukut tutkitaan läpikotaisin ja lopuksi tehdään ruumiintarkastus.
Sitten eteenpäin toisella autolla. Palatsin puutarha nukkuu vielä talven jälkeistä unta, vasta muuutama kirsikkapuu kukkii viileässä maaliskuun aamussa.
Asetumme keisariparin vastaanottorakennuksen sisäänkäynnin eteen, tarkoin määritellyille paikoille. Sitten alkaa tapahtua.
Japanin 125. keisari, 82-vuotias Akihito ja puolisonsa, 81-vuotias Michiko astuvat ulos ovesta. Palatsin järeä, puhtauttaan kiiltävä limusiini pysähtyy heidän eteensä. Autossa ei ole rekisterikilpeä, vain kuolemattomuutta ja keisarihuonetta symboloiva kuusitoistalehtinen, kultainen krysanteemi-symboli.
Takapenkiltä nousee Suomen Tasavallan 12. presidentti Sauli Niinistö ja puolisonsa, rouva Jenni Haukio. Tervehdykset ovat puolin ja toisin kunnioittavat ja sydämelliset. Keisari ja keisarinna ovat suuria Suomen ystäviä kuten monet japanilaiset, Suomessa he vierailivat vuonna 2000 ja ottivat palatsissaan vastaan edellisen presidenttimme Tarja Halosen vuonna 2004.
Suljettu, vajaan puolen tunnin mittainen tapaaminen on ulkopuolisilta suljettu. Kun se on ohitse, keisarinna Michiko vaihtaa poskisuudelmat Jenni Haukion kanssa, keisari Akihito ja presidentti Niinistö kättelevät.
Lyhyt, ainutkertainen hetki on ohitse. Yksinäinen lintu havahtuu läheisessä laulamaan, kuin tankarunon sanoin:
"Elämä täällä
on vain kuin vedessä
kuun kuvajainen
otat sen kämmenelle
Kummeksit: onko sitä?"
(Sitaatti Tuomas Anhava, Kuuntelen vieras, Otava 1960)
Teksti Liisa Talvitie
