Ex-uutisankkuri Keijo Leppänen tunnustaa uskonsa Jumalaan: ”Se on maailmankatsomukseni, vaikka hän onkin mysteeri”

Minuun jäi pysyvät jäljet, kun edesmennyt formulalääkäri Aki Hintsa leikkasi nilkkani nivelsiteet. Olimme ennen leikkausta saunomassa, ja kysyin Akilta, miten hän aikoo suorittaa operaation. Aki aloitti: ”No, mä avaan tämän…”. Seuraavaksi heräsinkin rivitaloasunnon pihalla siihen, että Aki kaatoi päälleni vettä. Olin menettänyt tajuntani.

Liikutuin kyyneliin, kun Suomen lippu nostettiin salkoon Naton päämajassa runsas vuosi sitten. Ajattelen, että pieni maamme arvaamattoman valtion naapurina ei saa enää koskaan jäädä yksin.

Vihaan sydämeni pohjasta besserwissereitä ja sellaisia ihmisiä, jotka vievät hapen huoneesta kertomalla vain itsestään.

Kateellisena katson, kun joku sosiaalisesti lahjakas ihminen esiintyy useammalla kielellä luontevasti. Minulta sellainen ei suju. Olen hyvä esiintymään, mutta ainoastaan äidinkielelläni.

Häpeän syvästi, että jalkapallokentän laidalla tuli joskus huudettua ja ärsytettyä vastustajajoukkueen vanhempia. Lapsille en ole silti koskaan räyhännyt.

Kadun yhä, etten lähtenyt nuoruudessani hetkeksi maailmalle, kun se olisi ollut vielä elämäntilanteen kannalta mahdollista.

Tulin lyöneeksi erästä henkilöä, koska hänen naamansa ärsytti. Kumautin isoveljeäni puukauhalla päähän. Pidimme maailman nopeimmat rauhanneuvottelut, sillä faijamme ajoi samalla hetkellä pihaan.

Join pääni täyteen, kun… En ole koskaan juonut niin paljon, enkä tiedä, miltä tuntuu, kun pää on täynnä. Sen olen kokenut useinkin, että maha on liian täynnä.

Hermoni menevät, kun humalaiset ihmiset jankkaavat yhtä ja samaa asiaa tunnista toiseen. ”Sä oot, Keke, sitten hyvä jätkä…” Tätä saa aina välillä kuulla.

Ennen oli paremmin ainakin yhteisöllisyys. Ennen ajateltiin, että koko kylä kasvattaa ja ihmiset ovat toistensa tukena. Ei ollut niin paljon hyvinvointia, muttei myöskään pahoinvointia.

Minun jumalassani mukavinta on, että hänen nimensä kirjoitetaan isolla j-kirjaimella. Maailmankatsomukseni perustuu kristinuskon Jumalaan, vaikka hän onkin mysteeri.

Jos lääkärini ehdottaisi minulle homeopatiaa, sanoisin, että taidanpa varata ajan jollekin toiselle vastaanotolle. En usko vaihtoehtoiseen lääketieteeseen.

Jos olisin nainen, olisin jäänyt paitsi kolmesta ainutlaatuisesta isä-poika-suhteesta. Toki olisin saanut niiden tilalle jotain muuta.

Luulin itsestäni liikoja, kun soitin nuorena ylioppilasnuorukaisena Suomen Washingtonin suurlähetystöön ja tarjosin itseäni töihin. En sentään suurlähettilääksi.

Aion vielä opetella pelaamaan padelia niin hyvin, että kukistan aikuisikään ehtineet, urheilua aktiivisesti harrastavat lapseni.

Sihvonen 1 vs1 -podcastin haastattelussa Keijo Leppänen puhuu roolistaan kolmen urheilua harrastavan pojan isänä. Podcast kuunneltavissa Apu360-tilaajille.