Kävelijän Berliini – nämä kolme katua Saksan suosikkikaupungissa kannattaa kokea

1. Karl-Marx-Allee: Matka kadonneeseen Itä-Saksaan

Joka väittää, että Itä-Saksan tunnelma on hävinnyt Berliinistä, ei ole kävellyt pitkin Karl-Marx-Alleeta. Lähes kaksi kilometriä pitkän kadun molemmin puolin on tuhnuisia elementtikerrostaloja ja graniittisia asuinpalatseja. Kun tähän lisätään katoilla seisovat vanhat valomainokset, tuntuu kuin olisi palannut jaettuun Berliiniin aikakoneella.

Toisessa maailmansodassa nämä korttelit pommitettiin kivimurskaksi. Kun kaupunki jaettiin, nykyinen Karl-Marx-Allee jäi idän puolelle, ja siitä alettiin puuhata Itä-Berliinin paraatikatua. Paikalliset arkkitehdit tekivät opintomatkan Neuvostoliittoon ja suunnittelivat talot saamiensa oppien mukaan. Kadusta tehtiin niin leveä, että panssarivaunut mahtuivat ajamaan sitä pitkin paraateissa. Karl-Marx-Alleen mahtipontisuus tekee edelleen vaikutuksen. Mittasuhteet ovat kolossaaliset muuhun Berliiniin verrattuna.

Kävelyretken voi aloittaa Alexanderplatzin puoleisesta päädystä. Sieltä löytyy kadun tunnetuin rakennus: Kino International. Vuonna 1963 valmistuneessa elokuvateatterissa järjestettiin Itä-Saksan aikoihin kaikki merkittävät ensi-illat, ja katsomossa oli isommalla jalkatilalla varustettuja paikkoja puoluepampuille sekä korkea-arvoisille virkamiehille.

Täällä pidetään yhä elokuvanäytöksiä. Jos on liikkeellä illalla, kannattaa käydä toisen kerroksen aulabaarissa. Tila henkii entisajan eleganssia: katto on korkealla ja panoraamaikkunasta avautuu maisema Karl-Marx-Alleen suuntaan. Baaritiskin takaseinä tuo mieleen diskojen kulta-ajan.

Päivällä voi katsella julkisivun reliefiä, jonka kuva-aiheissa elämä Itä-Saksassa näyttäytyy paratiisina: työtä ja ruokaa riittää kaikille, teknologian saralla tehdään saavutuksia ja kulttuurielämä kukoistaa.

Kadun toisella puolella on vuonna 1964 valmistunut Café Moskau eli Kahvila Moskova, joka rakennettiin DDR:n ja Neuvostoliiton ystävyyden symboliksi. Nykyään se on tilausravintola ja kokouskeskus. Rakennuksen kulmaa koristaa Sputnik-satelliittia esittävä pallo.

Café Moskaun naapurissa, DDR:n aikaisen kauneussalongin tiloissa toimii Salon Babette -baari. Halvoilla huonekaluilla sisustettu paikka näyttää harmi kyllä persoonattoman ketjuhotellin aulalta.

Kadun toisella puolella on Capitain Petzel -galleria. Sen nykytaiteen näyttelyt ovat tasokkaita, ja kaksikerroksinen tila on kuin pieni modernin taiteen museo. Kulttuurinystävän pakollisia vierailukohteita Karl-Marx-Alleella ovat myös Peres Projects, Galerie im Turm ja Architektur Galerie Berlin.

Kun saavutaan Strausberger Platzin liikenneympyrän laidalle, kadun molemmin puolin on kaksi identtistä kerrostaloa. Vasemmanpuoleisen huipulta löytyy panoraamabaari PlaceOne, jonne kannattaa nousta ihailemaan maisemia.

Jos nälkä iskee, Strausberger Platzin laidalla on kaksi mainiota italialaista ravintolaa. Ristorante A Mano on valkoisine pöytäliinoineen fiinimmän oloinen, Vesuvio rustiikkisempi ja kodikkaampi. Kadun viehättävin ruokapaikka on silti muutaman korttelin päässä sijaitseva Briefmarken Weine, joka sekin tarjoaa italialaista ruokaa. Viinibaari-ravintola toimii vanhan postimerkkikaupan tiloissa, ja hämärästi valaistussa salissa vallitsee illallisaikaan romanttinen tunnelma. Pulloilla täytettyjen puuhyllyjen keskellä unohtaa nopeasti, että ollaan mahtipontisen DDR-bulevardin varrella.

Täysin toisenlaista tunnelmaa tarjoaa ČSA Bar kadun toisella puolella. Tšekkoslovakian valtion lentoyhtiön entiseen toimistoon rakennettu cocktailbaari on malliesimerkki 2000-luvun alun lounge-estetiikasta valkoisine sohvineen. Täällä saa jopa yhä tupakoida sisällä.

Ilkeiden avaruusolioiden rivi lähestyy ja lasersäteet sinkoilevat. Kylläpä Space Invaders olikin koukuttava! Karl-Marx-Alleella on monin paikoin nostalginen tunnelma mutta erityisen kouriintuntuva se on Computerspielemuseumissa, joka esittelee vanhoja tietokonepelejä ja pelikoneita. Täällä voi pelata takavuosien klassikoita aitoina versioina, ja museo on etenkin lapsiperheiden suosiossa. Nuoremmat saavat hauskoja pelielämyksiä ja vanhemmat nostalgiatripin.

Jos kahvihammasta kolottaa, läheltä löytyy Pretty Cafe Deli. Kierrätyshuonekaluilla sisustetussa paikassa on kodikas tunnelma, rento musiikki soi ja kahvilakoira pyörii jaloissa.

Retken lopuksi piipahdamme Karl-Marx-Alleen loppupäässä toimivassa New Ørd3r -pyöräkaupassa. Se on hyvin berliiniläinen paikka: kaupan lisäksi täällä on kahvila, ja myymälässä järjestetään pyöräilijöiden kokoontumisia. Tiskin takana seisoo myymälänjohtaja Alexander Ardelean. Hän on entinen mainosmies, joka päätyi burnoutin jälkeen polkupyörien pariin.

Ardelean kertoo, että hieno pyörä on nykyään Berliinissä statussymboli. Ennen yritysjohtajat leuhkivat komealla kaaralla, mutta nyt he haluavat arvofillarin. Ei ihme, jos pyöräily houkuttelee isojen etäisyyksien kaupungissa. Kahden kilometrin talsimisen jälkeen jaloissa alkaa jo tuntua.

Paraatikatu loppuu Frankfurter Torin tornitalojen luo. Ne suunnitteli Karl-Marx-Alleen pääarkkitehti Hermann Henselmann. Hän piti myöhemmin sosialistisen realismin kauttaan epäonnistumisena, mutta nykyään nämä talot ovat suojeltuja maamerkkejä, joita tullaan varta vasten katsomaan.

2. Oranienstrasse: Turkkilaisia herkkuja ja boheemia tunnelmaa

Berliinissä asuu arvioiden mukaan jopa 200 000 turkkilaistaustaista ihmistä. Heidän kulttuuriinsa voi tutustua Kreuzbergin kaupunginosaa halkovalla Oranienstrassella. Sen varrelle osuu niin etnisiä ravintoloita kuin maahanmuuttajien pitämiä putiikkejakin. Samalla näkee myös trendikästä kaupunkikulttuuria ja merkkejä kaupunginosan gentrifikaatiosta.

Oranienstrassen länsipää on vielä aika arkista kaupunkia. Jos aika on kortilla ja haluaa säästää jalkojaan, kävelyn voi aloittaa vasta Moritzplatzilta, jonne pääsee maanalaisella.

Ensimetreillä vallalla on turkkilaisvaikutteiden sijaan perinteinen saksalainen kulttuuri. Bäckerei Konditoreista voi ostaa naposteltavaksi klassisen pretzelin, ja vuodesta 1902 toimineessa ravintola Max und Moritzissa on tarjolla tuhtia berliiniläistä perinneruokaa.

Oranienplatzin aukion jälkeen meno muuttuu ripauksen trendikkäämmäksi. Etuvasemmalla on Kreuzbergin kaupunginosan ensimmäinen boutiquehotelli Orania. Sen julkisivussa näkyy värikkäitä läiskiä. Ne ovat jälkiä maalipommeista. Luksushotellin ilmestyminen vuonna 2017 työväenluokan ja maahanmuuttajien perinteiselle asuinalueelle ei ollut kaikkien mieleen, ja Orania joutui vandalismin kohteeksi.

Toiselta puolelta aukiota löytyy yksi Berliinin kauneimmista ravintoloista, ORA Restaurant. Se toimii 1800-luvun lopulla perustetun apteekin tiloissa, ja saleissa on jäljellä tuon ajan puiset lokerikot ja lasioviset kaapit.

Oranienstrasse on vilkas baari- ja ravintolakatu, jossa saattaa toimia yhden korttelin varrella parisenkymmentä ruoka- ja juomapaikkaa.

Istahdamme juomille Café Luziaan. Vintagekalusteilla sisustetussa paikassa on Berliinille ominainen tunnelma. Maali ja laasti ovat tippuneet ajan patinoimilta seiniltä, ja palvelu on kaurismäkeläisen etäistä. Silti paikka on mukavan boheemilla tavalla kotoisa.

Avokeittiön grillistä nousee sankka savu, kun kokki laittaa lihavartaat kypsymään. Hasir Ocakbaşı on Oranienstrassen turkkilaisista ravintoloista kuuluisimpia, sillä täältä sai alkunsa Aygünin perheen ravintolaimperiumi.

Tarinoiden mukaan suvun patriarkka Mehmet Aygün kehitti kuuluisan döner-kebabin juuri täällä vuonna 1971, mutta väitteeseen on syytä suhtautua varauksella. Moni muukin on näet ilmoittautunut dönerin keksijäksi.

Nykyään Aygüneilla on Berliinissä kuusi ravintolaa, joista kolme näillä nurkilla. Yksi tarjoaa klassista döneriä, toinen hampurilaisia ja Hasir Ocakbaşı laajan kattauksen turkkilaisen keittiön herkkuja. Listalla on kaikkea meze-henkisistä alkupaloista avotulella kypsennettyihin lihavartaisiin, joissa maistuu mukavasti grillauksen aromi. Pääruuat maksavat hieman alle 20 euroa.

Graffiteilla ja tageilla töhrittyjä seiniä. Rihkamakauppoja. Askartelupuoteja. Sarjakuvakauppoja. Katuruokapaikkoja, jotka myyvät muun muassa korealaista kanaa, tacoja, sushia, hampurilaisia ja poke bowleja. Oranienstrassen yleisilme on kirjava, mutta kun pitää silmät auki, voi tehdä hauskoja löytöjä. Die Imaginäre Manufaktur -kauppa myy esimerkiksi kauniita käsintehtyjä esineitä, kuten keramiikkaa, muistikirjoja, puisia leluja ja sisustusesineitä. Osa tuotteista on kehitysvammaisten valmistamia. Viereisessä rapussa toimiva Museum der Dinge eli ”asioiden museo” taas esittelee arkipäiväisiä esineitä maljakoista lankapuhelimiin.

Piipahduksen arvoinen on myös vaatekauppa-kahvila Voo Store sisäpihan perukoilla. Klubimusa jumputtaa kaiuttimista ja myyjät näyttävät viileän trendikkäiltä.

Kadun toisella puolella on turkkilainen vesipiippukauppa Royal Shisha Shop, jonka koristeelliset piiput ja värikkäät tupakkapakkaukset ovat hyllyillä niin jämpteissä riveissä, että näkyä täytyy käydä ihmettelemässä sisällä asti. Naapurissa taas on turkkilainen kahvila Sönmez Baklava Manufaktur, josta saa makeita baklava-leivonnaisia.

Oranienstrasse on myös vaihtoehtomusiikin keskus. Kadun kuuluisin keikkapaikka on SO36, jota on verrattu New Yorkin jo toimintansa lopettaneeseen CBGB-klubiin. Näin päiväaikaan ovet ovat harmi kyllä kiinni, mutta täällä ovat soittaneet 1970-luvulta lähtien monet kuuluisat punkbändit. SO36:ssa järjestetään myös joka kuukausi Gayhane, joka kokoaa yhteen kaupungin turkkilais- ja arabitaustaisen sateenkaariväen.

Vaikka vaurastumisen tuoman muutoksen aallot pyyhkivät jo Oranienstrassea, kadulla on silti yhä rentoa paikallista tunnelmaa. On maalikauppoja, tapettiliikkeitä, ompelimoja, kehystämöitä ja muita aivan tavallisille berliiniläisille suunnattuja palveluita. Monien sisäpihojen portit ovat myös auki, ja utelias voi käydä kurkistelemassa, miltä elämä näyttää julkisivun toisella puolella.

Lähestymme kadun toista päätä ja Görlitzer Strassen metroasemaa. Vasemmalla puolella näkyy Oranienstrasse 6, jossa työskenteli vuosina 1944–45 berliiniläinen insinööri Konrad Zuse. Hänen kehittelemästään Z4:stä tuli myöhemmin maailman ensimmäinen kaupalliseen käyttöön suunniteltu tietokone. Historia ja nykypäivä kohtaavat hauskalla tavalla, sillä nyt kiinteistössä toimii useita digitaalisen alan startup-yrityksiä.

3. Unter den Linden: Kuuluisia nähtävyyksiä ja kulttuurilöytöjä

Unter den Linden on Berliinin tunnetuin katu ja sen toisessa päässä sijaitseva Brandenburgin portti kaupungin symboli. Tämä näkyy matkailijoiden määrässä. Aukio on täynnä ihmisiä, jotka haluavat ottaa kuvan ikonisesta nähtävyydestä. Vaikka Berliini on paljolti välttynyt matkailun haittapuolilta, Unter den Lindenillä on ajoittain turistirysän tuntua. Joka toisen oven takana tuntuu olevan matkamuistomyymälä.

Paikka kannattaa kuitenkin kokea jo siksi, että saa kerran elämässään astella Brandenburgin portista. Se on vaikuttava rakennelma, josta marssimisella on ollut aina symbolinen merkitys. Tästä ovat kulkeneet niin voitonparaatit kuin sotaan lähtevät nuoret miehet. Brandenburg oli myös aikoinaan Itä- ja Länsi-Berliinin välinen rajanylityspiste. Voi kuvitella, kuinka 30-metristen kivipylväiden välistä kulkeminen on saanut monen sydämen lyömään kiivaasti.

Portin jälkeen etuoikealla näkyy loistohotelli Adlon ja vasemmalla katon harjalla Ranskan lippu. Lähikortteleissa pitävät suurlähetystöjään Ranskan lisäksi muun muassa Iso-Britannia, Yhdysvallat ja Venäjä. Kadun varrella on useita koskettavia muistelupaikkoja Ukrainan sodassa kuolleille.

Unter den Lindenin toisella puolella ihmiset pysähtelevät Madame Tussaud’sin vahakabinetin eteen ottamaan ”kaverikuvia” Vin Dieseliä esittävän nuken kanssa.

Kadun nimi on suomeksi ”lehmusten alla”. Keskellä leveää bulevardia on kävelijöille tarkoitettu osuus, jota reunustaa kaksi lehmusriviä. Puut eivät ole erityisen korkeita. Viimeisetkin alkuperäiset lehmukset tuhoutuivat tai poltettiin toisessa maailmansodassa, ja nykyiset puut on istutettu 1950-luvulla.

Vasemmalla puolella näkyy wieniläistyylinen kahvila-ravintola Einstein Unter den Linden, josta saa joidenkin mukaan kaupungin parhaan wieninleikkeen. Lauantaina iltapäivällä salissa käy kova kuhina, ja ovesta lappaa asiakkaita tasaista tahtia. Täällä käyvät kuulemma monet Saksan kärkipoliitikot ja vaikuttajat, sillä valtiopäivätalo Reichstag on vain 10 minuutin kävelymatkan päässä. Angela Merkel söi paikassa aamiaista monta kertaa viikossa ennen nousemistaan liittokansleriksi, ja kanta-asiakkaisiin lukeutuu myös hänen edeltäjänsä Gerhard Schröder. Nyt syömässä on lähinnä perheitä ja ystäväporukoita. Mikä mukavinta, ravintola on paikallisten suosiossa, ja täällä saattaa unohtaa hetkeksi olevansa turistialueella.

Paikan wieninleike on kieltämättä mainio. Lautasella on kaksi leivitettyä porsaanleikettä, keitettyjä perunoita, viipale sitruunaa ja pikkukuppi puolukkasurvosta. Raikkautta tuovat etikkakurkut. Yksinkertaista, maistuvaa – ja todella täyttävää.

Unter den Lindenillä kannattaa kurkistella myös kauniille sisäpihoille. Niihin lukeutuvat hienosti kunnostettu Kaiserhöfe sekä kaupunginkirjaston piha, joka on kynittyine nurmikkoineen ja patsaineen kuin kuninkaallisesta palatsista.

Pienen löydön tarjoaa Westin Grand -hotellin aula, jonne päästäkseen täytyy kiertää Behrenstrassen puolelle. Kahdeksankulmainen korkea tila on lasikattoineen komea näky, ja täällä on kuvattu useita tv-sarjoja ja elokuvia, tunnetuimpana Matt Damonin tähdittämää Medusan iskua.

Samasta korttelista löytyy myös yksi kaupungin erikoisimmista ravintoloista: vegaaninen fine dining -paikka Cookies Cream. Sinne kuljetaan pölyisen parkkihallin halki, ja ovi on piilossa lastauslaiturilla, roskatynnyrien kupeessa.

Kadun loppupäässä kannattaa piipahtaa Bebelplatzille. Sen laidalla kohoaa kaunis oopperatalo, mutta parhaiten aukio tunnetaan paikkana, jossa natsit polttivat kirjoja vuonna 1993. Tästä muistuttaa mieleenpainuva taideteos: keskellä Bebelplatzia on lasinen neliö. Siitä näkee maan alle rakennetun huoneen, jonka seiniä kiertävät tyhjät kirjahyllyt.

Koskettava vierailukohde on myös Neue Wache. Pientä temppeliä muistuttava entinen sotilaiden vartiorakennus on nykyään sodan ja hirmuvallan uhrien muistomerkki. Kun astelee doorilaisten pylväiden kannatteleman katoksen alle ja ovesta sisään, saapuu isoon tyhjään tilaan. Sen keskellä on veistos, joka esittää surevaa äitiä poikansa ruumiin äärellä.

Retkeä ei kannata lopettaa mollivireisesti. Uusia ajatuksia saa piipahtamalla PalaisPopulaire -museossa. Deutsche Bankin vuonna 2018 avaama taidekeskus esittelee kiinnostavaa, isoa yleisöäkin miellyttävää nykytaidetta.