Kattokävely, jurttasauna ja maailman hulluin hotellihuone – Mondo esittelee Tampereen uudet elämykset

Mikä tuo on? Sympaattisen näköinen ­korkea kottero rullaa Opiskelijankatua Hervannan lähiössä Tampereella. Siinä on juuri sopivasti istumatilaa puolelle tusinalle ihmiselle. Ei kai vaan? Kyllä se taitaa olla. Robottibussi.

Kun sille heiluttaa kättä pysäkin kohdalla, itseohjautuva auto seisahtuu ja ottaa ilmaiseen kyytiin. Ei se sentään puhu. Vielä. Mutta pikkubussin sisällä on parta­niekka, joka puhuu. Hän on turvakuski.

”Suomen laki ei vielä salli täysin autonomisesti liikkuvaa matkustusajoneuvoa”, tablettia näppäilevä mies selittää.

Robottibussi kuvaa hyvin koko Tampereen asennetta. ­Mansesteri on monessa asiassa niin paljon muuta maata edellä, etteivät Suomen laitkaan pysy enää perässä.

Tampereesta on kuin varkain tullut Suomen dynaamisin kaupunki. Se toimii, kun muut vasta ihmettelevät. Helsingissäkin ollaan sille jo kateellisia. Tampereella on vähän väliä käytävä katsomassa, mitä uutta kaupunki nyt tarjoaa.

Keskustori on kesällä terasseineen tamperelaisten yhteinen olohuone. Torilla on tapahtumia muulloinkin vuoden aikana.

On luonnollista, että robottibussi kulkee Hervannassa, Tampereen suurimmassa lähiössä, jossa asuu paljon opiskelijoita. Syrjäiseen Hervantaan oli matkailijan tylsä kulkea, mutta nyt sinne pääsee keskustasta kätevästi pari vuotta sitten kaupunkiin tulleella raitiovaunulla. Robottikyyti kuljettaa väkeä raitiovaunureitiltä syvemmälle lähiöön.

Elementtitaloja Hervannassa riittää. Välissä on silti niin paljon puita ja vehreyttä, että kaupunginosa näyttää idylliseltä.

Robottibussi ei ole ensimmäinen tempaus, jolla Hervannan imagoa on ehostettu. Vuonna 1989 kaupunginosan sydämeen valmistui yksi suomalaisen arkkitehtuurin unohdetuista ihmeistä, arkkitehtipari Raili ja Reima Pietilän suunnittelema Hervannan toimintakeskus.

Punatiilinen julkisten rakennusten keskittymä näyttää tieteiselokuvan kulisseilta. Mieleen tulee Ferrix-planeetan basaarikaupunki uudessa Tähtien sota -sarjassa, Andorissa. Ja kas, Pietilät matkustivat aikoinaan suunnittelu­vaiheessa Irakiin tutustumaan Basran kaupungin basaariin.

Kompleksin keskusaukiolle on helppo kuvitella eksoottisia avaruusolioita käymään kauppaa ja Imperiumin iskusotilaita partioimaan. No, ei täällä avaruus­olioita ole. Yksi eläkeläinen porhaltaa ohitse kävelysauvojaan rytmikkäästi heilutellen.

Pietilöiden muita hienoja töitä Tampereella ovat keskuskirjasto Metso sekä Kalevan kirkko, joka näyttää jättimäiseltä, betoniselta Aalto-maljakolta. Sielujen siiloksikin sitä on kutsuttu.

Matkailijan kannattaa tulla Hervantaan tutustumaan myös ilmaiseen Poliisimuseoon tai istumaan iltaa Pub Kultaisessa Apinassa. Tai vain testaamaan Tampereen raitiovaunua. Se on hienompi kuin Helsingissä, ja mikä parasta: raitiovaunun nähdessään saa kiljaista hyvällä omallatunnolla Nysse tulee!

Nysse on Tampereen seudun joukkoliikennelaitoksen virallinen nimi.

Mustaa makkaraa! Solo Sokos Hotel Tornin aamiainen on ilahduttavan runsas. Tarjolla on jopa hummusta, ja paistetut perunatkin on tuunattu ilmakuivatuilla tomaateilla.

Tamperelaisklassikkoa mustaa makkaraa saa kaupungissa toki monien muidenkin hotellien aamiaispöydistä, eli ei siinä mitään ihmeellistä. Mutta keskustan liepeillä sijaitseva Torni-­hotelli yllättää muulla tavoin. Suomen korkein hotelli ei houkuttele yksin näkymillään ja komealla kattoterassillaan, vaan se on toteutettu kaikin puolin kekseliäästi.

Erityisen mainio idea ovat huoneista löytyvät rikos­novellit, jotka komisario Koskisesta tunnettu Seppo Jokinen on kirjoittanut hotellille. Yhden tarinan loppuratkaisu tapahtuu hotellin Paja Barissa, joka on koristeltu Juicen kitaralla, Eppujen kulta­levyillä ja muulla Manserockin memorabilialla.

Tammerkosken virta ja tehdasmiljööstä kohoavat piiput ovat Tampereen ikonisia keskustanäkymiä.

Tampereella riittää erinomaisia majapaikkoja. On hotellien vanha daami, art deco -eleganssia säteilevä Grand Hotel Tammer, jossa Tampereen eliitti juhli kieltolain aikaan viinan voimalla, poliisipäällikkö muiden mukana.

On remontoitu Hotel Ilves Hämeensillan kupeessa. Sillalla pönöttävät Wäinö Aaltosen Pirkkalaisveistokset kuin tamperelaiset heerokset. Niitä on aina pakko pysähtyä ihailemaan.

Ja on Lapland Hotels Arena, jossa voi seurata livenä lätkää tai maailmantähtien konsertteja oman ­huoneen terassilta. Järjestely on niin harvinainen, että amerikkalaismediassa asti on ihmetelty, onko kyseessä maailman hulluin hotellihuone.

Tampereen Katto-Kassinen on Heikki ”Hessu” Närvänen, joka järjestää kävelyjä Finlaysonin tehtaan katolla.

Tampereen elämyksiin kuuluu myös Suomen ainoa katto­kävely, Amazing Cityn järjestämä Roof Walk Finlayson. Retken alussa päälle puetaan turvavaljaat, jotka kytketään kiinni Finlaysonin historiallisen tehtaan katolla kulkevaan suojavaijeriin. Nopeasti paljastuu, ettei luvassa ole turva­valjaista huolimatta jamesbondmaisen hurjaa touhua.

Kävelyllä ei tasapainoilla kovin lähellä reunaa eikä kuljeta katolta toiselle, vaan pysytellään Finlaysonin pää­rakennuksen katolla. Mutta maisemat ovat komeat. Keskusta on puristunut kahden järven väliin, joiden välissä virtaa Tammer­koski. Sen voiman varaan kasvoivat Tampereen tehtaat ja samalla koko kaupunki.

Tehtaat ovat vaihtuneet tietotyöhön, mutta piiput on säilytetty muistona, vaikka halpaa niiden ylläpito ei ole. Kattokävelyitä järjestävän Heikki ”Hessu” Närväsen mukaan piipuissa käy vähän väliä erikoismuurareita uusimassa tiiliä.

”Kyllähän Torni-hotellista ja Näsinneulasta näkee kauas, mutta täältä katolta näkee sopivan läheltä. Täältä voi erottaa kaduilla kulkevien ihmisten ilmeetkin”, Hessu sanoo.

Vaikka tuntisi jo Tamperetta, kierroksella oppii paljon mielen­kiintoista. Kuten sen, että Suomen ensimmäisiin kuuluneen naisarkkitehdin, Wivi Lönnin, suunnittelema upea jugendpaloasema paloi vain hieman ennen valmistumistaan.

Miksei muualla Suomessa ole kattokierroksia? Syynä ei ole lainsäädäntö vaan Hessun mukaan kustannukset. Matkailijoita varten katolla pitää olla sopivat kulkusillat, ja niiden asentaminen olisi matkailuyritykselle liian kallista. Hessulla kävi tuuri: hänelle ehdotettiin kierrosten järjestämistä samalla, kun katon huoltosillat piti joka tapauksessa uusia. Niistä tehtiin myös matkailijoille sopivat, ja kulut jaettiin.

Tai ei se tuuria ollut, vaan Tampereen taikaa. Kaupunki on sopivan pieni, jotta ihmiset tuntevat toisensa ja voivat pallotella ideoita yli ammattirajojen. Tampere on myös tarpeeksi suuri: aina löytyy joku, joka ottaa hyvästä ideasta kopin.

Milavida-museossa kerrotaan Nottbeckien suvun historiasta.

Vanhanaikaisella työpöydällä on rasia, jossa on kirjeitä. Kun ne poimii esiin ja asettaa pöydälle, ääni alkaa lukea kirjeitä ääneen. Mainio pikku trikki Milavida-­museolta, joka sijaitsee Näsilinnan uusbarokkipalatsissa Tampereen kauneimmalla paikalla.

Kirjeet ovat terveisiä menneisyydestä. Ne kertovat säästä, sairauksista ja matkoista. Kuvataan raskauksia ja annetaan ohjeita lastenhoitoon. Kirjeitä ovat kirjoittaneet baltian­saksalaisen Nottbeckien suvun jäsenet, joiden elämää museo esittelee. He ostivat Finlaysonin tehtaan sen perustajalta, skotti James Finlaysonilta, ja johtivat firman kukoistukseen.

Pienehkö näyttely on toteutettu mukavasti. On aika­kauden tavaroita, näköishahmoja ja audio-opastus. Aina rikkaidenkaan elämä ei ollut helppoa. Menestystä tuli, mutta myös menetyksiä. Milavida sijaitsee palatsissa, jossa suku ei ehtinyt asua kunnolla. Rouva kuoli ennen muuttoa synnytykseen, herra umpisuolenleikkaukseen. Vain lapset asuivat talossa holhoojansa suojeluksessa kunnes muuttivat pois Suomesta.

Tampereen duunarien historiaa esittelee puolestaan ­Finlaysonin tehtaissa toimiva Työväenmuseo Werstas, ja työväen asuinoloihin voi tutustua Amurin Museokorttelissa. Lisää nähtävää löytyy Tampellan entisistä tehtaista Vapriikin keskuksesta, jossa toimii erikoismuseoita, kuten Suomen Jääkiekkomuseo ja Pelimuseo.

Jälkimmäisessä voi pelata klassisia videopelejä ja ihmetellä lautapeliä Punaisten ja valkoisten taistelu Suomessa 1918. Suomen sisällissotaa kuvaava peli julkaistiin vain muutama kuukausi taistelujen päättymisen jälkeen.

Tampereen historiakohteista harvinaislaatuisin on Lenin-­museo, lajissaan ainoa Venäjän ulkopuolella. Museo toimii työväentalolla, jossa Lenin ja Stalin tapasivat toisensa ensimmäistä kertaa vuonna 1905.

Tämä Lenin-museo säilyi silloinkin, kun ne suljettiin muualla maailmassa Neuvosto­liiton hajottua. Vaan on Tampereenkin nähtävyyttä siistitty, liikaakin. Nykyisin se kertoo Leniniä enemmän Suomen ja Neuvosto­liiton suhteista. Mielenkiintoisempi ratkaisu olisi ollut taltioida alkuperäinen museo ja esitellä, millaisia Lenin-museot kulta-aikoinaan olivat. Nyt mieleen jäävät lähinnä Leninin ja Stalinin vaha­nuket, joiden vierellä voi istua Dnepr-moottoripyörän kyytiin.

Taidetta pääsee ihailemaan useissa gallerioissa sekä Tampereen taide­museossa ja Sara Hildénin taidemuseossa. Teatterielämä on ollut täällä perinteisesti vilkasta. Tunnettuja näyttämöjä ovat Tampereen Teatteri, Tampereen Komediateatteri ja Tampereen Työväenteatteri.

Myös hyviä keikkapaikkoja riittää. Uusin on hiljan avattu Tavara-asema. Jugend­tyylinen varasto­rakennus pelastettiin liikenne­järjestelyjen tieltä siirtämällä sitä kolmisen­kymmentä metriä. Tästä koitui lähes kolmen miljoonan euron kulut, mutta se ei Tamperetta estänyt.

Kynttilät ovat valuneet taideteoksiksi tunnelmallisessa ravintola Apajassa.

Kenen idea oli perustaa tänne ravintola? Ja onko se edes täällä? Juna jylisee aivan vierestä, mutta nyt ei olla rauta­tieasemalla vaan vanhan kerrostalon takapihalla. Kulman takana on Tampereen jylhä Tuomiokirkko, joka näyttää enemmän pakanatemppeliltä kuin herran­huoneelta.

Junaradan reunalla sijaitsevan talon nurkalla on kukkapenkissä pikkuruinen kyltti, joka opastaa paikalle: Apaja. Salakapakoihin on Suomessa jo totuttu, mutta Apaja on aikamoinen salaravintola. Tänne ei taatusti löydä vahingossa.

Ravintola sijaitsee kerrostalon matalassa sivurakennuksessa, pihapuiden varjossa. Aikoinaan töllissä asui talonmies. Enää se ei sovi asumiseen, se on niin lähellä junarataa.

Talolle oli vaikea löytää käyttöä, kunnes keittiö­mestari Juuso Ahvenainen keksi perustaa siihen haaveilemansa ravintolan. Hän remontoi tilaa itse, ja Apaja avattiin korona­kieltojen kumouduttua vuonna 2022. Hetki oli koskettava.

”Ensimmäiset kolme viikkoa itkimme asiakkaidemme puolesta. Niin onnellisia he olivat. Se oli todella katarttista. Itsellänikin oli pinnalla se syvä kiitollisuus, että päästiin taas tekemään”, Ahvenainen kertoo.

Sisään astutaan matalasta ovesta. ”Ajatus on, että olo on kuin astuisi kaninkoloon”, hän sanoo.

Sisällä olo onkin kuin Liisalla Ihmemaassa. Tila on samaan aikaan jännittävä ja kotoisa. Itse keittiö on yllättävän pieni. Sinne kun kurkkaa, ei tule enää kirottua omaa kotikeittiötä. Silti Ahvenainen loihtii tiiminsä kanssa upeita aterioita.

”Hauki tulee Rautaveden todella puhtaista vesistä, joista se on vetouisteltu. Silloin saadaan haukea, jonka liha on aivan valkoista”, Ahvenainen esittelee annosta.

Ruoka on varsinkin kesällä leikittelevää. Talvella listalla voi olla fine diningin ohella myös lohturuokaa, kuten Apajan versio mac and cheesestä, makaronijuustopaistoksesta. Viiden ruokalajin menyy maksaa 64 euroa. Tasoon nähden edullista hintaa selittää se, että paikka on syrjässä keskustasta. Tampereella se tarkoittaa 10 minuutin kävelyä Hämeensillalta.

Vaikka ruoka on hienoa, tunnelma on rento. Tarjoilijat jutustelevat ja saattavat esitellä viinitkin tyyliin: ”Tämä on Sauvignon Blancia. Paljon kulinaarista potentiaalia. Nimeä en osaa lausua, kun en osaa ranskaa.”

Keittiömestari Ahvenainen kertoo, että ravintolan palvelukulttuuriin on vaikuttanut paljon yksi sen tarjoilijoista, Juha Kumara. ”Hän on opettanut meille, ettei tarjoilijan tarvitse stressata, vaan hän voi olla oma itsensä.”

Herra Kumaran tapaammekin Tampere-visiittimme pääte­pisteessä, aivan toisenlaisissa tunnelmissa, puolialastonna.

Rauhaniemen kansankylpylä on perinteinen uima- ja saunapaikka.

Tampere on jo useita vuosia tituleerannut itseään Suomen saunapääkaupungiksi. Saunoista kuuluisin on tietysti Pispalan puutarhakaupunginosassa sijaitseva Rajaportti, Suomen vanhin yhä toimiva yleinen sauna.

Modernia kulttuuria edustaa Saunaravintola Kuuma, joka sijaitsee keskustassa Laukontorilla. Kuumasta pääsee pulahtamaan suoraan Tammerkoskeen, Tampereen synty­lähteeseen. Elämys on erityisen hieno talvella.

Ja sitten on Rauhaniemen kansan­kylpylä, jonne pääsee keskustasta jalan tai bussilla. Paikan vetonaula on ollut sijainti Näsijärven rannalla, mutta se on saanut uuden houkutuksen. Perinteisen kylpylän vieressä on mongolialaistyylinen jurtta.

Juha Kumara pitää sitä ystävänsä Matti Kemin kanssa. Miesten saunainnostus alkoi jo aikaa sitten, kun rahattomat nuorukaiset harrastivat rosvolöylyjä eli livahtivat luvatta opiskelija-asuntoloiden yleisille saunavuoroille. Harrastus syventyi pyöräretkellä ympäri Suomea saunakulttuurin perässä, mistä he tekivät Ylelle kuunnelma­sarjan Saunan kutsu.

Oppimansa pohjalta he loivat jurttaan saunatemppelin. Se eroaa nykysaunasta monella tapaa. Pyöreä muoto muistuttaa elämän kiertokulusta. Lauteiden ohella on makuu­lavereita. Ikkunan sijaan valonlähteenä toimivat lepattavat lyhdyt. Teltta­kangas pitää löylyt kosteina ja lempeinä.

Telttasaunassa ei sovi puhua – paitsi lauantaisin, jolloin on manselaiset rupattelulöylyt.

”Hiljaisuudella ylläpidetään saunarauhaa”, Kumara opastaa. ”Sata vuotta sitten, kun ihmiset syntyivät saunassa, se oli tärkeä paikka maailmojen välissä.”

Kokemus onkin levollisuudessaan ihana. Hiljaisuus katkeaa, kun Kumara alkaa loitsia kalevalaisella mitalla runonlaulaja Selma Kilveltä oppimaansa saunaloitsua.

”Lyötä maahan liika löyly, paha löyly pois lähetä, jottei polta poikiasi, turmele tekemiäsi. Tule löylyhyn jumala, iso ilman lämpimähän.”

Rytmi saa kehon heivaamaan. Liekkien valo tanssii teltta­kankaalla. Kyynel kihoaa silmäkulmaan.

Lopuksi Kumari kaataa kuupalla lisää vettä kiukaalle. Kiuas sihisee ja kohisee kuin Hämeen hälläpyörä virtaisi vapaana.

Hetken aikaa elämä on enemmän kuin täydellistä. Se on merkityksellistä. Voi Nääsvilleä, tällaisenkin elämyksen keksit tarjota! Tänne on päästävä takaisin. Tampereelle on päästävä takaisin.

Jurttaan tehdyssä Saunatemppelissä istutaan hiljaa nauttien lempeistä löylyistä.