Parantumattomasti sairas Katriina Huttunen kuolinsiivoaa, jotta sotku ei jäisi muille
Katriina Huttusen kuolinsiivous hidastui vasta kirjahyllyn kohdalla. Lopulta hän jätti kirjoille jäähyväiset ja kiitti niitä kaikesta, jota ne ovat hänelle antaneet.
Elämää kuolemansairaana. Krooninen lymfaattinen leukemia on pesiytynyt elimistööni ja tehnyt siellä tuhojaan monta vuotta ennen kuin sairaus erottuu paljaalla silmällä, ja verikokeissakin syöpäsignaalit näkyvät heti kun epäilys herää ja niitä ymmärretään mitata. Kuolemantuomiodiagnoosista alkaa uusi kiduttava hitaus. Oireenmukaisen hoidon vitkasteleva vaste näyttää keskisormea kaikille toiveikkaille idiooteille, eikä vieläkään ole varmaa onnistuuko lääkitykseni estämään syövän leviämisen. Varmaa on vain se etten selviydy tästäkään.
Kuluvan vuoden ensimmäisen puoliskon kalenterissa lukee luuydinbiopsia, vatsan ultraääni, kokovartalon topografiaa luotaava positroniemissiotomografia PET-TT, silmänpohjatutkimus, kahden viikon välein verikokeet ja kolme käyntiä hematologin vastaanotolla. Facit: Leukemiasolut ovat saastuttaneet 80 prosenttia luuytimestäni. Pitkäaikainen lymfoosileukemia. Voimakas leukosytoosi. Abdomenissa kookas jäännösmassa. Fysiologista kertymää suolistossa ja äänihuulissa. Alkava kaihi. Näön heikkeneminen. Raudanpuutosanemia. Verenpurkaumia, lihaskramppeja.
Tältä kuulostaa hematopoieesin runous. Lausun lymphoma malignum lymphocyticumin lyriikkaa niin täynnä hallitsematonta solujätettä että seinänaapurin vastenmielinen molossikin haistaa syöpäni. Mahassani kytee rypälepommi.
