Katri Ylanderin sitkein haave oli tulla laulajaksi – Yksi asia saa hänet liikuttumaan omilla keikoillaan

Pelkään kuollakseni ukkosta ja hämähäkkejä. Ukkosessa on jotain, mikä aiheuttaa sen, että haluan olla peiton alla. Olen joskus saanut paniikkikohtauksen, kun salama on iskenyt lähelle. Thaimaassa sain hysteerisen itkukohtauksen tosi isosta hämähäkistä hotellihuoneessa, suomalaisista ei sentään ihan sellaista reaktiota tule. Vähän menen niistäkin paniikkiin.

Minun olisi pitänyt syntyä niin, että olisin elänyt ­nuoruutta 70-luvulla. Sen ajan musiikki sykähdyttää vahvasti ja soundissa on erityinen lämpö. Fleetwood Mac on tehnyt joitain lempparilevyjäni, niissä on ­ihailemaani äänimaisemaa.

Lapsuuteni sitkein haave oli tulla laulajaksi. Olen pienenä katsonut telkkarista Tangomarkkinoita ja se olisi voinut minulle yksi tie. Sen sijaan lähdin aikoinaan Idolsiin, mutta nyt tuntuu hienolta olla Tangomarkkinoilla ­tuomaroimassa nuoria laulajia. On kiva olla pöydän ­toisella puolella tukemassa lahjakkaita kilpailijoita. Ympyrä sulkeutuu.

Teini-iässä inhosin erityisesti olla teini. Olen aina ollut vanha sielu ja tunsin, ettei alle täysi-ikäisiä arvostettu. Odotin tosi paljon, että tulen aikuiseksi. Kun sitten ­täytin 18, elämä ei kuitenkaan muuttunut niin ­paljon, vaikka se avasikin ovia.

Liikutun yleensä kyyneliin, kun yleisö laulaa lujaa mukana keikoilla. Lavalla oleminen on niin voimakasta vuorovaikutusta ja saan ihmisistä hyvää energiaa. Myös pyhissä paikoissa saattaa tulla vahva herkistyminen, viimeksi luostarissa Kreetalla. Niissä on usein käsinkoske­teltava rauha.

Vihaan sydämeni ­pohjasta epäoikeudenmukaisuutta. Ihmisoikeudet ovat lähellä sydäntäni, oli kyseessä kiduttaminen, sananvapauden rajoittaminen tai muut räikeät ihmisoikeusloukkaukset. Olen ollut jo vuosia mukana Amnestyn toiminnassa jäsenenä, koska on tärkeää, että ihmisoikeudet toteutuisivat eri maissa ja kulttuureissa kautta maailman.

Sukurasitteeni on olla tarkka, välillä liiankin. Pidän siitä, että yksityiskohdat ovat visuaalisesti kunnossa. Minua häiritsee suunnattomasti, jos taulu tai matto on vinossa, mutta isänäitini on ollut samantyyppinen ja osittain kiivas temperamenttini periytyy myös sieltä puolelta. En ole himosiivoaja, mutta haluan, että asioille on omat paikkansa eivätkä ne loju ympäriinsä.

Hermoni menevät, kun liikenteessä törttöillään. On vastuutonta vaarantaa oman hengen lisäksi toisten henki kaahaamalla, ajamalla humalassa tai järjettömillä ohituksilla. Ihmettelen sitä suuresti. Pelkään tien päällä hirviäkin, mutta onneksi en ole joutunut koskaan onnettomuuteen.

Nykyajan parhaita puolia on tabujen purkaminen. Asioita on tuotu näkyväksi, oli kyse mielenterveysongelmista tai terapiassa käymisestä. Se on tärkeää vertais­tukea ihmisille, sillä moni käy läpi samoja juttuja, minäkin. Myös suvaitsevaisuus vähemmistöjä kohtaan on lisääntynyt.

Jos elän yli satavuotiaaksi haluan tietää eläneeni rohkeasti, että mitään ei olisi jäänyt tekemättä vaikka pelon vuoksi. Pyrin elämään joka päivä kuin se olisi viimeinen. Koska tahansa voi sairastua pysyvästi tai joutua onnettomuuteen. Siksi kannattaa panostaa positiivisuuteen ja ­hetkessä olemiseen.