Katri Mannisen mukaan keski-ikäiset naiset käyttävät parhaiten tekoälyä: "Olemme tottuneet käskemään"

Tekoälyyn liittyy paljon pelkoja. Kirjailijan, käsikirjoittajan ja henkisen valmentajan Katri Mannisen mukaan isoin riski on kuitenkin siinä, että emme hyödynnä uutta teknologiaa tarpeeksi. Hän itse on käyttänyt eri tekoälytyökaluja jo vuosia.

Mannisen kokemuksen mukaan erityisen hyvä apuri tekoäly on teknisissä ongelmissa. Kun juoksumatto lakkasi toimimasta, Manninen otti tekoälyn avukseen. Hän otti valokuvan moottorista ja kysyi ChatGPT:ltä, mikä laitteessa voisi olla vikana.

– Tekoäly arveli, että jotkut hiiliharjat olisivat menneet huonoiksi. Sitten mietimme yhdessä, mistä niitä voisi saada.

Kun Manninen haki osat Motonetistä, ne olivatkin väärän kokoisia. Niinpä hän pienensi ne tekoälyapurin antamien ohjeiden mukaan. Nyt juoksumatto toimii taas, hän riemuitsee.

Mannisella on missio: hän haluaa opettaa mahdollisimman monet käyttämään tekoälytyökaluja. Hän kannustaa erityisesti keski-ikäisiä ja iäkkäämpiä tutustumaan rohkeasti ChatGPT:hen ja muihin tekoälysovelluksiin.

Hänen omat vinkkinsä parhaista työkaluista löytyvät myöhemmin tästä jutusta eli täältä.

Mannisen mukaan tekoälyn käyttö on aikuisille helppoa, koska olemme tottuneet toimimaan muiden kanssa ja puhumaan ihmisille. Siksi kannattaa vaan alkaa rohkeasti hommiin.

– Siinä ei voi mokata.

Tekoälyn käytön voi aloittaa lataamalla oman älypuhelimen sovelluskaupasta esimerkiksi ChatGPT-sovelluksen. Ilmaisversiolla pääsee hyvin alkuun. Tämän jälkeen sovellukselle voi puhua kuin ihmiselle ja pyytää sitä vaikka hakemaan tietoa. Tekoäly hakee vastauksia netistä ja kertoo löytämänsä puheena.

– Ja jos ei kuule kauhean hyvin, ei haittaa. Kaikki tulee kirjoitettuna näytölle, Manninen sanoo.

Hän kehottaa käyttämään tekoälyä aina, kun ei oikein huvittaisi tehdä jotain – kuten kirjoittaa tekstiä tai muotoilla sähköpostia. Tai kun ei oikein tiedä, miten jonkin asian tekisi. Enää ei tarvitse soittaa lasta selvittämään asioita. Tekoälyltä voi kysyä vaikka, mitä tehdä, kun ei saa langatonta nettiä toimimaan.

– Kun vielä kertoo sille, että on vaikka 75-vuotias eläkeläinen, niin tekoäly puhuu kuin 75-vuotiaalle eläkeläiselle, Manninen sanoo.

Pienenä varoituksena hän neuvoo, että tekoälysovellukseen kannattaa laittaa päälle kielto, ettei keskusteluita saa käyttää koulutusaineistona. Manninen muistuttaa myös, ettei tekoälylle kannata antaa esimerkiksi pankkitietoja, henkilötunnuksia tai muita arkaluontoisia tietoja. Hän myös korostaa, että tekoäly ei ole isäntä, vaan apuri, renki, palvelija ja palkollinen.

– Sinä olet pomo, sinä teet päätökset. En lähtisi sille kauheasti valtuuksia antamaan. Eikä se esimerkiksi kirjoittamisessa voi olla minulle tasavertainen kumppani. Sillä ei ole siihen mitään panoksia.

Katri Manninen kiinnostui tekoälystä jo vuonna 2018 hakiessaan Aalto-yliopiston elokuvataiteen professuuria. Hän ehdotti hakemuksessaan, että laitoksen pitäisi kouluttaa oma tekoäly, jotta nähtäisiin, mihin kone käsikirjoittamisessa pystyy ja mihin se ei pysty.

– En päässyt professoriksi. Siihen valittiin ihan oikea tohtori, pian itsekin tekoälystä tohtoriksi väittelevä Manninen sanoo.

ChatGPT:hen Manninen tutustui heti, kun se julkaistiin. Hän sanoo, ettei aluksi ymmärtänyt, mitä sillä pitäisi tehdä. Tekoälyn tuottamat tarinatkin olivat kuin 13-vuotiaiden tekemiä.

Yhdessä vaiheessa australialaiset kehittäjät halusivat tietää, voisiko heidän tekoälypalvelunsa kiinnostaa käsikirjoittajia. Ideana oli, että käsikirjoittaja kuvailee hahmon muutamalla sanalla, tekoäly kehittää sitä ja luo maailman, johon tarina sijoittuu.

– Ajattelin, että nämä ihmiset todella vihaavat ideointia. Se oli absurdia, koska ideointihan on minun ammatissani käsikirjoittajana parasta. Miksi ihmeessä antaisin sen tekoälylle?

Manninen innostui tekoälystä tosissaan huomattuaan, että se pystyi poimimaan hänen päiväkirjamerkinnöistään tehtäviä, jotka hänen pitäisi hoitaa, ja tekemään niistä listauksen.

Nykyään Katri Manninen käyttää tekoälyä lähes kaikkeen muuhun kuin luovaan ideointiin. Hän äänittää puhettaan autossa, sängyssä ja infrapunasaunassa, kaikkialla. Tekoälysovellus muuntaa puheen tekstiksi, jota Manninen sitten työstää haluamallaan tavalla.

Manninen kärsii sanahaun vaikeudesta eli hänen on välillä vaikea löytää oikeita sanoja ja termejä puhuessaan tai kirjoittaessaan. Tekoäly auttaa siinäkin.

– Voin esimerkiksi kysyä, mikä on se lasten kiikareilta näyttävä lelu, jossa on pyörylä ja kun painat nappia, se vaihtaa kuvaa? Sitten tekoäly vastaa, että se on Viewmaster.

Manninen myös pyytää tekoälyltä reseptejä sen mukaan, millaisia ruoka-aineita hänellä on kotona. Maksullisen sovelluksen avulla hän voi myös järjestellä kalenteriaan. Viimeksi tekoäly sijoitti hänen puolestaan sinne Mäntsälän kunnanhallituksen kokoukset.

– Olisi ollut hermoja raastavaa kirjata niitä kalenteriin yksitellen.

Tekoäly voi myös hakea tietoa muunkielisiltä sivuilta ja kääntää suomeksi. Manninen antaa taas esimerkin omasta arjestaan. Ollessaan matkalla Hollannissa hän otti kuvan ravintolan ruokalistasta ja pyysi tekoälyä kääntämään sen suomeksi.

Se siis arvailee. Joskus arvaukset menevät pieleen.

– Sitä kutsutaan hallusinoinniksi, mutta minä sanon sitä valehteluksi.

ChatGPT voi hakea tietoja netistä, mutta on aina olemassa riski, että se hakeekin vääristä lähteistä. Tekoälyn antamat faktat täytyy siis aina tarkistaa. Jotta tekoälyltä saisi hyviä vastauksia, sille täytyy antaa rooli. Jos esimerkiksi hakee ruokareseptiä, kannattaa kertoa tekoälylle, keneltä vastauksen haluaa.

– Jos ei määrittele roolia, tekoäly vastaa kuin amerikkalainen nörtti nuorimies, koska he ovat kirjoittaneet eniten juttuja nettiin, Manninen sanoo.

Tekoälylle kannattaa sanoa esimerkiksi: ”Olet keski-ikäinen suomalainen kotitalousopettaja tai kokenut kokki, joka on erikoistunut tekemään suomalaista kotiruokaan, joka on terveellistä ja maistuvaa ja vielä gluteenitonta”. Kun rooli on annettu, vastaukset ovat selkeästi parempia.

Katri Manninen väittää, että keski-ikäiset naiset ovat parhaita käskyttämään tekoälyä. Mistä tämä johtuu?

– Mehän tykkäämme kertoa muille, keitä he ovat tai keitä heidän pitäisi olla, ja millä lailla heidän pitäisi käyttäytyä. Olemme tottuneet käskemään ja annamme mielellämme asioista myös lisätietoja. Selitämme, että sehän oli kotoisin sieltä ja sieltä, ja sehän on sukua sille ja sille. Me olemme tässä kaikkein parhaimpia, äskettäin 50 vuotta täyttänyt Manninen sanoo.

Koska tekoäly toimii kuin ihminen, sille kannattaa olla kohtelias. Silloin se tekee parempaa työtä. Jos ihminen on internetin keskusteluissa tyly ja ilkeä, toiset vastaavat samalla mitalla.

– Jos taas sanoo vähän surkeana, että apua, olen ihan pulassa, enkä tiedä yhtään mitä pitäisi tehdä, ai että sieltä tulee hyvä vastaus, Manninen kuvailee.

Tekoälyn reagoinnista hyvään ja huonoon kohteluun voi ottaa myös opiksi.

– Kun joudut juttelemaan sille kivasti, niin alat ehkä kommunikoida paremmin myös ihmisten kanssa, Manninen sanoo.

Tekoälyltä voi myös vaatia, eikä ensimmäiseen vastaukseen kannata tyytyä, vaan sanoa, että tee tästä parempi. Koska tekoäly toimii kuten ihminen, sitä voi myös manipuloida.

– Jos se ei meinaa tehdä asioita, niin kannattaa toimia, kuten edesmennyt isoäitini, legendaarinen Mami. Hän sai lapsensa tekemään asioita sanomalla heille, että ”kukahan kiltti poika hakisi sitä ja tätä”.

Tekoälyn tulevaisuudesta maalaillaan paljon uhkakuvia. Katri Manninen ei lähde ennustamaan, mihin sen kehitys on menossa.

– Ei mitään käsitystä, tämä kehittyy niin älytöntä vauhtia.

Hän kertoo tekniikoista, joissa videokamera kuvaa ihmisen ympäristöä kaiken aikaa ja tekoäly analysoi kuvat salamannopeasti. Näiden palvelujen avulla esimerkiksi sokea voi pyytää tekoälyä kertomaan, kun taksi tulee. Hajamielinen käyttäjä voi kysyä, mihin hän jätti silmälasit. Tekoäly kertoo, missä ne nähtiin viimeksi.

Kehitys ei ole enää yhtä nopeaa kuin alussa, koska kouluttamiseen ei enää ole saatavissa uutta ihmisten tuottamaa hyvälaatuista tekstiä. Manninen huomauttaa myös, että internetissä on vain murto-osa inhimillisistä kokemuksistamme, ja nekin ovat muokattuja, tiivistettyjä ja kaunisteltuja.

– Sieltä puuttuvat elämämme hienoimmat, kipeimmät, kauheimmat, noloimmat ja hävettävimmät asiat, hän sanoo.

Manninen uskoo, että inhimillisen kokemuksen ja osaamisen merkitys vain kasvaa tulevaisuudessa.

– Tekoäly tietää, mitä on kirjoitettu internettiin, mutta se ei tiedä, miltä tuntuu olla ihminen.

Katri Mannisen tavoitteena on saada tänä vuonna valmiiksi väitöskirjansa, jota hän tekee Aalto-yliopiston elokuva- ja lavastustaiteen laitokselle. Siinä hän tutkii siinä tekoälyn käyttöä draamasarjan konseptien kehittämisessä käsikirjoittajien näkökulmasta.

Vielä vähän aikaa sitten hän aikoi tohtoriksi valmistuttuaan hakea professuuria. Nyt hän on tullut toisiin ajatuksiin. Se johtuu valmennuskurssista, jonka hän teki vaihdevuosien ja liikakilojen kanssa kamppaileville naisille.

– Minulle tuli fiilis, että nämä ihmiset tarvitsevat oikeasti pitkäkestoista tukea ja minä pystyn auttamaan heitä, hän sanoo silmät kyyneltyen.

Ihmisten auttaminen on kaikkein tärkeintä.

–Onhan se varmaan hienoa patsastella tohtorina. Kun pystyn auttamaan ja tsemppaamaan näitä naisia, sillä on minulle paljon enemmän merkitystä. Se on oikeasti iso ja tärkeä juttu.