Katri Makkonen: Pitäkää tunkkinne, päättäjät!
Katri Makkonen kirjoittaa kolumnissaan, että korona jättää paljon paikattavaa. – Luottamus on liima, jota meillä ei ole varaa menettää.
Olen vieläkin vähän loukkaantunut viranomaisille. Kaverini oli pettynyt. Viranomaiset olivat päivää ennen kauan odotettua hiihtolomaa sanoneet, ettei kotimaanmatkalle nyt pitäisi lähteä. Sen jälkeen on uusia ohjeita tullut ja mennyt. Lehden mennessä painoon väläyteltiin jo ulkonaliikkumiskieltoa.
Hetkeksi politiikka lakkasi olemasta oman hännän nostamista ja toisten kampittamista.
Olemme kaikki väsyneitä. Pääministerikin sen sanoi ja myönsi itsekin olevansa. Vuosi sitten emme olleet väsyneitä, ennemminkin peloissamme. Suuri tuntematon oli ajanut kaikki kynnelle kykenevät neljän seinän sisälle. Iltaisin kokoonnuimme uutisten ääreen. Istuimme television loimussa kuin yhteisellä iltanuotiolla kuuntelemassa viranomaisten ja poliitikkojen uusimmat tiedot ja ohjeet. Hetkeksi politiikka lakkasi olemasta oman hännän nostamista ja toisten kampittamista. Yksiäänisyys tuntui hyvältä tai ainakin tarpeelliselta. Suurimmalle osalle kansalaisista tuli tunne, että tehtyjä päätöksiä on järkevä noudattaa. Luotimme päättäjiimme.
Pinnan alla yhtenäisyys säröili jo tuolloin. Sosiaalisessa mediassa vaadittiin kovaa kieltä käyttäen kovempia toimia, pääministeri tyrmäsi presidentin koronanyrkin, viranomaiset puhuivat palturia tarvikehankinnoista, vastuuta lentokenttien vuotamisesta ei halunnut kantaa kukaan, hoitohenkilökunta koki jääneensä ilman todellista tukea.
Sitten tuli kesä, ja korona rauhoittui. Kuvittelimme päässeemme jo pahimmasta. Katsoimme, miten muilla mailla oli mennyt ja olimme omaan suoritukseemme tyytyväisiä.
Nyt on maaliskuu, ja tiedämme toisin. Ote herpaantui liian aikaisin, kriisitietoisuus lopahti. Elämme toistamiseen poikkeusoloissa, koronaluvut pahenevat päivä päivältä, ja virus on muuttunut vieläkin vaarallisemmaksi. Sairaalat täyttyvät taas ja rajat vuotavat yhä. Ihmiset ovat väsyneitä ja samalla peloissaan. Milloin tämä loppuu? Ehditäänkö riskiryhmät rokottaa? Muuntuuko virus edelleen? Jotkut on väsymys ajanut vastuuttomiksi.
Suomi on luottamuksen maa, maailman mittapuulla melkein luottamusyhteiskunta vailla vertaa.
Kansalainen kuulee paljon pykälistä ja perustuslaista, mutta yhtenäistä viestiä on hälyn seasta ollut vaikea hahmottaa. Sosiaali- ja terveysministeriöministeriö ripittää Terveyden ja hyvinvoinnin laitosta, Helsingin pormestari ja pääministeri syyttelevät toisiaan, oppositio ja hallitus ovat taas napit vastakkain, hallituspuolueetkin kinastelevat ja aluehallintoviranomaiset nokittelevat hallitukselle.
Ihmiset ovat väsyneitä. Tilanne on kaikille kova, monille kohtuuton. Kehtaan silti toivoa: jaksakaa, johtajamme, vielä vähän. Keskustelu ja kiivaskin väittely kuuluu kansanvaltaan, mutta kohtuus kaikessa.
Suomi on luottamuksen maa, maailman mittapuulla melkein luottamusyhteiskunta vailla vertaa. Korona jättää joka tapauksessa paljon paikattavaa. Luottamus on liima, jota meillä ei ole varaa menettää. Ettei käy niin kuin hiihtolomasotkusta tyrmistynyt kaverini viestinsä lopetti: Mielelläni tekisin kaiken oikein, mutta pitäkää tunkkinne.
