
Anna mulle tähtitaivas – Katri Helenan vuosien levytystauko päättyi lauluun omasta kaipauksesta ja oli myös lama-Suomen kansalaisen avunpyyntö
Suomalainen tähteys on sitä, että joku hyvin tavallinen ihminen säteilee jotain selittämätöntä, sanovat suomalaisen iskelmän asiantuntijat Pekka Laine ja Maarit Niiniluoto. Katri Helenassa tämä tähteys on.
Katri Helenaa pidetään ”sinivalkoisena äänenä”. Hänen laulujensa mukaan ja mukana suomalaiset ovat kasvaneet ja eläneet. Hänet on palkittu niin Pro Finlandia -mitalilla kuin Suomalainen työ ry:n Elämäntyö-Avainlippu-palkinnolla.
Miten Katri Helena on tähän asemaan päässyt? Miksi juuri hänen laulunsa ovat tärkeä osa suomalaista äänimaisemaa 60 viime vuoden ajalta?
Laulajalegendan merkitystä mittaamaan ja sinivalkoisuuden syitä miettimään kutsuimme kaksi ansioitunutta musiikkitoimittajaa.
Pekka Laine, 59, tunnetaan Yleisradion Radio Suomen nimikko-ohjelmastaan ja muun muassa dokumenttisarjoistaan, joista tuoreen Raha-Suomi-kokonaisuuden lisäksi mainittakoon Iskelmä-Suomi.
Maarit Niiniluoto, 81, on Laineen entinen työtoveri Yleisradiosta. Niiniluoto on suomalaisen viihteen historioitsija, joka muistetaan muun muassa Iskelmäradio-ohjelmasta, jota hän teki vuoteen 2014 saakka. Hän korostaa olleensa lapsesta saakka puhdasverinen iskelmäromantikko.
– Rakastan luontoa, valkoisia öitä, vanhoja tanssilavoja ja hopeisia kuita, hän kuvailee.
– Tämä on minussa kulkeva syvä virta, sydämestä lähtevä.
Istumme kahvilassa Niiniluodon kotikulmilla Helsingin Töölössä. Katri Helena vie meidät kuitenkin heti pois asfalttiviidakosta.

Maailmanpolitiikassa elettiin epävakaata kriisiaikaa, kun Katri Helenan ensimmäinen kappale Poikien kuvat julkaistiin vuonna 1963. Kuuban ohjuskriisi oli tuoreessa muistissa ja Yhdysvaltain presidentti John F. Kennedy murhattiin.
Suomessa Urho Kekkonen oli valittu äskettäin toiselle presidenttikaudelleen ja japanilaisten autojen maahantuonti oli juuri aloitettu. Matti Nykänen syntyi. Kännyköiden leviämiseen jokaisen kansalaisen taskuun menisi vielä runsaat 30 vuotta, joten Puhelinlangat laulaa sopi ajankuvana Katri Helenan läpimurtokappaleeksi siinä missä Puijo torni Kuopion tunnukseksi – Puijokin valmistui ja avattiin yleisölle 1963.
Kaiken tämän keskellä Suomen iskelmätaivaalle tuli maaseudulta uusi tähti, Katri Helena.
”Katri Helenan lauluissa ei koskaan maalaismaisemaa hylättykään.”
Maaseutu onkin Katri Helenan laulujen ja hänen taiteilijapersoonansa ympäristö. Se on myös Katri Helenalle luonteva, aito ympäristö. Vaikka hän on asunut ja viihtynyt kerrostaloasunnossa Helsingin Lehtisaaressa uransa ensimmäisellä huippukaudella 1960-luvulla, hän on sittemmin asunut lähinnä maaseudulla – ja mitä tavallisemmin, sen parempi.
Pekka Laine siteeraa ulkomuistista tekemänsä Iskelmä-Suomi-tv-sarjan haastattelua, jossa säveltäjä, muusikko ja Katri Helenan julkaisuista pitkään levy-yhtiössä vastannut Esa Nieminen kuvailee Katri Helenaa. Niemisen mukaan tämä oli sanonut, ettei ruoho ole koskaan lähtenyt hänen varpaidensa välistä.
Niiniluoto on sitä mieltä, että vaikka 1960-luvulla alkanut suomalaisten kaupungistuminen synnytti tarpeen lauluille, joissa ikävöidään takaisin maaseudulle, Katri Helenan lauluissa ei koskaan maalaismaisemaa hylättykään. Ei tarvinnut kaihoilla sinne, mitä ei ollut koskaan taakseen jättänytkään.
Katri Helenan lauluissa ei kuulu koti-ikävää ja kaukokaipuuta sinne, missä ”aittakin on katto kallellaan” ja toisaalta lauluihin ei ole myöskään mahtunut pettymystä kaupunkiin.
– Ei ole ollut mitään sellaista ”liian suuri city”-asiaa, Laine kiteyttää ja jatkaa.
– Laulujen maaseutu on ylipäätään vähän myyttinen paikka. Siellä ei mietitä mitään maataloustukia.
– Maaseutu ei kuitenkaan Katri Helenan lauluissa ole mikään satumaakaan, Niiniluoto täsmentää.
”Musiikkia, viihdettä tai taidetta tuskin koskaan tehdään niin, että työn ääressä ajatellaan sen saavuttavan ikivihreyttä.”
Elina Hirvosen kirjoittamassa Katri Helena – Laulaja -elämäkerrassa Katri Helena kuvailee, kuinka etsi vuosituhannen alkuvuosina uutta kotitaloa. Laulaja oli eronnut kirjailija Panu Rajalasta ja halusi luopua yhteisestä, arkkitehdin heille varta vasta suunnittelemasta kotitalosta Hämeenkyrössä. Omannäköinen paikka löytyi Itä-Uudeltamaalta, josta Katri Helena osti remontoitavan, 1800-luvun lopulla rakennetun omakotitalon.
”Vaikka rakennus oli huonossa kunnossa, paikka tuntui heti kodilta. Maisema peltoineen, järvineen ja metsässä pesivine lintuineen oli minun maisemani, rauhoittava pikkukylän maisema. Talo sen maiseman keskellä oli tavallisen ihmisen talo.”, Katri kertoo elämäkerrassaan.
Tavallinen ihminen, joka kokee sielunmaisemakseen ei-kaupunkilaisen ympäristön.
Siihen kiteytyy paljon Katri Helenasta ja hänen lauluistaan: tavallinen ihminen sopivankokoisissa, itsensä näköisissä ympäristöissä.
Miten tavis voi olla tähti?
Helposti, jos katsoo Katri Helenan koko uraa.
– Tavallisuus on nimenomaan Katri Helenan voima, Maarit Niiniluoto sanoo.
– Kun kuuntelee Katri Helenan parhaita tulkintoja, kokemus ei kuitenkaan ole se, että ”onpa hän tavallinen”, Laine sanoo ja määrittelee sen, mitä on olla suomalainen tähti suomalaiselle yleisölle:
– Suomalainen tähteys on sitä, että joku hyvin tavallinen ihminen säteilee jotain selittämätöntä.
Onko Katri Helenasta sitten rakennettu määrätietoisesti sinivalkoista ja ajatonta tähteä, tavallisuutensa erityispiirteeksi kohottanutta artistia?
Ei, ei ainakaan pitkällä tähtäimellä, arvelevat molemmat. Laine sanoo, että musiikkia, viihdettä tai taidetta tuskin koskaan tehdään niin, että työn ääressä ajatellaan sen saavuttavan ikivihreyttä.
– Joku on sanonut, ettei Mozart miettinyt säveltäessään ajattomuutta, vaan seuraavaa lauantaita.
Laine korostaa, että musiikkimaailmassa on ollut julkaisu- ja aikataulupaineita aina, hyvinkin jo 1970- luvulla, jolloin Katri Helenalta julkaistiin paljon tuota aikaa kiteyttäneitä lauluja. Esimerkiksi Paloma Blanca -käännösiskelmä osui aikaan, jolloin Espanja tuli tutuksi yhä useammille suomalaisille Keihäsmatkojen tuotua halvat seuramatkat myyntiin.
Chrisse Johansson ja muut sen ajan sanoittajat etsivät jatkuvasti sopivia ulkomaisia hittejä. He myös ujuttivat lauluteksteihin sopivia suomalaisia näkökulmia tiettyjen universaalien aiheiden, kuten tietysti rakkauden oheen.
Vastaavaa tekivät sanoittajat monissa muissakin maissa. Esimerkiksi italialaisia ja ranskalaisia hittejä käännettiin samoihin aikoihin niin suomeksi kuin ruotsiksikin.
Niiniluoto korostaa, että Katri Helenan asema ja suosion kasvaminen kansallisaarteen asemaan on osittain sattumaa. Laine nyökkää ja näkee laulajan asemaa puoltaneen ”Rolling Stones-efektin”. Toisin kuin esimerkiksi Beatles, joka lopetti jo 1960-luvulla, Rollarien Mick Jagger on jatkanut 80-vuotiaaksi, aivan kuten Katri Helenakin.
– Olen seurannut sitä aikalaisena koko ajan. On ollut hetkiä, jolloin koko uran jatkuminen on ollut epävarmaa, tuleeko sieltä enää mitään, Niiniluoto sanoo.
”Rakastan sitä, kun hän laulaa meille Vasten auringonsiltaa tai Syysunelmaa.”
Koko suuri tarina olisi voinut päättyä myös toisin. Pitkä levytystauko osui muun muassa Katri Helenan puolison Timo Kalaojan yllättävän kuoleman jälkeisiin aikoihin. Kun 1992 sitten viiden vuoden levytystauko päättyi, sen katkaisi Anna mulle tähtitaivas, jonka saattoi kuulla sekä Katri Helenan prosessilauluna jatkuvan surun ja kaipauksen keskellä mutta myös lama-Suomen kansalaisen avunpyyntönä.
Kuinka tärkeää on, että kuulijat ovat voineet yhdistää laulut ja niiden aiheet Katri Helenan omaan elämään?
– On tavallista, että laulujen tarinat kuullaan niiden esittäjien kokemuksina, Laine sanoo.
– Pidän kovasti Katri Helenasta ja hänen elinikäisestä rakkaudestaan iskelmään ja niiden vaihtelevasta linjasta 1920-luvulta nykyaikaan. Vähemmän välitän hänen miehistään ynnä muusta, ne ovat Katrin yksityiselämää. Rakastan sitä, kun hän laulaa minulle ja meille kaikille vaikkapa Vasten auringonsiltaa tai Syysunelmaa, Niiniluoto sanoo.
Yli kuusi vuosikymmentä Katri Helena on laulanut Suomea suomalaisille. Nähnyt muotien muutokset, maaltamuutot ja kadonneet tanssilavat.
”Ei hänen iässään tarvitse olla enää mikään yleisön palvelija.”
Katri Helena tekee elokuussa 2025 viimeisen keikkansa Olympiastadionilla, jota Maarit Niiniluoto ei oikeastaan edes pidä Katri Helenalle sopivana esiintymispaikkana. Hän näkisi vanhan suosikkinsa mieluiten ”lankarullan muotoisella tanssilavalla” vielä kerran.
Laine taas muistuttaa, että esiintyminen lavakeikoilla on todella kovaa työtä. Se on asiakaspalvelua, jossa artisti soittaa tanssimusiikkia yleisön tarpeisiin.
Istuvan konserttiyleisön edessä Katri Helena on voinut laulaa enemmän omia, itse levyttämiään lauluja. Lavakeikat hän on jättänyt jo vuosia sitten.
– Ei hänen iässään tarvitse olla enää mikään yleisön palvelija, Laine toteaa.

Tänä päivänä suurvaltapolitiikka on taas kääntynyt outoon asentoon. Kylmän sodan, liennytyksen ja toiveikkuuden jälkeen eletään keskellä epävarmuutta – ihan kuin 1960-luvun alkuvuosina.
Elämäkerrassaan Katri Helena kertoo yhteiskunnallisista ajatuksistaan. Siitä, kuinka ei koskaan ole puhunut politiikasta julkisesti, vaikka hän on aina ollut ”valmis puolustamaan oikeudenmukaisuutta, yhdenvertaisuutta, rauhaa ja tasa-arvoa”.
Hän on tohmajärveläisen työläisperheen ainoa lapsi, joka kirjassaan kuvailee, kuinka Suomesta on kehittynyt hyvinvointivaltio hänen elämänsä aikana.
”Monet niistä muutoksista, joista isä oli puhunut lapsuudenkotini keittiönpöydän ääressä, olivat tapahtuneet.”
Mutta onko Katri Helenan lauluissa kuultavissa yhteiskunnallisuutta, jopa poliittisuutta?
Ennen vastaamistaan sekä Niiniluoto että Laine liikahtavat vaivautuneesti. Vastaus on kummaltakin kieltävä, Katri Helenan laulut eivät ole poliittisia, ainakaan puoluepoliittisia.
– Jos Katri Helena olisi ehdottanut levy-yhtiölle jonkun protestilaulun levyttämistä, siellä olisi varmasti painettu jarrua. Se ei vain kuulu iskelmän maailmaan, Laine sanoo.
Se, että Katri Helenan puheissa ja lauluissa ollaan kuulijan puolella, ymmärretään ihmistä huolineen ja rakkaudenkaipuineen yhteiskunnalliseen asemaan katsomatta, on molempien mielestä osa pitkää, 1900-luvun alusta alkanutta jatkumoa.
– Se on osa arvokudosta, jolle tämä maa on rakennettu, Laine kiteyttää.
Sitten löytyy esimerkki, joka Laineen ja Niiniluodon mielestä tiivistää Katri Helenan tähteyden supisuomalaisen olemuksen. Se tulee Pekka Laineen suusta:
– Katri Helena sopii hyvin tähdeksi maassa, jossa presidentti voi käydä ja käy uimahallissa muiden asiakkaiden seassa yhden turvamiehen kanssa.
Juttu on julkaistu Avun tuottamassa Katri Helena -erikoislehdessä.