"Minä otan tämän!" – Katri Helenan kanssa töitä tehneet musiikin huippuammattilaiset kertovat, miten hitit ovat syntyneet

Alku näytti jo suuntaa: säveltäjämestari Toivo Kärki ja sanoittaja Juha Vainio kirjoittivat heti 1965 Katri Helenalle kilpailukappaleen Suomen Euroviisukarsintoihin. Minne tuuli kuljettaa ei päässyt viisuihin, toisin kuin Katri Helena vuosina 1979 (Katson sineen taivaan, sävellys Matti ”Fredi” Siitonen, sanat Vexi Salmi) ja 1993 (Tule luo, sävellys Matti Puurtinen, sanat Jukka Saarinen).

Muotirytmiä letkajenkan poljennolla, viisubiisejä 1970- ja 1990-lukujen tapaan, iskelmää, laulelmaa sekä käännöskappaleina niin poppia kuin balladejakin, vanhaa tanssimusiikkia lavoja kuluttavalle yleisölle eli ”hiihtoliiton musiikkia”, kuten Katri Helena kutsuu tapaansa palvella yleisöä… yhtä kaikki: ura on ollut pitkä ja monipuolinen.

Ja vaikka Katri Helena on esittänyt mitä tahansa musiikkityyliä, useimpiin tulkintoihin on iskeytynyt hänen tavaramerkkinsä: laulu hymyn läpi. ”Katri Helena on aina toivonut, että hänen surullisimmissakin lauluissaan on toivoa, jokin valonpilkahdus”, sanovat hänen kanssaan musiikkia tehneet ammattilaiset.

Millaista Katri Helenan kanssa on tehdä yhteistyötä? Millainen ihminen hän on työtoverina? Miten biisintekijät ottavat huomioon hänen äänenvärinsä, tulkintatapansa ja elämäntarinansa? Mikä on ollut hänen oma roolinsa levyjen kappalevalinnoissa?

Nyt vastaavat Katri Helenan kanssa töitä tehneet suomalaisen musiikin huippuammattilaiset, säveltäjät, sanoittajat, sovittajat ja muusikot.

Oma näkemys on ohjannut Katri Helenan uraa ehkä enemmän kuin usein ymmärretäänkään. Vaikka hän ei ole kirjoittanut juurikaan musiikkia itse, hän on itse päättänyt, mitä esittää.

Jo 1960-luvulta lähtien hänelle on toki tarjottu potentiaalisia hittejä, koska sieltä asti Katri Helena on ollut tähti. Ja jos hyvän kappaleen saa suositun laulajan esitettäväksi, on se tiennyt Teosto-tuloja myös kappaleen kirjoittajalle.

Jukka Kuoppamäki on kirjoittanut useita kappaleita ystävänsä Katri Helenan tulkittavaksi. 1960-luvun lopulla Kuoppamäki oli kirjoittanut lentokoneessa, muistivihon puuttuessa, biisin, joka tallentui oksennuspussin kylkeen. Katri Helena ihmetteli, annatko tämän tosiaan minulle, tämähän on varma hitti? Ja niinhän Ei kauniimpaa olikin.

– Vastasin, että hulluhan olisin, jos en antaisi, Kuoppamäki muistelee.

Eikä lauluista tuolloin ollut pulaa. Kuoppamäki kertoo pulpunneensa hyviä biisejä. Kaikkialle piti kulkea muistivihon kanssa, koska tekstiä ja säveliä saattoi tulla mieleen milloin vain.

– Joku nostaa puntteja, minun urheilulajini oli laulujen kirjoittaminen, Kuoppamäki naurahtaa.

Katri Helena oli Kuoppamäkien perhetuttu ja ahkera vieras Kuoppamäen kesäasunnolla. Terassilla Kuoppamäki esitteli uusia laulujaan säestäen itseään akustisella kitaralla. Katri Helena kuunteli ja valitsi itselleen sopivia.

– Näin Katri kuuli ensimmäisen kerran myös Anna mulle tähtitaivaan, Kuoppamäki kertoo.

– Katri sanoi heti, kun olin soittanut sen, että tämän minä otan!

Biisi julkaistiin Katri Helenan paluulauluna hänen miehensä Timo Kalaojan kuoleman jälkeen. Harras, mutta toiveikas kappale, joka osui tulkitsijan omaan elämäntilanteeseen, mutta puhutteli laajasti myös Suomea ilmestyessään keskellä 1990-luvun syvää lamaa.

Esa Nieminen sovitti Kuoppamäen sävellyksen ja sanoituksen sekä vastasi biisin julkaisemisesta. Sen asema ikivihreänä on itsestään selvä, mutta Nieminen muistaa myös jännittyneet tunnelmat ennen kuin levy saatiin kauppoihin.

– Tietysti tiedettiin, että odotukset, paineet ja onnistumisen mahdollisuudet ovat valtavat, koska Katri oli ollut neljä vuotta tauolla.

Säveltäjä Veikko Samuli vastaa kysymyksiin Katri Helenan kanssa tekemästään yhteistyöstä sähköpostitse Espanjasta. Osuvaa, sinnehän monet Katri Helenankin 1970-luvun iskelmäklassikot ovat sijoitettavissa, sopivasti suomalaisten matkailun yleistyttyä.

Samuli on ollut studiossa tekemässä taustoja moniin Katri Helenan hitteihin, joista rantalomatunnelmia ovat hehkuneet muun muassa Kesän lapsi, Palman mainingit ja Samulin sävellys Juha Vainion sanoihin, Katson autiota hiekkarantaa.

Siitä kappaleesta Veikko Samulilla on muisto. Hän kuvailee olleensa studiossa vaativa laulattaja, ja Katri Helena jaksoi vetää kuulokkeet korvilleen yhä uudelleen ja tavoitella tulkintaansa jotain uutta.

– Koetin aina vain lypsää jotain lisävivahteita, kunnes Katri lopulta sanoi: ”Nyt riittää, en jaksa enää.” No, Katrin tulkinnasta tulikin ihan täydellinen, Samuli sanoo.

Esa Nieminen on itseoikeutettu Katri Helenan musiikkitaipaleen kommentoija. Nieminen on tehnyt pitkän uran säveltäjänä, sovittajana ja muusikkona. Finnlevy- ja Warner Music -yhtiöissä Nieminen vastasi 1980-luvulta pitkälle 2000-luvulle yhtä aikaa muun muassa Katri Helenan ja Paula Koivuniemen levytyksistä. Kaikkiaan Nieminen on tehnyt vähintään yhden albumin verran musiikkia yli 60 solistin kanssa.

– Mitä olen eri ihmisten kanssa tehnyt, niin kyllä nää kaksi leidiä siellä top viitosessa pyörii ihan kirkkaasti.

Ensimmäisen kerran Nieminen kohtasi Katri Helenan 1970-luvun lopulla vastatessaan Laulunlyömät-ohjelman musiikista. Katri Helena oli jo tuolloin koko kansan tuntema Katri Helena, jolla oli takanaan lukemattomia tanssilavakeikkoja ja useita hittejä, joita voi nyt kutsua ikivihreiksi. Nieminen kutsui suosikkilaulajan ohjelmaan laulamaan.

– Pelkäsin tietysti etukäteen suurta tähteä, mutta Katrihan olikin sydämen sivistynyt, sympaattinen ihminen, Nieminen muistelee.

Levy-yhtiötöissä Nieminen tapasi Katri Helenan ensimmäisen kerran vuonna 1985. Silloin Nieminen oli tuottanut Paula Koivuniemelle muutaman menestyslevyn, joilla oli ollut muun muassa jättihitti Tummat silmät, ruskea tukka.

Nieminen arvelee Katri Helenan seuranneen tarkasti, mitä muut laulajat tekevät. Ja kun Katrilla itsellään oli ollut erittäin menestyksekkään 1970-luvun jälkeen pieni suvantovaihe, hän oli kysynyt pitkäaikaiselta luottohenkilöltään, musiikkituottaja Jaakko Salolta, voisiko myös hän tehdä levyn Niemisen kanssa. Ja niinpä sitten järjestettiin palaveri, jossa kohtasivat Katri Helena ja tämän puoliso ja yhtyeen kosketinsoittaja Timo Kalaoja sekä Nieminen ja Salo.

– Siitä alkoi yhteistyö, johon mahtui levytysten lisäksi paljon konserttikiertueitakin, muun muassa Leidit lavalla, jossa lauloivat Katri Helenan lisäksi Paula Koivuniemi, Marion Rung ja Lea Laven, Nieminen sanoo.

Levytyksissä Niemisellä oli projektijohtajan rooli. Hän työskenteli kirjaimellisesti A&R-henkilönä eli vastasi artistin repertoiresta eli ohjelmistosta, sovitti valitut kappaleet ja toimi myös äänityksiä valvovana studiotuottajana eli kansanomaisesti muusikoiden soitattajana sekä Katri Helenan laulattajana.

Katri Helena otti esimerkiksi laulutulkintoja ja -melodioita koskevat parannusehdotukset vastaan nöyrästi eikä koskaan loukkaantunut.

– Toki ne piti esittää fiksusti, Nieminen sanoo ja kehuu Katri Helenan harjoittelumotivaatiota.

– Hän treenasi kotona aina hirveästi. Hän osasi studiossa kaiken eikä keikoilla tietenkään ollut koskaan mitään muistilappuja. Katri Helenan suurin ansio laulajana on mielestäni aina ollut tarinankerronta. Studiossa hän vaati itseltään paljon ja halusi joskus laulaa paremman version, vaikka jokin otto oli hyväksytty. Se parempi otto kuului sitten tulkinnassa, hän oli vielä enemmän läsnä. Ja keikoilla olen nähnyt, kuinka kansa kuunteli suu auki jännittäen, miten laulun tarina päättyy, kun Katri on laulanut vaikkapa Tapio Rautavaaraa.

Kappaleiden valintaprosessi sujui näin: ensin Nieminen kuunteli noin 400 kappaletta, joista valitsi 30 ehdotusta, uusia kotimaisia biisejä sekä ulkomaisia lauluja, joiden arveli toimivan Katri Helenan tulkitsemina käännösbiiseinä.

– Ne 30 biisiä äänitin kasetille ja myöhemmin cd-levylle. Sitten tapasin Katrin ja sanoin, että näistä pitää valita 12 kappaletta.

Näin löytyi 5–8 biisiä, jotka muodostivat levyn rungon. Valikoitujen perusteella mietittiin, mitä mahdollisesti puuttuu. Nopeita vai hitaita kappaleita? Balladeja vai tanssibiisejä? Ja sitten valinnat tehtiin mittatilaustyönä niin, että levystä saatiin eheä Katri Helenalle sopiva kokonaisuus.

– Katri Helena vastasi biisien valinnasta hyvin tarkasti itse. Hänellä oli varma ensikuuleman vaisto. Hän saattoi sanoa 15 sekunnin kuuntelun jälkeen, että ei tätä. Asiasta oli useimmiten turha alkaa vääntää sen jälkeen, Nieminen kertoo.

– Katri ja Paula olivat tässä poikkeuksellisia. Jos heitä vertaa esimerkiksi moniin myöhempiin tangokuninkaallisiin, näillä molemmilla oli tarkka käsitys siitä, mikä heille sopii.

Tämä koski myös sanoituksia. Sekä Katri Helena että Paula Koivuniemi olivat tarkkoja, ettei lauluissa oltu lähelläkään mauttomuuksia.

– Esimerkiksi rakkaudesta piti kirjoittaa isommilla linjoilla eikä mukaan hyväksytty mitään puremista tai hipelöintiä. Se linja tuli vasta myöhemmin Meiju Suvaksen myötä.

Nieminen joutui pyytämään sanoittajia kirjoittamaan tekstejään uusiksi. Esimerkiksi itseään paljon kokeneemmalle Juha Vainiolle hän sanoi, että kirjoita tuo säkeistö uusiksi, ”Katri ei suostu laulamaan sitä”.

– Se ei ollut mikään helppo paikka: ”Anna tänne se paperi. Jos ei kelpaa, vie (Raul) Reimanille!”

Katri Helena saattoi myös ehdottaa kuulemiaan kappaleita Niemiselle, ja välillä ajatukset jalostuivat yhdessä.

Vie minut -kappale oli esimerkki tällaisesta. Alun perin Esa Nieminen muistaa ehdottaneensa Katri Helenalle ”kansanlaulumaisen” levyn tekemistä. Katri Helena vei asiaa eteenpäin ja ehdotti kansanmusiikkivaikutteisen levyn tekemistä.

Elettiin 1990-lukua, ja Katri Helena on kertonut kuunnelleensa tuolloin paljon siihen aikaan maailmanmusiikiksi kutsuttua angloamerikkalaisen popin tai euroiskelmän ulkopuolelta tulevaa musiikkia. Senegalilaisen Youssou N’Dourin Katri Helena mainitsee elämäkerrassaankin, ja Suomessakin kansanmusiikki oli noussut jopa listasuosioon. Erityisesti nykykansanmusiikkiyhtye Värttinä oli pistänyt liikettä lama-Suomeen ralleillaan.

– Vie minut oli erityisesti Katrin ohjailema projekti. Hän sanoi, ettei jaksa tehdä taas yhtä iskelmälevyä, jollaisia oli tehnyt jo parikymmentä.

Nieminen soitti Sibelius-Akatemiaan. Sen kansanmusiikkiosasto oli perustettu kymmenisen vuotta aikaisemmin, ja ensimmäiset akateemiset pelimannit olivat siirtyneet itse opettajiksi ja luoneet jo uraa myös taiteilijoina. Nyt näistä mestareista koottiin yhtye Vie minut -projektiin.

– Levytys sujui nopeasti ja teimme samalla kokoonpanolla myös keikkoja. Ne olivat oikein hauskoja, yhtyeeseen kuulunut harmonikkataiteilija Maria Kalaniemi muistelee.

Vie minut -levy muodosti tietysti näiden keikkojen ohjelmiston rungon, mutta kansanmusiikkiyhtyeelle sopiviksi oli sovitettu myös koko joukko Katri Helenan tunnetuimpia kappaleita. Lisäksi ohjelmistoon kuului Tuku tuku lampaitani- ja Suomessa olen minä syntynyt -laulelmien kaltaisia kansanlauluja.

– Nämä laulut kuuluivat niin Katri Helenan kuin meidän kaikkien soittajienkin menneisyyteen. Ne olivat meille tärkeitä. Meillä oli oikein hauskaa, Kalaniemi sanoo.

Areena- tai stadionkonsertit odottivat suomalaisia laulajatähtiä vasta tulevaisuudessa. Vie minut sai kuitenkin hyvin huomiota. Kansanmusiikkiversiot Katri Helenan hiteistä taltioitiin Kaustisen kansanmusiikkijuhlilla, jossa esitys kiinnosti niin, että syntyi uusi yleisöennätys.

Lisäksi kiertue vei esiintymään muun muassa Finlandia-talolle ja jopa Kanadaan. Torontossa Katri Helena ja kumppanit esiintyivät paikallisille suomensukuisille ihmisille.

– Katri Helena oli erittäin ammattimainen, kokenut esiintyjä. Hän hoiti työnsä hyvin. Kyseessä ei ollut mikä tahansa työkeikka. Oli ilo soittaa produktiossa, jossa lapsuuden sankari oli solistina. Yleisöön ja meihin pelimanneihin hän suhtautui lämpimästi, Kalaniemi kuvailee.

Lämpimästi Katri Helena on suhtautunut myös uusiin musiikintekijöihin, joita on tullut auttaneeksi eteenpäin. Yksi tällainen on Sinikka Svärd, jonka sanoitus on nimenomaan Vie minut.

Svärd oli tavannut Katri Helenan tämän konsertissa ja kysynyt, miten saisi sanoituksiaan eteenpäin. Laulaja antoi levy-yhtiönsä tuottajan yhteystiedot. Esa Nieminen sai postia ja sävellettävää – Vie minut sopi Katri Helenalle sanoituksena niin hyvin, että biisistä tehtiin kansanmusiikkiprojektin nimikappale.

– Siitä lähti myös minun urani liikkeelle. Se oli hyvin merkittävää minulle, Svärd kuvailee.

Oli sitten ”kohtaloa tai johdatusta”, mutta Vie minut sopi Katri Helenan elämäntilanteeseen. Laulajan puoliso Timo oli kuollut seitsemän vuotta aikaisemmin. Oli ollut hiljainen aika ja kaipausta kuvaava paluukappale oli jo julkaistu. Svärd oli toki tiennyt Katri Helenan leskeydestä, mutta kappaletta hän ei ollut mitenkään räätälöinyt laulajan tarpeisiin.

Toisin oli muutamien myöhemmin tehtyjen tekstien osalta. Katri Helena nimenomaan pyysi Svärdiä kirjoittamaan suomennoksen Fleetwood Macin kappaleesta Little Lies. 1980-luvun hitti kääntyi muotoon Valheita vain vuonna 2006.

Voiko siitäkin vetää yhtäläisyyksiä Katri Helenan oman elämän käänteisiin? Katri Helena oli eronnut kirjailija Panu Rajalasta vuonna 2004, pari vuotta ennen levytystä.

Juttu on julkaistu Avun tuottamassa Katri Helena -erikoislehdessä.