Katri Helena valitsi vaistonvaraisesti kappaleita oman elämäntilanteensa mukaan.

Tärkeimmistä lauluista tuli hänelle oljenkorsia silloin, kun voimat olivat vähissä.

Anna mulle tähtitaivas, anna valo pimeään, Anna mulle aamurusko, anna usko elämään, Anna mulle rohkeutta, että jaksan huomiseen

– Mulle se oli heti rukous. Uusi alku. Tiedän, että se on ollut myös hyvin monelle muulle ihmisille sitä, Katri Helena sanoo ja muistelee hetkeä, kun säveltäjä Jukka Kuoppamäki oli esittelemässä hänelle uusia kappaleita vuonna 1992.

Neljä vuotta aiemmin Katri Helenan keikkailu ja uuden musiikin levyttäminen olivat vaihtuneet surutyöhön. Puoliso, pianisti Timo Kalaoja oli kuollut yllättäen sairauskohtaukseen pariskunnan yhteisellä keikkamatkalla vaimonsa viereen.

Katri Helenasta oli tullut leski ja perheen kolmen lapsen yksinhuoltaja.

Hän oli vetäytynyt julkisuudesta ja keskittynyt puolisonsa kuolemasta toipumiseen ja lapsiinsa. Keikoilla Katri Helena kävi satunnaisesti.

Kunnes tuli Jukka Kuoppamäki ja antoi hänen käsiinsä kappaleen, joka tuntui oljenkorrelta.

Anna mulle tähtitaivas -kappaleesta tuli lopulta koko Katri Helenan pitkän uran merkityksellisin. Samalla se oli rakastetun artistin menestyksekäs paluu. Samaa nimeä kantava albumi vuodelta 1992 on Katri Helenan myydyin levy.

Yleisö ymmärsi laulun sanoman kunnolla vasta, kun Katri Helena alkoi esittää sitä kirkkokonserteissa pienemmän orkesterin kanssa. Kun tanssirytmi oli riisuttu pois, ihmiset malttoivat kuunnella sanoja.

– Sitten mä sanoinkin aina konserteissa, että laulakaa tätä aamuin illoin silloin, kun tulee tarvetta.

Samalla tavalla Katri Helena on toiminut itsekin silloin, kun on tuntenut olonsa heikoksi.

– Melodian kanssa hyvät tekstit kulkevat ihmisen alitajuntaan ja mieleen.

Katri Helena on levyttänyt yli 60-vuotisen uransa aikana sadoittain lauluja ja kappaleita. Hän itse jakaa kappaleensa kolmeen ryhmään: 1. henkiset laulut, 2. rauhanlaulut ja 3. tanssittavat iskelmät.

Anna mulle tähtitaivas kuuluu ehdottomasti osioon yksi, mutta tämän kategorian tärkeimpiin kappaleisiin kuuluvat Katri Helenan mukaan myös suursuositut Katson sineen taivaan (samannimiseltä albumilta vuodelta 1979) ja Sydämeni tänne jää (samannimiseltä albumilta vuodelta 1980).

– Mulla on aika paljon tällaisia taivaslauluja. Olen monta kertaa miettinyt, että en oikein tiedä, mistä se johtuu. Olen tykästynyt niihin vaistonvaraisesti, Katri Helena pohtii.

Hän on ollut jo vuosien ajan avoin omasta henkisestä puolestaan. Hän kokee saaneensa edesmenneeltä aviomieheltään viestejä tämän kuoleman jälkeen, toiselta puolelta. Ne ovat tuoneet Katri Helenalle suuren lohdun. Niitä viestejä hän on kirjoittanut ylös vuodesta 1988 lähtien – ja niiden ympärille tehnyt kirjankin, vuonna 2014 julkaistun Taivaan tien.

Kirjassa on mukana viestejä tuonpuoleisesta myös Katri Helenan Juha-pojalta, joka kuoli 33-vuotiaana sairauskohtaukseen.

Katri Helena vastaa viesteihin laulun kautta. Pojan menettäminen on tuonut syvyyttä esimerkiksi kappaleeseen Tulet aina olemaan (samannimiseltä albumilta, vuosi 2009).

– Mulle se tarkoittaa, että laulan sitä lapselle, että et sä ole mennyt pois, sä olet vain siellä verhon takana, elät hengen elämää.

Kun Juha kuoli, Katri Helenalla oli sovittuna kiertueita, jotka piti vain tehdä. Niistä hän selvisi ammattitaitonsa kautta.

– Ajattelen, että mulla on vastuuta. Ihmisten täytyy pystyä kuuntelemaan pelkäämättä, että esiintyjä prakaa. Olen hoitanut omaa ja heidän suruaan niillä lauluilla. On pitänyt olla vahva ja pitää kasassa se homma. Itkut ovat sitten muualla.

Pari kertaa on kuitenkin käynyt niin, että kesken esiintymisen sanat ovat menneet tunteisiin.

– Miehen kuolemaan ja pojan kuolemaan liittyen. Yleisö on ymmärtänyt sen.

Muiden mielipiteet eivät kahlitse Katri Helenaa siinä, miten hän henkevistä kokemuksistaan ja ajatuksistaan puhuu. Hän kyllä harkitsee joskus sanomisiaan, mutta ne asiat, jotka tulevat syvältä sydämestä, on sanottava.

Jos hän jotain haluaa jättää sanomatta ääneen, niin se on negatiivisia asioita – esimerkiksi kritiikkiä muita ihmisiä kohtaan. Vaikeimmissakin tilanteissa hän haluaa yrittää asettua vastapuolen nahkoihin ja ymmärtää, katsella asioita valoisammalta kantilta.

Katri Helena uskoo, että ajatuksilla on voimaa.

– Rakennamme elämäämme ja tulevaisuuttamme sillä, miten ajattelemme. Ajatukset ovat mulle energiaa. Tuntuu hullulta sanoa, mutta välillä täytyy vähän vartioida ajatuksiaan, sanojen ja tekojen lisäksi. Aika rankkaa tämän ihmisen elämä, hän naurahtaa.

Sama myönteisuus näkyy myös Katri Helenan kappaleissa. Hän on kokeillut esittää toisenlaisiakin tekstejä kokeilumielessä, mutta se tyyli ei tuntunut hyvältä, eivätkä nuo kappaleet päätyneet koskaan konserttisaleihin.

Katri Helenan missio on ollut tuottaa hyvää. Hän uskoo sen olevan syynä siihen, miksi on saanut tehdä työtään laulajana niin pitkään. Hän ymmärsi jo uransa alkutaipaleella olevansa monille esimerkki ja on halunnut kantaa vastuunsa siitä.

Katri Helenaa ei haittaa se, jos hänen myönteisyytensä näyttäytyy muiden silmissä särmättömyytenä.

– Mulle särmä ei tunnu hyvältä.

Hän uskoo sen johtuvan siitä, miten hänen ja häntä vanhemmat sukupolvet ovat eläneet. Maalaistyttönä hän kasvoi tarkassa kontrollissa. Se oli Katri Helenasta hyvä asia, jota hän ei ole halunnut särkeä.

– Ennen kuin tässä myöhäisemmällä iällä on käynyt niin, hän sanoo ja viittaa parisuhteeseensa 32 vuotta nuorempaan Tommi Liimataiseen.

Mutta sekään ei ole kääntynyt pahaksi. Pariskunta on pitänyt yhtä yli 16 vuotta. Tommi on paitsi avopuoliso myös Katri Helenan manageri. Laulajasta on ihanaa tehdä töitä Tommin kanssa.

– En missään tapauksessa olisi tässä, valmistelemassa tällaista konserttia – tehnyt ehkä koronan jälkeen yhtään mitään, jos ei Tommi olisi elämässäni mukana. Hän aina ajaa autoa ja hoitaa kaikki asiani. En jaksaisi tehdä sitä kaikkea enää itse.

Tommin ansiota on myös Katri Helenan uran viimeinen kappale, loppuvuodesta 2024 äänitetty Elämän tie.

– Se on ihana, Katri Helena henkäisee heti, kun kappale tulee puheeksi.

Tommi kuunteli monta yötä kaikenlaista musiikkia ja mietti kuumeisesti, mikä Katri Helenan viimeinen levytettävä laulu olisi. Sitten hän keksi sen, Disneyn Leijonakuningas-elokuvasta tutuksi tulleen Elton Johnin Circle of Life -kappaleen. Katri Helena oli Tommin mielestä juurikin leijona.

Katri Helena makusteli Pekka Lehtosaaren tekemää tekstin suomennosta ja ymmärsi sen olevan täydellinen.

– Sehän on elämänkaari. Vaikken mä nyt kuolemassa olekaan vielä, niin on tässä silti aika iso kaari jo.

Hän tapailee laulun sanoja.

Paikan jokainen polultansa löytää, aina uuteen käy tie elämän.

Uran jäähyväiskappale kuvastaa sitä, mitä elokuussa tapahtuu, kun jäähyväiskonsertti Olympiastadionilla on ohi. Kun jotain loppuu, tilalle tulee jotain uutta ja mielenkiintoista. Ikä ei tule vastaan, vaikka Katri Helena täyttää konsertin jälkeisenä päivänä 80 vuotta.

Viimeisen kappaleen laulaminen Olympiastadionilla voi olla liikuttava hetki, Katri Helena myöntää.

– Täytyy yrittää pitää tunteet kasassa. Kyllähän se ajatus on aika dramaattinen, mutta en ole sitä ruvennut vielä sen kummemmin miettimään. Täytyy sitten katsoa. Ehkä mut kannetaan pois sieltä. Tai lennän taivaan tuuliin, hän naurahtaa.

– Mutta en mä vielä halua kuolla. Äitini eli yli satavuotiaaksi. Jos pystyn pitämään itseni kunnossa, mulla voi olla vielä aika mielenkiintoisia vuosia tässä elämän kanssa. Katsoa, kun lapsenlapset kasvaa ja kinastella tyttärien kanssa siitä, saavatko he ruveta määräämään minun elämääni vai määräänkö itse.

Katri Helena kertoo olevansa hyvin onnellinen perheestään, kahdesta tyttärestään ja lapsenlapsista, sekä tietenkin Tommista. Nyt on oikea aika keskittyä heihin ja antaa muiden laulaa. Katri Helena on tehnyt sitä tarpeeksi.

Ja maailma on muuttunut. On tullut paljon uusia laulajia ja uudenlaista tyyliä tehdä musiikkia. Katri Helena kokee vierautta sitä kohtaan, vaikka pitääkin nykyajan artisteja lahjakkaina. Häneltä löytyy mielipide esimerkiksi Euroopan valloittaneen vöyriläisen Euroviisu-sensaation KAJ’n Bara Bada Bastusta.

– Se on niin valoisa ja niin ihana! Ja miten vilpittömiä nämä tyypit. Kesästä tulee ihan saunakesä.

Katri Helena kertoo valinneensa suurimman osan lauluistaan itse. Joko hän on valinnut hänelle tarjotuista kappaleista omimmat tai sitten hän on löytänyt niitä itse.

– Olen huomannut, että olen valinnut lauluja aina oman elämäntilanteeni mukaan, en ehkä tietoisesti, mutta vaistonvaraisesti.

Silloin, kun lapset olivat pieniä, Katri Helena valikoi lapsista kertovia kappaleita. Sellainen oli esimerkiksi vuonna 1971 Kai laulaa saan -levylle päätynyt Kuuden ikäinen, joka kuuluu rauhanlauluihin.

Vuonna 1981 Kotimaa-albumille levytetty Johnny Blue kertoo puolestaan kiusatusta sokeasta pojasta, joka sai elämänsä raiteilleen, kun hän opetteli soittamaan kitaraa.

– Eri sukupolvetkin, nuoretkin, ovat ymmärtäneet, mistä siinä on kysymys. Se voi johtaa juurensa nykykiusaamiseen. Tämähän on ajankohtainen asia nytkin.

Katri Helenan lapset saivat kasvaa näiden laulujen keskellä, sillä Katri Helena treenasi Timon kanssa kotona. Äiti lauloi, isä soitti pianoa.

– Olen laulanut lapsille niin paljon, että ovat välillä sanoneet, että älä enää...!

Lauluissa kuuluu myös lasten kasvu. Käännösiskelmä Almaz, onnen lapsi (levytetty Almaz-albumille vuonna 1988) kertoo lapsen kasvamisesta ja maailmalle lähtemisestä. Kun Katri Helena lauloi sitä ensimmäistä kertaa, hänen esikoistyttärensä oli 14-vuotias. Nyt tytär on 51-vuotias.

– Näin se elämä menee.

Katri Helena on tehnyt itsekin musiikkia. Vuonna 1978 hän lupasi tehdä kappaleen Niilo Tarvajärven ideoimalle jouluaiheiselle albumille (levy ilmestyi Soiva joulumaa -nimisenä vuonna 1978). Deadline alkoi paukkua vastaan ja Katri Helena mietti kuumeisesti, millainen kappale voisi olla. Hän oli ompelemassa potkupukua vastasyntyneelle pojalleen ja pohti maailman tilannetta. Oli sodan uhka.

– Tuli mieleen sellainen, että kunpa saisin suuren puurokauhan, jolla saisimme maailmalle rauhan.

Hän antoi lauseen Junnu Vainiolle, joka loihti sen ympärille muun tekstin. Katri Helena teki Joulumaa-kappaleeseen itse myös melodian.

– Se vain tuli. Ne ovat sellaisia häiriöitä, ei niitä monta ole tullut, hän naurahtaa.

Viime kesänä Katri Helena lauloi Joulumaan Provinssirockissa. Yleisö yllättyi jouluisesta laulusta keskellä kesää, mutta lopulta melkein kaikki lauloivat mukana.

Katri Helena on halunnut laulaa viime vuosina juuri niitä kappaleita, joita yleisö rakastaa – niitä, joita yhä nuoremmat laulavat mukana niin festareilla, konserttisaleissa kuin varuskunnissa.

– Ei ole mitään tarvetta esittää muuta kuin sitä, mistä kuulijat tykkäävät. Enää ei ole näytön tarpeita.

Letkis (esikoislevyllä Vaalea valloittaja vuodelta 1965) on varma tapa saada yleisö liikkeelle. Vaikka esiintymispaikka olisi ollut minkälainen, aina löytyi tanssijoita pitkäksi letkaksi.

Vauhtia on tuonut myös räväkämpiä hittiaikoja edustava Vie minut. Sen mukaan nimettiin vuonna 1995 julkaistu albumikin, joka koostui kansanmusiikkityylisistä kappaleista. Katri Helena pyrki aikoinaan Tohmajärvellä asuessaan jopa kansanmusiikkiryhmään Joensuussa, missä kävi koulua. Siellä oli kuitenkin tiukka kritiikki vastassa: Katri Helena lauloi liian iskelmällisesti.

– Ehkä se oli onneni.

Pitkän uransa aikana monenlaista musiikkia tehnyt Katri Helena ei pelännyt eri tyylilajien testaamista. Välillä hän kuuntelee tietokoneeltaan, mitä kaikkea on tullut vuosien aikana tehtyä. Nyt hän voi niitä kuunnella, kun vaativuus omaa itseä kohtaan on hieman hellittänyt. Katri Helena ihmettelee, miten paljon hänen on annettukin kokeilla. Kaikki ei hänen mukaansa päivänvaloa kestä.

– Mutta eihän sitä muuten tiedä, mitä ei osaa, jos ei kokeile. Olen laulanut humppaakin aika paljon. Ja olin siinä aika hyvä, sitä ei kaikki osaa.

Katri Helena haluaa alleviivata useaan otteeseen, ettei halua kehua itseään, ja huomauttaa, että osaa olla ”aika mänttikin”. Itsekriittisyys ei käy epäselväksi, mutta ei myöskään se, että hän suhtautuu nykyään jo lempeämmin itseään kohtaan.

Uran loppu häämöttää, ja on tultava sinuiksi sen kanssa, että siihen se jää. Viimeisen konsertin jälkeen ei voi enää ruoskia itseään parempaan suoritukseen, sillä sitä ei enää tule.

Samalla monen laulun sanat muuttuvat todeksi, esimerkiksi Minne tuuli kuljettaa -kappaleen. Se on vuonna 1965 julkaistu kulkuriromantiikkaa huokuva jenkka, Junnu Vainion ensimmäisiä tekstejä (singlenä vuonna 1965 julkaistu kappale päätyi Katri Helena -levylle vuonna 1966). Katri Helena tykkäsi kappaleen ajatuksesta, ettei ikinä tiedä, minne tuuli tytön kuljettaa. Sitä nuori laulaja ei tosiaan tiennyt vuonna 1965.

– Ei tiennyt. Ei tullut mielen viereenkään. Jätetään seuraavaan elämään jatkot.

Katri Helena

• Ikä: 79
• Perhe: Avomies, kaksi aikuista tytärtä.
• Ajankohtaista: Päättää pitkän uransa esiintyjänä Olympiastadionin suurkonsertissa 16. elokuuta.

Juttu on julkaistu Avun tuottamassa Katri Helena -erikoislehdessä.