Katri Helena lopettaa uransa – Kertoo nyt, mihin aikoo seuraavaksi keskittyä

Nuori maalaistyttö Katri Helena Koistinen ajatteli 1960-luvun alussa voivansa olla artisti hetken aikaa, sen verran kuin suosio kantaa. Sitten olisi tehtävä jotain muuta. Hänen suureksi yllätyksekseen tuo ”hetken aikaa” kestikin kymmeniä vuosia.

Edes väsyneimpinä päivinä Katri Helenan ei ole tarvinnut toivoa, että kunpa tämä jo loppuisi. Niin innoissaan hän on aina ollut työstään. Väsymyksen on aina voinut nukkua pois. Siitä hän antaa suurimman kiitoksen yleisölleen. Kun siinä on piisannut virtaa, on myös artistissa.

– Joskus jo toistakymmentä vuotta joku kysyi, että etkö sinä meinaa jäädä eläkkeelle ensinkään. Manageri sanoi kysyjälle, että tule katsomaan konsertti ja kysy sitten uudelleen.

Nyt aika alkaa olla kuitenkin täynnä. Ensi kesänä Katri Helena Kalaoja tulee sinetöimään uransa sinivalkoisena äänenä stadionkonsertin merkeissä. Tarkalleen tämä tapahtuu lauantaina 16. elokuuta, melko tarkasti 62 vuotta ensilevytyksen äänityksen jälkeen.

– Olen sellainen, etten voi tehdä mitään helposti. Olen satasella mukana koko ajan. Se on aika raskasta. Mun pitää lopettaa ennen kuin on pakko lopettaa, hän kertoo.

Tunteet eivät ole vielä pinnassa. Jokainen esiintyjäkin lopettaa joskus uransa. Joskus on sen viimeinen konsertin aika. Hänellä se on ensi elokuussa 80-vuotissyntymäpäivänsä aattona.

Jännitys voi iskeä lähempänä ajankohtaa. Sitten on laitettava jäitä hattuun, hän toteaa. Aika paljonkin. Ote ei saa lipsua.

Viimeisimmässä isossa konsertissa Järvenpäässä herkistyminen oli lähellä. Herkkä olo saavutti Katri Helenan soundcheckissä. Ensin hän ihmetteli, mistä moinen tunne oikein tuli, kunnes ymmärsi. Sen konsertin jälkeen hän ei voisi korjata enää mitään. Ei tulisi enää mahdollisuutta yrittää paremmin.

– Sekin ajatus täytyy heittää nyt roskakoppaan. Tähän on tultu ja tähän jäädään.

Stadionkonsertti ei ollut hänen unelmansa. Alun perin ajatuksena oli väistyä hiljalleen takavasemmalle. Puoliso ja manageri Tommi Liimatainen oli kuitenkin toista mieltä. Ei se saa jäädä huomaamatta, kun lopetat, hän sanoi. Mutta kun Liimatainen muutama vuosi sitten ehdotti stadionkonserttia, Katri Helena käski hänen hypätä järveen.

Mieli muuttui hiljalleen, kun Liimataisen rintamalle tuli muitakin yllyttäjiä. Jos niin moni oli sitä mieltä, että jättikonsertti voisi onnistui, kyllähän tämä täytyy tehdä loppuun asti, Katri Helena alkoi ajatella.

Mutta mitä tapahtuu konsertin jälkeen, kun Katri Helena on vapaa tekemään mitä haluaa. Kotikunnassaan Askolassa tilanne ei varsinaisesti muutu. Siellä hän on saanut olla aina rauhassa, tavallinen oma itsensä.

– En ole koskaan halunnut olla mikään stara kaupassa, ja siellä siitä ei ole ollut milloinkaan ongelmaa. Ennemminkin on ollut ongelmaa olla se stara estradilla, mutta siihenkin on tottunut, hän naurahtaa.

Luopumisentuskaa Katri Helena ei tunne. Kun elämään tulee tyhjää, se saa luonnostaan uutta täytettä, niin hän ajattelee. Siitäkään tuskin tulee ongelmaa, että puoliso jatkaa vielä työelämässä. Katri Helena toteaa heidän tuntevan toisensa 16 yhteisen vuoden jälkeen niin hyvin. Arki pyörii jatkossakin, vain vähän kevyemmällä tahdilla.

– En tunne itseäni tähdeksi, enkä ole milloinkaan tuntenut niin, että se olisi alkanut vaikuttaa elämääni. En ole suostunut sellaiseen.

Hänen mielestään kukaan ei ole ”ihmistä kummempi”.

Pian julkisuus hellittää, ja se tuntuu hyvältä. Se kuului työhön, ei enää sen jälkeiseen aikaan. Muutenkin helpottuneisuus on päällimmäinen tunne, kun Katri Helena ajattelee sitä, että kohta uralle tulee piste. Se tuntuu luonnolliselta.

– Se, että tämä maailma on muuttunut tämmöiseksi… Haluan katsella sitä ihan vapaana. Ajattelen, että kun viimeinen konsertti on tehty, ikään kuin lennän vapauteen tässä elämässä.

Se vapaus tarkoittaa ennen kaikkea aikatauluttomuutta. Enää ei tarvitse valmistautua mihinkään. Hän ei jää kuitenkaan pelkästään sohvalle makaamaan – vaikka aikoo sitäkin tehdä.

Jatkossa hän voi nauttia kaikessa rauhassa lintujen elämän seuraamisesta kotinsa pihalla keskellä maalaismaisemaa. Talvi-iltaisin ulko-oven avatessa saa nähdä heti Otavan, lempeän tähtitaivaan. Hän voi vapaasti käydä nauttimassa muiden konserteista, joogata, mennä elokuviin Tommin kanssa, nukkua vaikka kahteen – ja tehdä kotona sen suursiivouksen, jota viimevuosina ei ole ehtinyt. Sitten hän imuroi jokaisen nurkan, pesee ikkunat ja tyhjentää kaapeistaan kaiken sen, mitä ei enää tarvitse, kuten monet esiintymisvaatteensa. Tyttäret ovat sieltä jotain aarteita jo napanneet talteen. Yhdelle lapsenlapsellekin löytyi pienikokoisen isovanhemman varastoista sopivaa vaatetta.

– Orava tekee meillä pesää jonnekin. Olen sanonut sille, että tee vain nyt ja nauti tästä talvesta, mutta ensi kesänä lähtee, hän nauraa.

Anna mulle tähtitaivas, Syysunelmaa, Letkis, Lintu ja lapsi, Mun sydämeni tänne… Katri Helenan lauluja ovat laulaneet ulkoa niin tanssilavojen, konserttien, festareiden kuin sotilaskasarmienkin yleisöt.

Katri Helena kertoo olleensa haavi auki etenkin kahden jälkimmäisen reaktioista. Miten he osaavatkin laulaa ja heittäytyä hänen lauluihinsa mukaan – hänen, joka on tehnyt työtään yli kolme kertaa kauemmin kuin nuorimmat ovat eläneet.

– Kysyn aina, ovatko vanhemmat ja isovanhemmat aivopesseet teidät, Katri Helena naurahtaa.

”Kyllä me vaan osataan ne”, kuuluu vastaus.

Kaiken yleisöltä tulevan rakkauden keskellä Katri Helena ei kuitenkaan ota mitään itsestäänselvyytenä. Ei sitäkään, että Olympiastadion täyttyisi 16. elokuuta, hänen 80-vuotissyntymäpäivänsä aattona. Hän odottaa lipunmyyntiä alkua jännityksellä, kuten itse konserttiakin. Sitä varten on tehtävä lujasti töitä.

– Vastuu painaa. On minun vastuullani, että jokaiselle lipun ostaneelle tulee hyvä mieli. Kilometrejä on sen verran takana, että pitää todella tarkkaan valmistautua, että pystyy siihen niin psyykkisesti kuin fyysisestikin. Mutta kun pääsee laulamaan, se on ihanaa. En ole mielestäni ollut niin vahva ja niin taitava, että olisin koskaan voinut heittää tuosta vaan lonkalta jotain. On täytynyt aina valmistautua hyvin.

Sellainen hän on, kiistämättä legenda, mutta kuitenkin nöyrä. Perhe on se, joka on pitänyt Katri Helenan jalat maassa. Puoliso Tommi Liimatainen ja tyttäret perheineen ovat hänen kivijalkansa. Jos hän joidenkin kanssa juhlii viimeisen konserttinsa jälkeistä syntymäpäiväänsä, niin heidän. Suuria juhlia hän ei kaipaa.

– Olen juhlinut koko elämäni, juhlituttanut ihmisiä yli 60 vuotta.

Mikäli geeneihin on luottaminen, Katri Helenalla on vielä rutkasti aikaa nauttia rauhallisesta tahdista elämässä. Hänen neljä vuotta sitten menehtynyt Bertta-äitinsä eli 102-vuotiaaksi.

Katri Helena kuitenkin toppuuttelee. Häntä mietityttää, minkälaisen jäljen öiset valvomiset ovat jättäneet. Keikkamatka saattoi viedä aikoinaan 17 tuntia vuorokaudesta.

Perhe on kuitenkin rytmittänyt keikkailua, eikä Katri Helenalla ole ollut koskaan tapana tehdä pitempiä keikkaputkia. Hän laskeskelee, ettei ole yläkanttiin, jos vuosittaiset lähdöt pyöristää viiteenkymmeneen.

Kunnostaan Katri Helena on pitänyt viime vuodet tarkasti huolta. Sen hän oppi viimeistään vuonna 2018, kun fysiikka alkoi yllättäen pettää. Hän kertoo viime vuonna julkaistussa elämäkerrassaan Katri Helena: Laulaja, miten häntä alkoi huimata juhannuskonsertissaan muutaman laulun jälkeen. Hän joutui jättämään esiintymisen kesken.

Silloin Katri Helena pelästyi, päättyisikö kaikki tällaiseen – että voimat loppuvat kesken laulun.

– Olin aina pärjännyt hunajalla ja vihreällä teellä. Sitten täytyi alkaa käyttää vitamiineja ja voimajauheita. Nuorempana sitä jaksoi. Oli sellaista varavoimaa, vaikka olisi ollut väsynyt.

Se on jäänyt hieman kaivelemaan, ettei hän osannut ennakoida tilannettaan. Toisaalta pysähdys teki hyvää. Katri Helena huomasi, miten voimakkaasti oli ollut kiinni työminässään.

– Se oli aika sykähdyttävää. Olin ajatellut, että enhän minä tässä nyt ole niin kiinni, mutta olin mä kiinni. Just siinä, että aina pitää olla valmiudessa. Sitten, kun sen tiedostaa, siitä on helpompi päästää irti.

Oli hän jotain ennakointia jo tehnyt. Vuonna 2009 hän päätti, että yövuorot saivat jäädä nuoremmille. Silloin hän lopetti tanssilavakeikat. Se oli myös valmistava vaihe lopettamiseen, joka ei tunnu enää mustalta pisteeltä.

Helsingin olympiastadionilla päättyy pitkä retki, joka on vienyt maalaistytön Suomen suurimmille estradeille ja sydämiin. Enää ei jää haikailtavaa. Katri Helena kokee saaneensa laulajana yli äyräiden sen, mitä oli ajatellut. Työ on tuntunut elämäntehtävältä. Kohta se on täytetty.

– Sitten vain kiitän. Tehtävä on suoritettu.

Katri Helena Kalaoja (o.s. Koistinen)

● Syntyi: 17.8.1945 Tohmajärvellä.

● Asuu: Askolassa.

● Perhe: Puoliso Tommi Liimatainen, kaksi tytärtä perheineen.

● Ajankohtaista: Lopettaa uransa ensi kesänä stadionkonsertin merkeissä 80-vuotissyntymäpäivänsä aattona.