Katri Helena kertoo elämänsä miehistä: Uhkailua aseella, salasuhde Dannyn, julkinen nöyryytys ja hullaantuminen Tommiin

Katri Helenan rakkaudet! Tällaisiin tarinoihin saattaa törmätä romaanissa, vaan ei tule mieleen toista elämäkertaa, jossa rakkaus palaisi näin paljaana.

On nuoruuden pika-avioliitto naapurinpojan kanssa, julkiseksi repeytynyt salasuhde nuoren Dannyn kanssa, välissä turvallinen parisuhde, joka päättyi aikuismaisen fiksusti, sitten tuli elämän suuri rakkaustarina, joka päättyi traagisesti. Ja vielä tuli eteen julkinen nöyryytys kirjailijan temppujen alla ja viimein yllättävä yhteys nuoreen mieheen.

Kolme vuotta on kulunut siitä hetkestä, kun laulaja Katri Helena Kalaoja ja kirjailija Elina Hirvonen ryhtyivät elämäkertakirjan tekoon. Se oli täyttä työtä. Välillä oli pakko huilata, kun Katrista tuntui, että nyt tuli yliannostus itseä: lehtileikemappejakin oli 85 kilon verran ja kaikki mennyt vyöryi päälle.

Nyt huhtikuun puolivälissä tämä kirja Katri Helena – laulaja vihdoin ilmestyy Johnny Knigan kustantamana – ja Katri on lukenut kirjan itse äänikirjaksi.

Ja millainen kirja se onkaan! Käsittämättömän rehellinen, hurja, herkkä, viisas, tunnetta ja elämän ihmettelyä. Taustalla kulkee laulajan ura, valintojen puntarointi, syyllisyydentunto, kunnianhimo, itsellisen naisen tarkkuus talousasioissa ja missio.

Elämäkerrassa paistaa erikoinen ristiriita: Katrilla on vahva itsetunto ja pohjavireenä kuitenkin epäilys: riitänkö minä? Hän saattaa kirjassa ääneen ihmetellä, että oli toisia tyttöjä – pidempiä, kauniimpia, tuuheampitukkaisia – miksi poika siis valitsi juuri hänet? Ämmänkäppänäksikin hän itseään kirjassa puhuttelee. Hän tietää, että monella laulajakollegalla on laajempi ja vahvempi ääni kuin hänellä.

– Olen ajatellut itseäni mielestäni aika realistisesti. Mutta täytyyhän mulla olla itsetunto paikallaan, kun teen tätä työtä. Olen aina ollut todella kriittinen tekemisteni suhteen, kunnianhimoinen, valmistautunut. Aina olen tiennyt, että en ole paras laulaja, mutta olen maailman paras Katri Helena.

Kirjassa esiin nousevat erityisesti esiin Katrin kahden rakkauden kuvaukset: se, jossa elämän rakkaus johtaa perheen perustamiseen ja järkyttävään menetykseen – ja se, joka kertoo tolkuttomasta heittäytymisestä kypsällä iällä. Mutta muutkin miehet hänen elämässään tulevat kirjassa käsitellyksi ja esittelyksi Katrin intiimin puheen kautta.

Olen tehnyt hänestä monia ja monenlaisia haastatteluita Apuun jo lähes 50 vuoden ajan. Tähän juttuun valikoitui työotsake Katri ja miehet, sillä juuri tästä uusi kirja kertoo varsin tulisesti. Annetaan Katrin kertoa tarinansa.

Mies numero 1: Matti Turunen, nuori aviomies ei kestänyt vaimonsa menestystä ja työpaikkaromanssia Dannyyn

Aloitetaan rakkausmatka 1960-luvun alusta ja Pohjois-Karjalasta. Koistisen Katri oli 19-vuotias, kun hän sanoi tahdon Tohmajärven vanhan kirkon alttarilla naapurikylän Matti Turuselle, komealle, tummalle Elvis-tukkaiselle pojalle.

Hääpari oli seurustellut kolmisen vuotta, ja naimisiin mentiin, koska niin oli pikkukylissä silloin tapana.

– Ihmettelin jo silloin, mitä olen tekemässä. Matin kanssa naimisiin menemisessä ei ollut mitään tolkkua. Haluni laulaa oli niin vahva, että se ylitti kaiken muun. Se oli muita kohtaan itsekästä, mutta ei se ollut valinta vaan sisäinen pakko, Katri muistelee.

Katrin esikoislevytys Puhelinlangat laulaa oli jo myynyt kultalevyn verran, töitä riitti, ja taloudellista omavaraisuutta. Turunen opiskeli lennonjohtajaksi Kouvolassa, oli Kyproksella rauhanturvajoukoissa, kunnes tuli nimitys Kokkolaan lennonjohtajaksi.

Aviopari asui lähes koko ajan eri paikoissa. Katrilla oli pieni asunto Munkkivuoressa, siellä aviomies yöpyi toisinaan. Kirjassaan Katri puhelee, että heillä oli täysin erilaiset odotukset elämästä. Muistot ajoilta ovat sumeita, yksittäisiä kuvia ja satunnaisia hetkiä, riitoja ja keskustelunpätkiä.

Sitten kuvioihin tuli Danny, joka tunnisti menestyksen mahdollisuudet ja värväsi Katrin ja Anki Lindqvistin mukaan Mustaa valkoisella -kesäkiertueelleen. Se oli Katrille, maalaistytölle, silmät ja sydämen avaava kokemus.

– Ensimmäistä kertaa elin nuoruutta, nuorisoporukoissa. Vietettiin paljon aikaa yhdessä. Danny oli komea, täydellinen herrasmies. Siinä syttyi työpaikkaromanssi, humaus ja huumaus, josta lehdet saivat vihiä ja kirjoittelivat. Ensimmäisen kerran minulla oli niin paljon yhteistä toisen kanssa, sama maailma, hän muistelee nyt tuota aikaa. Olen Dannylle myöhemmin sanonutkin, etten muuten olisi pystynyt silloin eroamaan, uskaltanut. Tajusin, etten halua ruveta tekemään lapsia siinä vaiheessa, enkä enää olla siinä avioliitossa.

Myös aviomies Turunen luki vaimonsa romanssihuhuista ja ajoi yhtenä iltana odottelemaan Katria keikkapaikalle. Autossa Katri sanoi, ettei enää voi jatkaa näin, ei hänestä ole kotiäidiksi Kokkolaan. Hän haluaa erota, ja on pahoillaan. Matti otti hansikaslokerosta pistoolin, käänsi piipun kohti Katria ja ilmoitti, että tämä ei miestään jätä. Lopulta hän laski luodittomaksi osoittautuneen aseen, ja he menivät yhdessä Katrin asunnolle, keskustelivat koko illan.

Avioero nousi tietysti uutiseksi. Se julkisuus tuntuu yhä pahalta, varsinkin Matin katkera ja yksityisasioita paljastanut tilitys Hymy-lehdessä. Katri sanoo, että ei halua muistaa, eikä oikeasti juuri muistakaan noilta ajoilta.

Mies numero 2: Matti Paalosmaa, hyvää yhteiseloa, mutta ei sittenkään oikeaa rakkautta

Dannyn kesäkiertueella 1969 oli mukana radiojuontaja Matti Paalosmaa, maankuulu Lista-Matti.

”Matilla oli oma ohjelma, hyvä radioääni, ajatuksiini sopivat ajatukset ja huumoriini sopiva huumorintaju. Minä olin vapaa tyttö ja nauroin hänen seurassaan”, Katri muistelee kirjassaan.

Ja niin Matista tuli Katrin poikaystävä useaksi vuodeksi. Heillä oli hauskaa, kiva ystäväpiiri, kemiat toimivat ja juristiksi opiskeleva Matti ärhäköi asiattomuuksista. Katrilla oli ihana oma asunto Lehtisaaressa, uutta ammatillista itsevarmuutta, kiinnostavia töitä, he rakastivat, vaikka tiesivätkin, etteivät ole toistensa elämänkumppaneita.

Yhtenä iltana Matti tuli Katrin luo ja kertoi tavanneensa tytön, jonka kanssa voisi mennä naimisiin. Katri ulvoi yön, kunnes oivalsi itkevänsä enemmän egoaan kuin mahdollista eroa. Matti jäi vielä pohtimaan asiaa ja palasi Katrin luo. Mutta sitten Katri tapasi uuden miehen ja tiesi heti löytäneensä isän lapsilleen. Se piti kertoa Matille, joka arvasi jo Katrin ilmeestä, mitä oli tapahtunut.

Kirjan kuvaus Katrin ja Matin erosta on hieno. He istuvat Katrin turkoosilla Kukkapuron sohvalla läpi yön, itkevät, kiittävät toisiaan kaikesta, hyvistä vuosista, kaveruudesta. Myöhemmin Matti perusti perheen juuri sen tytön kanssa, josta oli Katrille kertonut.

Mies numero 3: Timo Kalaoja, elämän suuri rakkaustarina, joka päättyi dramaattisesti

Katri Helenan bändistä oli sairastunut pianisti juuri ennen Punkalaitumen juhannuskeikkaa 1973. Saksofonisti Kari Veisterä kertoi tietävänsä oivan pianistin, Timo Kalaojan, joka pääsisi sairastunutta muusikkoa tuuraamaan.

Katrin kuvaus yhteydestä, joka syntyi yötä päivää iskelmää treenanneen jazzpianistin kanssa heti ensiminuutista, on fatalistisen kaunista luettavaa. Marraskuussa Timppa kysyi jo Katrilta: ”Uskotkos, että me mennään naimisiin ja saadaan kolme lasta?” Uskoihan Katri.

Kirjassa Katri sanoo: ”Menin sekaisin, tiesin, kaikki muuttui, mikään ei enää ollut ennallaan.” Ja myöhemmin: ”Maailman kaunein ihminen sisäisesti ja ulkoisesti, turvani, kotini, sain olla minä ja minä riitin, jumaloin häntä.”

Kun he esiintyivät Punkalaitumella seuraavan kerran, he olivat jo aviopari ja pienen tyttären vanhemmat.

– Meillä oli kivaa! Rankkaa tietysti, kun lapsia syntyi kolme vuosina 1974–1977, tehtiin valtavasti töitä, muutettiin kahdesti, otettiin paljon velkaa firmoja ja taloa varten. Mutta aina sanottiin toisillemme, että on kiva elää yhdessä.

Kirjassa Katri kertoo, miten Timppa väsyi ja masentui ja tunsi riittämättömyyttä, opiskeli lisää soittamista ja laulamista. Hän kypsyi välillä Timo Helena Kalaojan rooliin, halusi jotain omaa ja perustikin kaksi omaa yritystä.

Katri tahtoi auttaa rakastaan ja ikään kuin yhä uudelleen vietteli Timon, ettei arki hautaa tätä alleen ja väsytä. Katri viritteli miestään, rakastutaan uudelleen! ”Kun tuntui, että arki ajoi kauemmaksi, kävin kimppuun, menin fyysisesti lähelle. Iho muistaa.”

Keväällä 1988 Timo oli kalpea ja uupunut. Kuolemastakin Timo puhui, mutta Katri tulkitsi sen liittyneen Timon isään, joka ei ollut kunnossa. Kesäkuun alussa he istuivat pihalla tähtiä katselemassa ja puhuivat mitä tapahtuu, jos toiselle tapahtuu peruuttamatonta. Timppa vannotti, että menet naimisiin, otat lapsille hyvän isän, elämän on jatkuttava, kaikki ei pääty. Katri ilmoitti, että samat sanat, jos lähtijä onkin hän. He painoivat peukkuja yhteen.

Sitten Timo menehtyi sydänkohtaukseen kesken keikalle valmistautumista. Oltiin Keuruulla ja hetki oli kesäkuun kuudes vuonna 1988. Katri jäi shokissa odottelemaan, ehtisivätkö Timon vanhemmat Enni ja Veikko sairaalaan hyvästelemään ainoan lapsensa. Katri hoki mielessään: ”Älä lähde, kiitos että olit kanssani, minä hoidan lapset, me pärjäämme kyllä.” Maija oli tuolloin 10-vuotias, Juhalla oli ikää 12 vuotta, Hannalla 14.

4. Panu Rajala, itsetietoinen tohtori nöyryytti Katria julkisesti

Marraskuussa 1992 Katri meni Anna-Kaisa Hermusen tv-ohjelmaan, jossa hän muisteli Timoa ja kertoi Timolta rajan takaa tulevista lohduttavista viesteistä.

Pian Katri sai sulavasanaisen kirjeen, jonka kirjoittaja kertoi kolmen lapsen isänä menettäneensä vaimonsa myös nelisen vuotta sitten. Ja että voisivatko hekin Elinansa kanssa kommunikoida – ja kirjoittaja kertoi olleensa Timon armeijakaveri. Se sai Katrin toimimaan, hän kutsui kirjailija Panu Rajalan luokseen kylään.

Heistä tuli rakastavaisia. Ja Panun julkisuustempun takia he olivat hetkessä jo kihloissa, ennen kuin Katri edes tajusi tulleensa kosituksi.

– Hauraana ja haavoittuvaisella hetkellä ihmisen mieli tekee suunnitelmia näkemättä realismia ja totuutta. Olisi pitänyt tajuta ja uskoa sitä tuntemusta, että olen lähdössä johonkin, joka ei ole hyväksi. Olisi pitänyt irrottautua heti ensi merkit havaittuani, Katri sanoo nyt.

Rajalalla oli ammattinsa julkisuus, Katrilla omansa. Teatterimies tuntui hamuavan myös yhteistä julkisuutta, ratsastavan sillä. Aivan kuten hän oli aikoinaan tehnyt ensimmäisen vaimonsa, kansainvälisenä mallina julkisuuteen nousseen ja teologiksi päätyneen Elina Ylivakerin kanssa.

Kirjan kuvaus Panu-vuosista on hyytävää luettavaa. Mieleen tulee Maria Jotunin Huojuva talo. Ihmeen selkein sanoin Katri silti nyt jutellessamme puolustaa Panua.

– Ei toista voi muuttaa. Vain itseään voi muuttaa, muutoksen motivaation on tultava ihmisestä itsestään. Panu oli sellainen kuin oli, ei hän varmaan vieläkään ajattele, että on tehnyt mitään väärin. Hän on elänyt niin kuin on nähnyt itselleen oikeaksi. Ihan niin kuin minäkin. Yhtä paljon oltiin omissa minuuksissamme molemmat, ymmärtämättömiä tietyllä tavalla.

Jo hääiltana, elokuussa 1997 esirippu repesi. Panu lähti saattamaan Hämeenkyrön juhlatalosta, Katrin rakennuttamasta ekokodista, kaunista naisvierasta yöpymään Panun vanhaan taloon, viipyi ja viipyi.

Katri istui hääyötä pimenevää järveä katsellen ja itki.

Sitten lähdettiin häämatkalle. Silloin Panu ojensi Katrille kirjoittamansa kirjan, jossa paljasti vastenmielisiä yksityiskohtia kuolleen vaimonsa New Yorkissa mallin- uralla kokemista seksuaalisista nöyryytyksistä. Sitten prinsessa Diana kuoli Pariisissa, kun Katri ja Panu olivat häämatkalla Hydran saarella Kreikassa: loppumatkan ajan Panu vietti uutisvirtaa seuraamalla, Katri kierteli kaupunkia yksin.

Yhden lupauksen Katri oli Panulta vaatinut ja mielestään saanut: ”Kerro rehdisti, jos elämääsi tulee toinen nainen.” Ei Panu kertonut, vaan halusi vielä leikkiä viimeisen kesän suhteissa kahden naisen kanssa.

Vähin erin Katri irrottautui muusan ja julkisuuden pönkittäjän roolista, samalla avioelämä muuttui kämppiksinä olemiseksi. Katri puntaroi, milloin olisi hänen töittensä kannalta parasta kertoa suhteen päättymisestä ja edessä olevasta avioerosta. Panu muutti vuoden koeajaksi vanhaan kotiinsa. Sitten hän julkisti uutisen toisen naisen olemassaolosta, Katri julkisti samalla viikolla avioliiton päättyneen.

Häämekon Katri poltti Hämeenkyrön talon roskauunissa, kun oli saanut talon myydyksi. Panun lähettämä Lavatähti ja kirjamies -kirja paloi avaamattomana betonirenkaassa konttoripapereiden ja muun roskan seassa.

– Se oli Blondin kosto, Katri virnistää vinosti.

5. Tommi Liimatainen, nuori rokkimies sai kypsän naisen hullaantumaan

Joulun 2008 alla Katri sai soittopyynnön tuntemat­tomasta numerosta. Katria halusi tavoitella rokki­manageri Tommi Liimatainen, joka pyysi laulajaa bändin kanssa keikalle Maikkariin. Katri sanoi heti ei, mutta jokin puhelussa jäi vaivaamaan niin, että hän kutsui rokkimiehen joulukonserttiin kirkkoon.

Kirkon eturiviin asettui pitkäkutrinen, bootseihin sonnustautunut pitkä mies, joka konsertin jälkeen toi kukkapuskan, samppanjapullon ja halasi liian perusteellisesti.

Katrin ajellessa kirkosta kotiin päin Tommi jo soitti. Puheltiin pari tuntia, se sisälsi paljon naurua, yhteistä huumoria. Sen jälkeen he puhuivat päivittäin, Katrin keikkamatkoilla hotelissa joskus neljäkin tuntia.

Rakastuivat.

”Minun ikäni katosi. Tyttö palasi minuun. Rakastuimme älyttömästi, siinä ei ollut mitään tolkkua. Se oli ihmeellistä, se oli ihanaa. Olin 63-vuotias, ja kokenut kaiken sen minkä olin kokenut. Ja yhtäkkiä rakastuin niin, että koko maailma leimusi”, Katri muistelee kirjassaan.

Tommi oli 32-vuotias, kantanut vastuuta läheisistään, ja tavallaan ikäistään vanhempi. Katri voihki, että voi kun olisin 30 vuotta nuorempi!

Hän sanoo, että molemmilla oli tunteen mentävä aukko, paikka rakkaudelle. Silloin kun tulee eteen joku, joka on kiltti, hullu ja kiinnostunut samoista asioista, mopo lentää rotkoon: ”Olin kynsiäni myöten rakastunut ja onnellinen.”

– Ihmisellä on oikeus seota! En tehnyt kenellekään oikeasti pahaa. Toisaalta en tiennyt, teenkö itselleni jotain pahaa. Mä vaan menin! Mutta olihan se absurdi tilanne. Ja siinä vaiheessa elämääni puhuin puppua lapsilleni ja katosin aina jonnekin puhumaan Tommin kanssa tai tapaamaan häntä. Sellainen seikkailu, salaisuus, paljastumisen pelko, Katri tirskuu kuin tyttö, joka palasi.

Lapset ottivat äidin ilosanoman vastaan eri tavoin. Hanna, jonka piti perheineen muuttaa kodin putkiremonttia pakoon Katrin luo Askolaan, päätti olla muuttamatta, koska paparazzit kyttäävät kohta puskissa. Maija oli puolueeton kuin Sveitsi, Juha sanoi, että äiti, sun pitää elää niin että olet onnellinen.

Katrin äiti Bertta, joka asui ajoittain tyttären luona Askolassa, ei hyväksynyt Tommia, ja oli mustasukkainen. Hän saattoi ärähtää ”mää kotias siitä!”, tai puhua kuin Tommia ei olisikaan.

Se oli rankkaa kaikille, vaikka Katri ymmärsi, että äiti oli aikansa tuote, jota kauhistuttivat ihmisten puheet.

– Mutta yleisöltä sain lahjan, jota en odottanut! Kun rakkautemme paljastui, pelotti: lynkataanko meidät, loppuuko minulta työt ja meiltä kaikilta ansiot? Varautuneesti mentiin keikoille, ja ihmisiä tuli kuin ennen. Muistan, miten rouva kahviosta tuli ja kysyi, että onhan Tommikin täällä: piti ihan osoittaa, että tuollahan se. Ensimmäisenä kysyttiin, onko Tommi paikalla!

Katri jatkaa, että heidän on yhä helppo olla Tommin kanssa yhdessä. Mutta ei se pelkkää rakkautta ole ollut.

– Näen selkeästi, että ikäni alkaa tulla vastaan. Kuljemme eri vaiheissa elämäämme. Edessä on hetki, jolloin ikäni takia parisuhteesta tulee ystävyyssuhde. Sitä ollaan Tommin kanssa murehdittu, kuljettu syvissä ja synkissä vesissä. Mutta me on selvitty, pystytty olemaan toinen toisillemme avuksi ja tueksi tässä elämässä.

Kertaalleen Katri pisti jo liiton poikki, mutta kaveri ei uskonut. Katri on muutenkin puhunut Tommille siitä, mikä väistämättä edessä. Tommi vastaa: ”Riittää, kiitos, tiedossa on. Eletään se aika, joka meillä on. Tulee mikä on tullakseen, ei voi tietää kuka lähtee ensin ja milloin, elämä, suunnitelmat, kaikki voi katketa kesken kauniin kesä- illan ja lauseen.”

Katri sanoo toivovansa, että he voisivat olla ystäviä sitten kun eivät enää ole rakastavaisia. Kahdeksankymppiä siintää jo Katrin lähihorisontissa, ja sitäkin virstanpylvästä varten on jo joitakin vielä salaisia suunnitelmia.

– Ajattelen, että kun musta aika jättää, jää musiikki. Jos sitä aataminaikaista kukaan enää kuuntelee. En ajattele, että mua pitäisi muistaa ja kunnioittaa sitten kun olen kuollut. Kun täältä lähden, se oli siinä, tämä elämä. Ajatuksissani kaikki jatkuu muualla. En toivo itselleni hautaa, olen sanonut tytöille, että mereen, isoon tuuleen tuhkat.

Vaan nyt on juhlan ja elämäkertakirjan aika. Ja arjen Askolassa Liimataisen kanssa, jossa he tekevät töitä. Tommi manageeraa, Katri tekee mindfulness-harjoitteita, joogaa, kertaa kappaleita, tapaa tyttäriä ja lapsenlapsia. Välillä Tommi heittäytyy talkkariksi, lumen kolaaminen käy myös ulsterissa tai urheiluvaatteissa. Katria naurattaa ikkunassa.

– Tommi käy välillä huokaisemassa Tampereella, mutta sitten ollaan taas yhdessä. Matkustetaan, tehdään keikkoja, käydään elokuvissa aika paljon, mitä en välillä harrastanut ollenkaan. Tommi valitsee myös suomalaisia elokuvia, joita en muuten ehkä menisi katsomaan, Katri juttelee.

He käyvät ulkona syömässä. Elelevät muutenkin sitoutumattomien, rakastuneiden aikuisten elämää, jossa on paljon kaveruutta ja töitä juuri sopivassa mitassa.

Tulevaa Katri Helena, 77, katselee kirkkain silmin, luottavaisena. Hän viettää uransa 60-vuotisjuhlaa, se on loppuvuoteen jatkuvan juhlan aihe, edessä on 18 konsertin sarja, joka huipentuu loppuvuodesta.

– Syksyn jälkeen täytyy pikkuisen huokaista ja kuulostella itseään. Olen aina sanonut, että minulla on tämä tehtävä. Lopetan kun se on suoritettu. Vain oma sydän ja ehkä fysiikkakin voi sanoa, milloin se hetki on. Enää ei ole huolta siitä, menestynkö. Olen vapaa paineista ja se on aika kivaa!

Meikki ja hiukset: Raili Hulkkonen. Tyyli Claudia Cifu. Bleiseri, By Malene Birger. Housut, By Malene Birger. Vyö, By Malene Birger. Korvakorut, Kalevala. Toinen asu: valkoinen paita, Ted Baker London. Bleiseri, Emporio Armani. Housut, Marella. Korvakorut, Keskipomppu.