Apu

Katja Ståhl: Oikeanlaisella mainospuheella saattaisin hyvinkin palata pyyhekaupoilta kotiin elementtitalo kainalossa

Katja Ståhl: Oikeanlaisella mainospuheella saattaisin hyvinkin palata pyyhekaupoilta kotiin elementtitalo kainalossa
Älkäämme koskaan aliarvioiko kykyämme tehdä myönteisiä ostopäätöksiä. Jos se on myytävänä, joku sen haluaa, kirjoittaa Katja Ståhl kolumnissaan.
Julkaistu: 22.9.2021

Olen kuullut, että ruokakauppoihin suunnitellut kulkureitit eivät ole sattuman sanelemia. Ilmeisesti myös äänimaailma on monessa putiikissa loppuun asti mietitty.

Ei liian riehakasta, jos ei liian laahaavaakaan musiikkia saa olla kutkuttelemassa ihmisten ostolihaksia. Pitää osua oikeaan hermoon, ja se ei ole kiukkuhermo se.

En usko, että olen koskaan varsinaisesti kuunnellut kaupassa kuuluvaa musiikkia, ja se voi olla hyväkin, sillä eihän elokuvamusiikinkaan kuulu varsinaisesti ponnahtaa esiin. Sen kuuluu vaikuttaa.

Itse riehaannun ostelemaan, jos palvelu on poikkeuksellisen hyvää, mutta ei missään nimessä tuputtavaa. Siksi harvoin menen mihinkään muualle kuin ruokakauppaan, sillä innostun helposti. Silti saatan joskus ajautua tekemään yllättäviäkin hankintoja.

"Katsoin kassojen kohdalla oleviin "viime hetken päätökset” -hyllyihin. Yleensähän niissä on lähinnä makeisia, mutta tällä kertaa siinä roikkui sähköhammasharja. Sen minä tarvitsen!"

Jokin aika sitten visiteerasin eräässä suurehkossa sisustus- ja kodintarvikekaupassa. Syy käyntiin oli olemassa, ja haluttu esine tai aine löytyikin kitkatta.

Kun sitten taivaltelin isohkon ostoskärryn (sattumaako?) kanssa käytäviä eteenpäin, tuumin, että kun on kerran näin iso ostoskärry ja autokin melkein oven edessä (sattumaa- ko?), kannattanee kerralla suo­rittaa isompiakin hankintoja.

Niinpä mukaani lähti ties minkälaista pyyhettä, mattoa, koristetyynyä ja tuoksukynttilää. Olisin saattanut pärjätä niitä ilmankin, mutta kieltämättä kauniin seepian­väriset sisustuselementit kohottavat merkittävästi asumismukavuutta, joten menkööt.

Kun saavuin kassa-alueelle, jouduin jonoon (sattumaako?). Se on hyvä, sillä pysähtyessä tulee miettineeksi, onko nyt varmasti hankittu kaikki mitä kuuluukin.

Silloin se tapahtui: katsoin kassojen kohdalla oleviin ”viime hetken päätökset” -hyllyihin. Yleensähän niissä on lähinnä makeisia, mutta tällä kertaa siinä roikkui sähköhammasharja.

Sen minä tarvitsen!

Vanha alkaa olla väsynyt, nyt lähtee saman tien uusi matkaan. Kotona voin sanoa hieman yllättyneeni kaikista hankinnoistani.

Pohdimme ystäväni kanssa yllättävää viime hetken ostostani. Häntä nauratti. Hän kysyi, onko sillä varsinaisesti mitään väliä, mitä kassan vieressä myydään? Lähteekö siitä helposti matkaan ihan mitä vaan?

Jatkopohdintamme jalostui niin, että mietimme, miten mahtaisi talopaketti mennä kaupaksi kassatuotteena. Tai peltotontti Jalasjärveltä.

En näe mitään syytä, miksi kauppa ei kävisi, jos osoitettaisiin riittävän selvästi, että ostos on järkevä, ellei jopa kannattava. Ja toki kohtuullisen riskitön.

Oikeanlaisella mainospuheella saattaisin hyvinkin palata pyyhekaupoilta kotiin elementtitalo tai rinnetontti kainalossa. Olenhan jo kerran kerännyt kokemusta menemällä kioskille ostamaan nenäliinoja ja palaamalla viereisen urheilukaupan kautta kotiin uuden polkupyörän kanssa.

Älkäämme koskaan aliarvioiko kykyämme tehdä myönteisiä ostopäätöksiä. Jos se on myytävänä, joku sen haluaa.

4 kommenttia