Image

Katja Kallion kolumni: Kiitos tilauksestasi on elokuva, joka jää osaksi elämää


Ken Loachin elokuva Kiitos tilauksestasi on valkokankaalla vain käväisemässä, sillä se kuuluu tosielämän puolelle, kirjoittaa Katja Kallio.
Kuvat Anja Reponen

Jotkut elokuvat eivät suostukaan lopputekstien jälkeen jäämään elokuvateatteriin omaan ylhäiseen yksinäisyyteensä vaan astuvat ulos valkokankaalta ja asettuvat eläväksi osaksi katsojan elämää. Brittiläisen Ken Loachin yhteiskunnalliset elokuvat ovat tällaisia. Kolme vuotta on kulunut hänen byrokratiakuvauksestaan I, Daniel Blake, enkä ole sittemmin kävellyt kertaakaan Kelan ohi ajattelematta sen nimihenkilöä. Tuttavapiirissäni ”Daniel Blake -hetki” on vakiintunut sanonta, joka kuvaa täysin toivotonta, absurdia puhelinkeskustelua esimerkiksi pankin tai terveydenhuollon kanssa. Nyt ensi-iltansa saavassa Kiitos tilauksestasi -elokuvassa näyttäisi olevan samaa elämänkumppanin vikaa.

Loachin brittilehdistöltä valtavat tähtimäärät kerännyt uutukainen kertoo Newcastlessa Koillis-Englannissa asuvasta Ricky Turnerista (Kris Hitchen), joka päättää ryhtyä kuljetusalan franchising-yrittäjäksi. Tähtäimessä on vanha unelma, oman asunnon ostaminen hyyryläisenä asumisen sijaan. Perheen auto uhrataan alkupääomaksi, ja Rickyn vaimo, vanhusten hoitaja Abby (Debbie Honeywood), ryhtyy tekemään neljätoistatuntista työpäiväänsä suhaten bussilla ympäri suurkaupunkia. Uutteruus muuttuu ahdingoksi, kun perheen teinipoika joutuu vaikeuksiin, ja niin sanottu yrittäjyys osoittautuu orjuudeksi, jossa yksikään minuutti ei ole ihmisen omaa omaisuutta.

Perinpohjaisen arkisuutensa ja ylvään työväenluokkaisuutensa alla Kiitos tilauksestasi on myyttinen hybriksen ja perikadon variaatio.

Tavoistani poiketen Loachin elokuvia en katso koskaan toistamiseen. Ei sydämeni kestä toista kertaa, eikä ole mitään tarvettakaan, sillä muistan ne ensi katsomalta lähes kuvasta kuvaan. Daniel Blaken tavoin Kiitos tilauksestasi on äärimmäisen taloudellinen ja tarkka teos.

Kerronnan puhtaus, kuvien koruton eleganssi sekä syvä yhteiskunnallinen eetos yhdistävät nämä elokuvaveljekset verisitein toisiinsa.

Perinpohjaisen arkisuutensa ja ylvään työväenluokkaisuutensa alla Kiitos tilauksestasi on myyttinen hybriksen ja perikadon variaatio, jossa vapauden tavoittelu johtaa Turnerit entistä ahtaammalle. Loachin maailmankuvassa ihmisonni on alati hiuskarvan varassa ja tuo mieleen iranilaisen Asghar Farhadin. Kumpikin näyttää arkielämän vaivalloisuuden ja monimutkaisuuden ja sen, miten ratkaisevasti ja epäreilusti konkreettiset pikkuseikat vaikuttavat ihmisen kohtaloon. Lappuliisan pärähtäminen paikalle väärällä hetkellä, parkkipaikan löytämisen mahdottomuus tai kadonneet autonavaimet saattavat olla askel kohti Turnerien kodittomuutta. Lapset sotkeentuvat asioihin, joiden vakavuutta he eivät voi ymmärtää, saati hallita niiden peruuttamattomia seurauksia. Silti vain perheeltä saa lämpöä ja huolenpitoa, sekä ohikiitävästi tuikituntemattomilta kanssaihmisiltä. Hullo, luv, he sanovat toisilleen, are yee aal reet, luv? Lähimmäisenrakkaus onkin Loachin maailman pelastusrengas, pikkiriikkinen apukeino, jonka avulla jaksaa räpiköidä taas pienen matkaa eteenpäin.

Kiitos tilauksestasi tulee ensi-iltaan hetkenä, jolloin uusi lama uhkaa, eivätkä taloustieteilijätkään osaa ennustaa tulevaa vaan uumoilevat kapitalismin tulleen tiensä päähän. Loach saattaa kuvata tämän talousjärjestelmän viimeisiä aikoja ja sitä, mitä se on tehnyt tavalliselle ihmiselle, joka ei pysty kuin juoksemaan ja läähättämään ja nukahtamaan seisaalleen silkasta uupumuksesta. Samalla Kiitos tilauksestasi tulee näyttäneeksi sen, miten miesten epätoivo ja sen purkautuminen väkivaltana sekä naisten rooli sovittelijoina ja tunnollisina uhrautujina ovat sidoksissa toisiinsa ja periytyvät sukupolvelta toiselle.

Loachin elokuvat muuttuvat eläviksi elämän osiksi juuri siksi, että ne kertovat konkreettisesti ja todesti meidän maailmastamme juuri nyt. Ne ovat syntyneet täällä meidän ihmisten puolella, myös kaikkien niiden ihmisten puolella, joita Kelan edessä näkee, vanhusten, opiskelijoiden, niiden parikymppisten narkkarityttöjen, jotka ovat aina kimpassa ja joista yksi on pyörätuolissa kun toinen jalka puuttuu. Kiitos tilauksestasi on elokuva, joka on oikeastaan valkokankaalla vain käväisemässä. Kun valot syttyvät, se siirtyy takaisin tosielämän puolelle, minne se kuuluukin. Se lähtee elokuvateatterista mukaan kotimatkalle, ja maailmaa katsellaan siitedes yhteisin silmin. Seuraavana aamuna se odottaa ulko-ovella ja lähtee samaa matkaa töihin. Hullo, luv, se sanoo. Yee aal reet, luv?

Julkaistu: 6.11.2019