Kateus ei ole pelkkää pahansuopuutta – Sodan jälkeen Suomi rakennettiin osin kateuden uholla
Kateuden kohteet valitaan omasta sarjasta. Ex-puoliso tekee uuden siippansa kanssa kaikkea sitä, mistä aiemmin kieltäytyi, kirjoittaa psykologi Pirkko Lahti.
Katselin yhtenä iltana ohjelmaa, jossa nuori kaunis nainen tutki työkseen vetyä ja harrasti vapaa-aikanaan ultrajuoksua. Hän oli jo väitellyt tohtori, mutta hyvin vaatimaton. Ohjelmassa esiintyi myös toinen hyvännäköinen nuori nainen, näyttelijä, joka osasi viittä kieltä.
En ollut kateellinen, vaan päinvastoin ihailin ja hämmästelin näiden nuorten naisten osaamista. Itse he eivät korostaneet taitojaan lainkaan, vaan pitivät niitä itsestään selvinä. Tämä kaikki oli hyvin kaukana minusta eikä enää missään mahdollisuuksien päässä. Siksi siitä ei kannattanut olla kateellinen.
Usein kateuden syy onkin se, että jonkun lähellä olevan ihmisen elämä näyttää sujuvan paremmin kuin oma. Itse ei yllä samaan, vaikka kuinka ponnistelisi. Kadehditaan toisten menestymistä, onnistumista, rikkautta, selviytymistä sekä ihanalta vaikuttavaa perhettä ja lasten hienoja uria. Kateuden aiheita on loputtomiin, ja jokainen kykenee niitä kehittämään.
”Piikittely, ilkeys, väheksyminen ja välttely ovat puolustusreaktioita.”
Kateuden taustalla vaikuttavat aina oma mitättömyyden kokemus, alemmuuden, huonommuuden ja kykenemättömyyden tunteet, silkka pahansuopuus sekä ennen kaikkea itsesääli. Miksi minä en onnistu, vaikka kaikkeni teen? Itsesääli on myrkyllistä, sillä se ohjaa katkeruuteen.
Kateus iskee, jos elää siinä uskossa, että kaikilla muilla menee aina paremmin kuin itsellä. Katkeruuden kierre voi alkaa, jos avioeron jälkeen ex-puoliso tekee uuden siippansa kanssa kaikkea sitä, mistä aiemmin kieltäytyi. Piikittely, ilkeys, väheksyminen ja välttely ovat puolustusreaktioita, joilla ihminen yrittää paikata heikkoa itsetuntoaan. Toisen panettelu ei kuitenkaan koskaan nosta omaa arvoa. Tämä läksy pitäisi saattaa politiikkojen mieliin!
Kateuden kohteenakaan ei ole helppoa olla, jos sellaista joutuu kokemaan. Tosin osa elää onnellisen tietämättömänä siitä, että heitä kadehditaan ja myös panetellaan. Osa taas on oppinut salaamaan asioita kaiken varalta. Pihalla seisovaa uutta autoa ei kuitenkaan voi oikein piilotella. Naapurissa herää heti kateellinen kysymys, mistä tuo auto tupsahti.
”Jos naapuriin tuli uusi traktori, niin kyllä meillekin, vaikka velaksi!”
Aina kateus ei ole pelkkää pahansuopuutta. Sodan jälkeen Suomea rakennettiin osin kateuden uholla. Tämä taisi näkyä etenkin Pohjanmaalla: jos naapuriin tuli uusi traktori, niin kyllä meillekin, vaikka velaksi! Naapurin saavutukset pakottivat kilpailuun ja näyttämään omaa onnistumista.
Suomi hoiti sotavelkansa ja osoitti kunniallisuuttaan. Haasteet otettiin vastaan ja samalla kilvoiteltiin kohti parempaa. Sodan jälkeinen sukupolvi ohjattiin lukemaan, hankkimaan hyvä työ ja oma koti. Lähtökohtana oli rakentaa vauraampaa maata. Toki kilpailijoiden tuli olla suhteellisen tasavertaisia. Köyhät mökkiläiset eivät kadehtineet talollisia, vaan kilpailua käytiin omassa sarjassa.
Nykyisin kilpaillaan näkyvyydestä, esilläolosta, kauneudesta ja erilaisuudesta. Kateus vähenee samalla, kun erilaisuuden sieto lisääntyy. Ulkonäköään voi parantaa monin tavoin, puhetapaansa säädellä ja menestystäkin tavoitella. Aina kaikkia asioita ei voi muuttaa, mutta omaa tapaansa nähdä itsensä voi muokata uusiksi. Tee niin sanotusta viastasi tai poikkeavuudestasi ilmiö. Tuo se itse esille. Tämä on yksi tapa rakentaa itsetuntoa. Hyväksymällä itsesi arvostat muita realistisesti.
Kirjoittaja on psykologi ja eläkeläinen.
