Katastrofin äärellä oleva Pelicans on Pasi Nurmisen kotikutoinen huvikumpu – ”Onko hän jo liian syvällä omassa leikissään?”
Lahden Pelicansin viime kauden piti olla jatkoa edelliskausien menestykselle. Toisin kuitenkin kävi, historian kalleimmalla joukkueellaan operoineen lintuparven kausi oli totaalinen mahalasku. Nyt uutta tulemista yritetään päävalmentaja Sami Kapasen johdolla.
Artikkeli on Aition Liigan -erikoisnumerosta, josta löydät analyysit jokaisesta Liigaseurasta henkilökuvien lisäksi. Myynnissä lehtipisteissä ja verkossa.
Kaksi hopeista mitalia ovat kaunis muisto viime vuosilta. Viime sesongilla Pelicans pelasi sarjapaikastaan ja jopa koko seuran olemassaolostaan Helsingin Jokereita vastaan Liigakarsinnoissa.
Pelaajamateriaali: Lintu vai kala?
Jos viime kaudella jalkeilla oli historian kallein joukkue, niin nyt Lahdessa toistaiseksi on rakennettu huomattavasti pienemmällä budjetilla joukkuetta. Joukkue muuttuu oikeastaan täysin viime kaudesta, kun peräti 15 pelaajaa lähti muualle. Ei olisi suuri yllätys, mikäli ovi kävisi vielä sisäänpäin pelaajarintamalla.
Oikeastaan puolustukseen paluumuuttaja Mikko Kousa ja TPS:ssä pelannut hyökkääjä Aidan Dudas ovat ennakkoon ne nimet, joiden varaan voi laskea tuloksen tekemistä. Hyökkäykseen hankitut Alex Ciernik ja Lukas Zetterberg ovat mielenkiintoisia nimiä, mutta Liigatasolla vielä täysin katsomattomia kortteja.
Luvalla sanoen viime kaudella useampi hankinta meni pahasti penkin alle. Maalilla jatkaa kesken viime kauden Pelicansin paitaan takaisin palannut Patrik Bartosak ja häntä kirittää lähinnä ECHL -kokemusta omaava Zachary Emond. Joukkueen runko on pahasti vielä vajaavainen. Kaksi maalivahtia, kymmenen puolustajaa ja 14 hyökkääjää. Joukkue tulee vahvistumaan vielä ennen kauden alkua, mutta esimerkiksi jo viime kaudella ykkössentterin viittaa kantanut Patrik Carlsson joutui olemaan sivussa suurimman osan kaudesta loukkaantumisen takia, ja hänen pelikykynsä alkavalla kaudella on iso kysymysmerkki.
Ylipäätään joukkueen kokoonpanon ylle voi laittaa ison kysymysmerkin. Lahdessa varmasti toivotaan, että omat nuoret juniorit pystyvät ottamaan isoja loikkija ja vakiinnuttamaan paikkansa Liigassa. Siitäkin huolimatta rosteri on pahasti vajavainen ajatellen edes mahdollista pudotuspelipaikkaa.
Valmennus ja pelitapa: Kapanen vai lapanen?
Päävalmentaja Sami Kapasesta ei osaa sanoa onko hän lintu vai kala valmentajana. Ylipäätään Kapaseen liitetään piireissä sellainen ei-valmentajalle tyypillinen piirre kuin oraalla oleva laiskanpulskeus. Huippuvalmentajille valmentaminen on kaikki kaikessa, jopa ohi muun elämän menevä intohimon kohde. Näin asia ei ole Kapasen kohdalla.
Kapasen lempilätkää on nopea pystysuunnan kiekkokontrollilätkä. Sitä hän koutsasi KalPassa, jonka pääomistaja ja -valmentaja hän oli. Viime kaudella Kapanen peluutti Pelicansissa eräänlaista välimallin Meidän peliä, kohtuullisesti siinä onnistuen. Kesken kauden hätiin päävalmentajaksi ilmoittautunut Kapanen kertoi ja valitsi viisaasti Meidän pelin sillä perusteella, että se oli tuttua pelaajille.
Omistaja Pasi Nurmisen on kuulopuheissa kerrottu sanoneen, että 2025–2026 Pelicansilla on vain yksi suunta, ja että se on pystysuunta, siis pelitavan osalta. Jos noin on, se on kuin syömään käskisi Kapasen.
Nurmisen ja Kapasen yhteenlaskettu jääkiekkotemperamentti ei ole 1+1 vaan se on vähintäänkin kolme yksikköä. Arvelen, että mitä vain äkkipikaista voi käydä Pelicansin pelitavan suhteen alkavalla sesongilla. Edes harjoituspeleistä ei voi päätellä määräänsä enempää, mitä luvassa on.
Kapanen hautasi valmennusuransa ensimmäisen näytöksen yrittämällä KalPassa pystysuuntaista nopeaa kiekkokontrollilätkää. Jos Pelicans lähtee nyt typerehtimään vallan etelä-pohjoinen-suuntaan ryntäilyä, Kapanen haudannee koko valmentajauransa sitä mukaa, kun pelikaani ajautuu pelilliseen syöksykierteeseen.
Seurajohto: Hullujenhuone
Pelicansin virallisesta johdosta löytyy toimitusjohtaja Lauri Pöyhönen ja urheilutoimenjohtaja Janne Laukkanen. Mutta todellinen valta on pääomistaja Pasi Nurmisella, joka ei virallisesti ole missään – mutta käytännössä kaikkialla. Viime kaudella Lahdesta kuului kummia koko ajan. Nurmisen roolia pohdittiin ja ihmeteltiin, kunnes totuus paljastui: juuri hän on hahmo, joka päättää kaikesta. Oli asia iso tai pieni, Nurmisen sana on viimeinen.
Toimistolla väki on vaihtunut tiuhaan tahtiin – joka on viimeistään merkki siitä, että työskentely vahvan omistajan kanssa ei ole kaikille mieleistä. Pöyhönen nousi toimitusjohtajaksi kuin vahingossa, kun aiemmin hän veti ravintolapuolta. Kun Nurmisella oli omia ongelmia siviilipuolella ja edellinen toimitusjohtaja Tomi-Pekka Kolu sai potkut, Pöyhönen nostettiin tehtävään. Laukkanen on tehnyt usean vuoden vahvaa työtä pelaajamarkkinoilla ja naarannut Lukas Jasekin kaltaisia taitureita tutkan ulkopuolelta. Viime kausi oli ensimmäinen, kun pelaamisen ohella pelaajahankinnat menivät metsään. Paineita riitti, kun jalkeilla oli historian kallein joukkue – kolmen miljoonan euron arvosta pelaajia. Nyt edessä on iso kausi: uskottavuuden palautus kaikkien sekoilujen ja huhujen jälkeen.
Moni lahtelainen toivoo, että yläkerran väki antaa työrauhan pelaajille. Samalla yläkerran väki toivoo, että ihmiset löytävät takaisin halliin – lipputulot ovat Pelicansin kirstuun merkittävä tekijä.
Vaan kuka kertoisi Nurmiselle, että omistaminen ja johtaminen ovat eri asioita? Vai onko hän jo liian syvällä omassa leikissään?
Sihvosen sivallus: Nurmisen Huvikumpu
Pelicans on maksimaalisen kotikutoinen seura – melkeinpä suloinen ja myötätuntoa herättävä sellainen. Kotikutoisuus johtuu siitä, että Pelicans on melkeinpä yhtä kuin omistajansa Pasi Nurmisen kulloisetkin aivoitukset.
Nurmisen kunniaksi on sanottava, että hän osaa melkeinpä erinomaisesti jääkiekkoilun sisällöllisesti. Sellainen kummajainen kuin leadership on Nurmiselle ja hänen uskolliselle aseenkantajalleen, urheilujohtaja Janne Laukkaselle kiinaa.
Leadershipin olemattomuuden, lajisisältöjen suvereenin hallinnan, omistajavastuun ja -vallan, omistajan liipolalaisuuden sekä jatkuvan taloudellisen nuorallakävelyn sekamelska johtaa kotikutoiseen kokonaisuuteen, jollaisessa Nurminen itse ei kestäisi olla töissä viikkokaan muiden vallan alla.
On jopa kuvittelukyvyn ulkopuolella, millainen arki läpäisee koko seuran. Joillakin Tomi-Pekka Kolulla ja Tommi Turusella voisi olla pienen kirjan verran tarinoita aiheesta. Samasta vihjaisi muuan seuran entinen puheenjohtaja muutamin sanoin yksityiskeskustelussamme.
Viime kädessä Pasi Nurmisen Pelicansin kotikutoisuus on näyttäytynyt kimpoiluna kaukalossa monenlaisina ääripelitapoina läpi aikojen Petri Matikaisen Haaskalintulätkästä Tommi Niemelän versioon Meidän pelistä.
Pelicansilla ei ole seuraidentiteettiä. Tai siis on, se huvikumpumainen kotikutoisuus. Seuraus ja paradoksi ovat, että keväinä 2023 ja 2024 peräti hopeaa SM-liigassa voittaneen seuran paikka on B-liigassa, jos iso jako A- ja B-liigaan tehdään SM-liigan toimistolla.
Aitio Liiga -erikoislehdessä Anssi Mertaranta ja Petteri Sihvonen avaavat jokaisen SM-liigaseuran heikkoudet ja vahvuudet. Lehti on myynnissä lehtipisteissä ja verkossa.
